Seksuaalivähemmistöihin ja sukupuolivähemmistöihin liittyvää sanastoa

Seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden moninaisuuteen liittyvä käsitteistö on laaja ja se voi tuntua vaikeaselkoiselta. Sateenkaarisanasto eli hlbti-sanasto avaa tätä "salakieltä". Osa käsitteistä on käytössä arjessakin, osa ei. Käsitteitä käyttäessään on hyvä muistaa, että ne ovat vain inhimillinen keino hahmottaa ja määritellä asioita. Määriteltyjen asioiden välillä ei välttämättä ole ehdottomia ja tarkkoja rajoja, eikä yksi asia välttämättä sulje pois jotain muuta.

Yläkäsite seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt (usein lyhenteenä hlbti tai sateenkaarivähemmistöt) ovat kaksi erillistä asiaa, joita yhdistää se, että niihin kuuluvat eivät täysin sovi "perinteiseen" kaksijakoiseen sukupuolisuus-käsitykseen, jossa jako miehiin ja naisiin perustuu kahden vastakohdan puolinaisuuteen ja kokonaiseksi yhtymiseen.

Kun seksuaalivähemmistöön kuuluminen liittyy romanttisen ja eroottisen mielenkiinnon kohdistumiseen, niin sukupuolivähemmistöön kuuluminen liittyy omaan sukupuoleen. Yksilö voi kuulua yhtä aikaa sekä seksuaali- että sukupuolivähemmistöihin; ne eivät ole toisiaan poissulkevia inhimillisiä ominaisuuksia, mutta toiseen kuuluminen ei ole myöskään sidoksissa toiseen kuulumiseen.

Vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa suhteessa omiin ominaisuuksiinsa yksilölle syntyy identiteetti. Tähän identiteettiin kuuluu synnynnäisiin seksuaaliseen suuntautuneisuuteen ja sukupuoleen liittyvien ominaisuuksien päälle sosiaalisaation kautta syntynyt ulottuvuus. Sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautuneisuuteen liittyvä identiteetti voi olla irrallaan yksilön synnynnäisistä ominaisuuksista, esimerkiksi jos itsehyväksyntä on jäänyt vaillinaiseksi tai jos määritelmät tuntuvat liian ahtailta.

Seksuaalivähemmistöt

Käsitteellä seksuaalivähemmistöt viitataan ihmisiin, joiden eroottinen ja romanttinen mielenkiinto kohdistuu muuten kuin eri sukupuolta oleviin henkilöihin. Seksuaalivietin sukupuolittuneesta kohdistumisesta käytetään käsitteitä seksuaalinen suuntautuneisuus tai seksuaalinen suuntautuminen.

Tyypillisesti aikuisen ihmisen eroottinen ja romanttinen mielenkiinto kohdistuu (yksinomaan) eri sukupuolta oleviin; ilmiön nimi on heteroseksuaalisuus. Ihmisistä suurin osa on heteroseksuaaleja. Seksuaalivähemmistöjen osuutta väestöstä ei tarkasti tiedetä, mutta arviot vaihtelevat muutamasta prosentista jopa kymmeniin prosentteihin sen mukaan, miten vähemmistöön tai enemmistöön kuuluminen määritellään.

Homoseksuaalisuus

Homoseksuaalisen henkilön eroottinen ja romanttinen mielenkiinto voi kohdistua yksinomaan samaa sukupuolta oleviin henkilöihin. Usein varsinkin puhekielessä käytetään lyhyempiä muotoja homous ja homoseksuaalisesta henkilöstä sanaa homo. Naispuolinen homo on lesbo. Aihepiiriä käsitellään homoFAQ -artikkelissa.

Biseksuaalisuus

Biseksuaalisen henkilön eroottinen ja romanttinen mielenkiinto voi kohdistua yhtäläisesti (tai jollain tavoin painottuen) joko samaa tai eri sukupuolta oleviin henkilöihin. Joillain biseksuaaleilla henkilöillä eroottinen ja romanttinen mielenkiinto voivat kohdistua sukupuolittuneesti enemmän tai vähemmän eri tavoin.

