Kauneuspilkku

Ylen mediamaksu mietityttää.Siis ei se, että tuleeko sitä tai ei, vaan lähinnä, että mistä siinä maksetaan. Ymmärän toki, että nykyään on netti, tv ja radio ja kaikkiin tuoteaan sisältöä ja se maksaa. Aikoinaanhan oli radioluvatkin ja sittemmin vaan tv-lupa, notta tää mitään uutta auringon alla ole. Mutta jos kuuntelee kaupallista radiota, katsoo kaapelikanavia eikä ikiniä koskaan käy YLEn netissä, niin mistä siinä maksaa? Tai jos on kuuro-sokea? tai kansaneläkeläinen, jolla ei ole edes sähköjä mökissään?

Ja sitten siihen ylen ohjelmatarjontaan. Jos viikonlopun aikana radiosta tulee sama ohjelma kolme kertaa, kaikkien muiden uusintojen välissä, niin en tiedä onko siinä syytä maksuun? Tai, että samoja keskusteluja lähetetään uudestaan ja udestaan, samat uutiset kierrätetään radiosta, telkkuun jan nettiin. Eilen illalla tuli biopolttoaineista keskustelu, joka oli uusinta kahden vuoden takaa! Varsinkin tällaisissa aiheissa, joissa kehitys kulkee eteenpäin aika harppauksin, niin on jopa kyseenalaista esittää näitä uusintoja ilman, että mainitaan selkeästi, että uutta tietoa asiasta on ja tämä on historiallinen katsaus tms. Se olisi kohtuullista myös keskustelun asiantuntijoille. Nythän voi jäädä käsitys, että heidän tietonsa ovat tosi vanhentuneet.

Omlata osaltani mediamaksu nyt ei taloutta hetkauta, mutta juuri periaatteellisena kysmyksenä se o minusta kyseenalainen.

Olen pidempään miettinyt sanontaan i"tku pitkästä ilosta". Se on pyörinyt mielessäni vähän väliä, Yleensä aina jos minulle tapahtuu jotain suurta ja positiivista ja yllättävää, niin tulee sellainen olo, että juhlistamala asiaa kunnolla, kerjää vaikeuksia. Tämä on tietysti pöhköä taikauskoa, mutta eihän sille mitään voi, jos mieleen on jossain elämänvaiheessa juurrutettu tällainen ajatusmalli.Se mistä tällainen malli päähän on iskostunut, on itselleni täysin epäselvää. Lultavasti isänperintöä, koska äitini on aivan liiaan rationaalinen ja itsevarma moiseen ajatuskulkuun.
Huomaan, että se ärsyttää, mutta en voi sille mitään. Niinpä yleensä hauankin sivuuttaa kaikki itseeni liittyvät huomionosoitukset mahdollisimman vähin äänin.
Nassu on toista maata ja hän tykkää juhlistaa asioita kunnolla ja reippaasti.. Niinpä olenkin pienoinen pettymys, kun hän ei pääse toteuttamaan itseään täysin palkein.

Hesarissakin oli juuri tästä sananlaskusta yksi päivä, samoin kuin köyhälä ei ole varaa ostaa halpaa. Toisin kun hesari sanoi, minusta se ei ole kokonaan ylimielinen sanonta. Itsekin muistan, että kun oli tosi vähän tuloja, jos ostin jotakin vaatetta tai muuta, halusin, että ostamani on varmasti hyvälaatuista ja kestävää ja siten pitkän päälle edullisempaa. nIinpä tuli hankittua sitten tosi niukasti asioita, mutta monet niistä on vieläkin kunnossa.