Panseksuaalisuus

Panseksuaalisen henkilön eroottinen ja romanttinen mielenkiinto voi kohdistua toiseen ihmiseen sukupuolesta riippumatta. Aiemmin panseksuaalisuus nähtiin biseksuaalisuuden muotona.

Polyseksuaalisuus

Polyseksuaalisen henkilön eroottinen ja romanttinen mielenkiinto voi kohdistua useampia mutta ei kaikkia sukupuolia edustaviin ihmisiin. Polyseksuaalisuutta ei pidä liittää polyamorisuuteen.

Polyseksuaalisuuden, panseksuaalisuuden ja biseksuaalisuuden kanssa samaan käsiteryppääseen kuuluu myös omniseksuaalisuus, mutta termi ei ole kovin käytetty eikä tarkkarajainen. Biseksuaalisuuteen nähdään liittyvän käsitys sukupuolen binäärisyydestä. Panseksuaalin katsotaan kokevan sukupuolen merkityksettömänä asiana, kun taas omniseksuaali on tietoinen sukupuolista, polyseksuaalin mielenkiinto taas on rajautunut sukupuolen moninaisuuden kentässä jollain tavoin.

Aseksuaalisuus

Aseksuaalinen henkilö ei tunne eroottista tai romanttista vetoa tai mielenkiintoa toista ihmistä kohtaan, tai tuntee sitä hyvin vähän. Aseksuaalinen henkilö voi kuitenkin kokea esimerkiksi ystävyyttä, kiintymystä ja läheisyyttä sekä erilaisia tunteita kuten muutkin. Aseksuaalisuudesta erilliseksi katsotaan toisinaan käsite aromanttisuus: yksilön romanttinen ja eroottinen mielenkiinto voivat kohdistua eri tavoin. Seksuaalisen suuntautuneisuuden ohella taas puhutaan romanttisesta suuntautuneisuudesta. Toisaalta seksuaalisuuteen kuuluvat sekä romanttinen että eroottinen vetovoima.

Englanniksi aseksuaalisuus-ilmiöstä saatetaan käyttää myös kattotermiä ace ja aromanttisuudesta aro.

Identiteettikysymyksenä ja itsemäärittelyn kautta aseksuaalisuus näyttäytyy kirjavampana asiana. Tällöin kyse on yksilön kokemasta suhteesta seksuaalisen vetovoiman ilmiöön ja seksiin. Seksiin myönteisesti suhtautuva aseksuaali (engl. sex farourable) saattaa kokea seksin merkityksellisenä elämässään ja suhteissaan, rippumatta vetotoiman kokemuksesta. Merkityksettömänä seksiin suhtautuva (engl. sex indifferent) ei koe voimakkaita seksiin liittyviä tunteita. Kielteisemmin seksiin suhtautuvat karsastavat (engl. sex averse) ajatusta tai suoranaisesti torjuvat (engl. sex repulsed) ajatuksen seksistä.

Keskustelua käydään siitä, onko aseksuaalisuus-ilmiö syytä lukea seksuaalivähemmistöihin kuuluvaksi. Samoin aseksuaalisuuden määritelmästä keskustellaan; kuinka kokonaisvaltaista mielenkiinnon puuttumisen on oltava. Aseksuaalisuuden ja seksuaalisuuden välillä olevaan vyöhykkeeseen saatetaan viitata myös käsitteellä "harmaa", englanniksi gray asexuality tai gray-sexuality.

Inseksuaalisuus

Inseksuaalinen henkilö ei koe eroottista tai romanttista vetovoimaa toisia ihmisiä kohtaan. Joidenkin määritelmien mukaan inseksuaalisudella kuvataan henkilöä, joka on sekä aseksuaalinen että aromanttinen.

Seksuaalisen mielenkiinnon kohdistumiseen liittyviä muita käsitteitä

Englanninkielisillä identiteettiin liittyvillä käsitteillä bi-curious tai heteroflexible viitataan henkilöön, joka joskus saattaa harrastaa seksiä omaa sukupuolta olevan henkilön kanssa, mutta ei koe kuuluvansa seksuaalivähemmistöön.