Aina pommitus yms. uutisten yhteydessä uhreista mainitaan erikseen, että joukossa oli naisia ja lapsia. Mistäköhän tämä johtuu? Onko käsite ihminen edelleen jonkun mielessä varustettu yhtäläisyysmerkein mihen kanssa? Tai onko naisten tai lasten elämä arvokkaampi ja siten erikseen manitava kuin miesten?
Onko edelleenkin aikusien miehen kuolema sodassa jotenkin normaalia, onko sota vain miesten juttu, jossa miehet vapaaehtoisesti, suorastaan halukkaasti tappavat toisiaan? Ja jos on niin miksi? Suomessa naiset ovat saaneet äänestää jo yli sadan vuoden ajan, samoin monissa muissakin maissa naiset ovat osallistuneet polittiiseen päätöksentekoon jo pitkään, mutta silti sota on edelleen kovin miehekäs laji. Kautta aikain tosin myös kuningattaert ovat määränneet joukkojansa sotimaan, joten mitään uutta ei naisylipäälliköissä ole.

Mutta kuuluuko miehenä olemiseen luonnollisesti osa kuolla sotatoimissa onko se joku luonnonlaki? Onko aseeton miesuhri räjähdysonnettomuudessa tai vastaavassa jotenkin puolutuskykyisempi kuin nainen tai lapsi? Eikö kaikki elämä ole yhtä arvokasta?

yksi pala eurooppalaista viihdehistoriaa alkoi tästä

Netti on kyllä ihmeellinen kaikki tämä vanha materiaali on siellä saatavana ihan vaan klikkailemalla.

Musiikki on kyllä ihmeellinen asia. Voisin ehkä kuvitella elämäni kirjoitus- tai jopa lukutaidottomana, mutta, että ei olisi musiikkia - ei.
Niin pitkälle kuin jaksan muistaa olen lauleskellut e koskaan kovin vakavasti tai kurinalaisesti, mutta itsekseni ja kavreiden kanssa ja karaokessa. Nykyisin laulan vährmmän kuin ennen, vaikka kotona nyt on pianokin, niin harvoin tulee soiteltua ja laulettua. Soittotaito tosin ei ole kaksinen.

Hetkisen mietin jopa X-factoriin osallistumista, olisi kiinnostavaa päästä ikään kuin kokeilemaan rajojaan ja mahdollisesti laulamaan bändin kanssa tms. Mutta ei sittenkään.: sellainen julkisuus on oikeasti vaan pelottavaa. Todennäköisesti en toki olisi päässyt pitkällekään, mutta riskiä ei kannata ottaa, kun kerran ajatuskin hirvittää.

Bändin kanssa lauleskeluun vois olla helpompiakin väyliä

tästä unkarin euroviisususta pidin aikoinaan, toki esitys ei sit ollu ihan näin hyvä eikä pärjänny.

Voihan maaseudun kukkaisrahasto sentään! Ns. vaalirahasotkun setviminen mediassa on kyllästyttävää turhauttavaa ja varmaan osittain myös turhaakin. Sen sijaan, että pohditaan lautakasoja,pitäisi pohtia rakenteita, jotka tuottavat niitä lautakasoja yhä uusille pihoille.

Kuuntelin Pekka Haaviston haastattelua radiosta ja tuli sellainen olo, että siinä on mies, joka on nähnyt paljon, mutta ei tee numeroa itsestään. Ei pyri nostamaan itseään arvostelemalla muita. Jotenkin hienosti kuittasi vaalirahasotkut ja muut ja puhui asioista. Olen jo pitkään ajatellut, että äänestäminen on turhaa, mutta ainakin hetkeksi palasi joku ((apsen)usko poliitikoihin. Tietysi kukaan ihminen ei ole täydellinen, miksi siis poliitikot olisivat.

Mutta ihan toisiin asioihin, minulle on tullut mania- paha riippuvuus, olen innostunut neulomaan villasukkia. Nämä on elmäni ekat ja täytyy sanoa, että pikkasen pitää vielä fiilata ja työ ei vielä käy niin nopsasti kuin tottuneella puikonkäsittelijällä, siksi onkin vierähtänyt ilta kahteentoista, kun vielä neuolon yhden kerroksen ja miten se kavennus menikään..