Demiseksuaali kiinnostuu seksistä vain sellaisen henkilön kanssa, johon tällä on syvempi tunneyhteys.

Autokseksuaali tuntee seksuaalista vetoa ainoastaan itseään kohtaan.

Queerseksuaali ei määrittele omaa seksuaalista suuntautuneisuuttaan.

Transsuuntautuneen henkilön seksuaalinen mielenkiinto kohdistuu yksinomaan transihmisiin. (Vanhentunutta transsukupuolisuuteen viitannutta käsitettä "transseksuaalisuus" ei selkeyden vuoksi käytetä.)

Sapioseksuaali kokee älykkyyden tärkeimmäksi seksuaalisen vetovoiman tekijäksi.

Androseksuaali kokee seksuaalista mielenkiintoa miehekkyyttä tai maskuliinisuutta kohtaan ja gyneseksuaali tai femiseksuaali kokee seksuaalista mielenkiintoa naisellisuutta tai feminiinisyytä kohtaan, riippumatta missä sukupuoli-identiteetissä piirteet ilmenevät.

Cisseksuaalisuus viittaa seksuaalisen mielenkiinnon kohdistumiseen yksinomaan cissukupuolisiin (ei transsukupuolisiin) henkilöihin ja cisromanttisuus puolestaan viittaa mielenkiinnon romanttiseen ulottuvuuteen. Cisseksuaalisuuteen ei katsota liittyvän sinänsä kielteistä suhtautumista ei-cissukupuolisuuteen. Superseksuaalisuus (engl. supersexual) -ilmiöön sen sijaan liittyy arvottamista ja yleismmin torjuvia asenteita transihmisiä kohtaan. Ilmiöön liittyviä tarkempia määreitä ovat superhetero, (engl. super straight), superhomo (engl. supergay), superlesbo (engl. superlesbian) ja superbiseksuaali (engl. superbisexual).

Sukupuolivähemmistöt

Tyypillisesti aikuiset ihmiset asettuvat joko naisen tai miehen lokeroon: cissukupuoliset henkilöt kokevat edustavansa sitä sukupuolta kuin johon heidät on syntyään määritelty ja johon heidän sukupuolisuuteen liittyvät näkyvät ja näkymättömät keholliset ominaisuudet viittaavaat. He myös yleensä ilmaisevat sukupuoltaan kulttuurille tyypillisellä tavalla.

Osa ihmisistä on kuitenkin syntyään kaksijakoisen sukupuolikäsityksen välissä tai kokonaan sen ulkopuolella. Puhutaan sukupuolivähemmistöistä.

Transvestisuus

Transvestisuudessa on kyse sukupuolen ilmaisusta. Kyse on ilmiöstä, jossa yksilö kokee tarvetta eläytyä (usein ajoittain) eri sukupuoliin, yleensä pukeutumisella, eleillä ja muilla tavoilla. Transvestisuudessa itsessään ei ole kyse seksuaaliseen mielihyvään pyrkimisestä, vaan eheyden kokemisesta.

Englanninkielisessä maailmassa nimitys "transvestite" (suom. transvestiitti) koetaan vanhahtavana ja halventavana nimityksenä, ja sen asemesta käytetään nimitystä "cross-dresser" (suom. ristiinpukeutuja), kun taas suomen kielellä sanaa ristiinpukeutuja tässä merkityksessä pidetään usein vanhentuneena tai muuhun viittaavana.

Moni transvestiitti toivoo tulevansa kohdatuksi siinä sukupuolessa, jota tämä kullonkin ilmentää.

Toisinaan, mutta harvoin käytetään nimitystä cisvestismi transvestisuuteen vertautuvasta tarpeesta "oman sukupuolen" mukaiseen ilmaisuun; cisvestiitti vie sukupuolensa ilmaisua suuntaan, jossa tämä voi kokea identiteettinsä eheämmäksi. Kyse voi olla esimerkiksi muun kuin oman ammattikunnan, sosiaaliryhmän tai "arkielämän" viiteryhmän tyypillisen vaatetuksen tai joidenkin asiaan liittyvien stereotypioiden suosimisesta itsensä ilmaisemisessa.