On hauska huomata, että osaa tehdä käsillään jotakin. Kesällä huomasi sen mökkirakennuksella ja pian voi tepastella mökissä uudet sukat jalassa. Ja onneksi on valmiksi raidallista lankaakin...

eilen muuten yksi tutkija totesi, että blogit ovat typeriä ja meniköhän se niin, että blogista tehty kirja oli paradoksissaan absurdi.

No, mielipide sekin, ei kait monikaan kirjaa tässä edes kuvittele kirjoittavansa eikä välttämätä kovin henkeviä. Kunhan pitää julkista päiväkirjaa..

Kun kumartaa länteen pyllistää itään tai miten se meni.

Kun olin lapsi ja nuori, niin edistys, rauha, vakaus ja kaikki hyvä sai yhtäläisyysmerkit kolmen kirjaimen kanssa. YYA, Itänaapuri määritteli hyvinkin pitkälle, mitä mieltä Suomessa julkisesti ajateltiin ja sanottiin. On puhuttu suomettumisesta ja rähmällään olemisesta.

Nykyisin edistys ja vakaus ja kaikki hyvä on monopolisoitu EUlle. EUhun kriittisesti suuntautuvat marginalisoituvat eu-uskoisessa yhteiskunnassa väistämättä, samaan tapaan kuin anti-kekkoslaiset ja yya-vastaiset 70-luvulla.
Kukaan ei soimaa Alexander Stubbia. Paavo Lipposta tai Olli Rehniä rähmällään olosta, vaan heitä pidetään kaukokatseisina valtiomiehinä. Neuvostoliitto kesti aikansa noin 70 vuotta, EUta ei ole rakennettu ihan niin rautakourin kuin Neuvostoliittoa, mutta ehkäpä senkään aika ei ole ikuinen. Vaalijärjestelmät ja kansalaisten vaikuttaminen vaikuttaa ainakin hyvin yhtäläisteltä, tai miksi tietyissä maissa järjestetään uusia vaaleja, kun kansa on ensin äänestänyt unioinin tahdon vastaisesti?

Historia opettaa ainakin sen, että Suomi on aina rähmällään milloin minnekin ja ne jotka haistavat tuulet oikein, keräävät kulloisessakin tilanteessa.

kävin työpaikan retkellä Sastamalasssa. Kohteena oli erityisesti Tyrvään Pyhän Olavin kirkko. Juuri se, johon tehtiin talkootyönä uusi paanukatto ja joka sitten paloi tuhopoltossa kolme viikkoa uuden katon kunniaksi vietettyjen juhlallisuuksien jälkeen. Nythän kirkko on ajakohtainen uusien maalaustensa ansiosta.

Itse kirkon paikka on jo vaikuttava, se sijaitsee tavallaan saarella, tai niemellä ja vettä on joka suuntaan. Rannassa on vielä harmaa venevajakin kirkkovenettä varten. Oli helppo kuvitella, että tällä paikalla on palvottu ja palveltu korkeampia voimia jo pitkän.

Läheinen Kallialan kyläkin viesti ikiaikaisesta asutuksesta, vaikka itse rakennukset lienevätkin 1500-luvun alussa rakennettuun kirkkoo verrattuna nuoria. Mutta niiden rakennustapa ja ryhmittely auttoi kuvittelemaan elämää muutamia satoja vuosia sitten. En olisi uskonut, että tälaista maisemaa löytyy Länsi-Suomesta, kun katson kännykällä ottamaani kuvaa tulee mieleen joku runoinlaulupitäjä syrjäisessä Karjalassa.

Kirkon maalaukset puolestaan olivat juuri nin hienoja kuin oli mainostettukin. Ainoa negatiivinen asia liittyy myös nihin: ne olivat houkutelleet paikalle niin runsaasti väkeä - meidän lisäksi paikalla oli 3 muutakin bussia ja lisäksi muuta väkeä - että Osmo Rauhalan matalalle sijoitettujen töiden katseleminen ei ollut oikein mahdollista.

Mutta sen mitä näin ja mitä oppaat kertoivat oli kiinnostavaa ja miellyttävää. Syntiin lankeemuskin on jotenkin mukavampi kun sen pääosassa on norsuja.

Suomalaisten rehellisyys ja korruption puuttuminen on viimestään nyt varmaankin osoittautunut mytologiaksi. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että meillä korruptio on erilaista kuin esim. itänaapuisssa, jossa selvällä käteissummalla saattaa saada haluamansa päätöksen viranomaisessa. Meillä haluttuun lopputuolkseen tarvitaan muutama mutka esim. yhdistyksen tai säätiön kautta, mutta yhtä kaikki myös meidän supisuomaliset poliitikot ovat ostettavissa.

Kansalaisten mielipiteellä ei loppupelissä ole kauheasti välilä ja itse asiassa, kun katselee historiaa taakse päin niin nykyinen demokratian aika on kuitenkin aika lähellä aikaa, jolloin pieni yläluokka, aristokratia, päätti asiat ja nautti etuoikeuksista. Ihan sama tilanne on nykyään. Yleisen koulutus- tulo- ja elintason myötä meidän elinolosuhteemme ovat erilaiset kuin muutama sata vuotta sitten, mutta kansa on yhä yhtä ulkona päätöksenteosta kuin ennen.

Sama näkyy EU-tasolla. Huomenna äänestysväsytetyt irlantilaiset lopulta äänestävät Lissabonin sopimuksen puolesta, poliittinern eliitti saa lopultakin perustuslakinsa EUssa, kun kansa kommenetaan tarpeeksi usein harjoittelemaan oikeaa vaalitulosta-
hohoijaa

A-talk kysyi pitäisikö omaisten kantaa suurempi vastuu vanhusten hoitamisesta?
Minulla ei vielä ole omakohtaista kokemusta siitä, että pitäisi ryhtyä hoitamaan vanhempia. Omat visovanhempanikin kuolivat hyvin nopeasti, jotta en ole omassa perhepiirissä äidinisää lukuunottamatta kokenut vanhaa, sairasta ihmisitä. Äidinisänkin tapaamiset rajoittuivat sihhen, että Ukko otettiin joskus juhlapyhiksi meille ja siinä sitä äiidn hermot kiristyivät.
En kyllä ihmettele yhtään, koska omat hermot kiristyy aina toisiaaan vanhempien kanssa. Mutta entä jos muutaman vuoden kuluttuta hei eivät pärjääkään omillaan. Kuka heitä hoitaa? Vanhemmat eivät asu täällä ja itse en kyllä ole valmis muuttamaan entiselle kotipaikkakunnalleni. Toisaalta asuntomme ei myöskään sovellu huonokuntoisten vanhusten asunnoksi.. Ja ei kait työssä käyvä kovin huonokuntoista vanhusta pystyisi kotona hoitamaankaan.
Yhdet kaverit tekivät minusta rohkean ratkaisun ja muuttivat toisen kotipaikkakunnalle ja ottivat toisen dementoituneen isän mukaansa. Omaishoitajana toimiminen ei sinänsä lyö leiville, mutta ihan hyvin he ilmeisesti pärjäilevät. Tiedän, että minusta ei olisi siihen.
Mutta jos yhteiskunta alasajaa vanhustenhuoltoa tätä rataa, niin pakko kait on ryhtyä vastaavaan, koska ei sitä pystyisi kestämään, että isä ta äiti makaisi sidottuna vuoteessa märissä vaipoissa huumattuna lääkkeillä.
A-talkin kysymykseen en vaan osaa vastata. Pitäisi kait, mutta ei niin, että yhteiskunta ei osallistuisi vanhusten huoltoon.