Usein käytetään käsitettä kinky, kun omaa sukupuolta tai sukupuolisuutta ilmaistaan fetisseiksi katsottujen asujen, asusteiden ja ehostuksen kautta. Ilmiössä ei itsessään ole kyse seksuaaliseen mielihyvään pyrkimisestä. Kyse on itseilmaisusta, joka synnyttää voimakkaan ja kokonaisvaltaisen eheyden kokemuksen. Se voi olla myös sukupuolittunutta, mutta myös sukupuolittumatonta ja ehkä korostaa sukupuolettomuutta.

Transsukupuolisuus

Transsukupuolisen ihmisen neurologisesta sukupuolesta kumpuava tietoisuus ja kokemus omasta sukupuolestaan ei vastaa hänen kehollista sukupuoltaan tai syntymässä määriteltyä sukupuolta. Kyse on pysyvästä ominaisuudesta. Hän voi kokea ristiriitaa määritellyn ja kokemansa sukupuolen välillä sekä kokemansa sukupuolen ja ulkoisten sukupuoleen liittyvien tunnusmerkkien välillä, ja tämä voi aiheuttaa pahaa oloa (sukupuolidysforia). Transsukupuolinen ihminen voi korjauttaa lääketieteellisin keinoin kehoaan vastaamaan kokemaansa sukupuolta. Joillekin riittää tuleminen tunnustetuksi ja kohdatuksi siinä sukupuolessa, jota hän on. Tällaista tunnustamista on arjen tilanteiden lisäksi esimerkiksi juridisen sukupuolen vahvistaminen koetun sukupuolen mukaiseksi.

Transsukupuolisista ihmisistä käytetään termejä transnainen tai transmies (tai transtyttö tai transpoika) sen mukaan, mikä hänen identiteettinsä on. Sukupuolenkorjausprosessin läpikäynyt henkilö voi katsoa olevansa transtaustainen, sillä prosessin jälkeen hän voi elää sukupuolessaan eheästi ja kokonaisvaltaisesti. Nimen muuttamisen yhteydessä pois jääneeseen kutsumanimeen viitataan joskus dead name -käsitteellä.

Vanhentunutta termiä transseksuaalisuus ei transsukupuolisuudesta pidä käyttää, sillä se viittaa erheellisesti seksuaalisuuteen, ei sukupuoleen.

Henkilö, joka ei ole transsukupuolinen on cissukupuolinen. Cissukupuolisuuteen viittaa myös käsite non-trans (suom. ei-trans).

Käsite transihminen on nykykielessä sekä transsukupuoliset että transvestiitit niputtava yläkäsite, jona joskus käytetään myös sanaa trans.

Muunsukupuolisuus

Henkilö ei koe sopivansa yhteiskunnassa vallitsevaan kahden sukupuolen malliin, eikä koe olevansa nainen tai mies. Muunsukupuolinen henkilö voi kokea olevansa jotain naisen ja miehen välillä tai kokonaan tällaisen binäärisen ajatuksen ulkopuolella. Kuvaavana käsitteenä on usein non-binary eli ei-binäärinen.

Yksilöivämpiä muunsukupuolisuutta kuvaavia termejä ovat sukupuolettomuuteen tai neutraaliin sukupuoleen viittava agender tai asukupuolisuus, kahden sukupuolen yhdistymiseen viittaava bigender, sukupuolen liukuvuuteen tai muuttuvuuteen viittaava genderfluid, sukupuolen ei-normatiivisuuteen viittaava genderqueer, miehen ja naisen välimaastoon viittaava intergender, osittaista kuulumista johonkin sukupuoleen tarkoittava demigender (esimerkiksi demiboy ja demigirl), neutrois (neutri, neutraali sukupuoli-identiteetti), polygender (monta sukupuoli-identiteettiä omaava) ja pangender tai pansukupuolisuus (kaikkiin sukupuoli-identiteetteihin sopiva).

Indoeurooppalaisissa kielissä, joissa kolmannen persoonan pronomini on sukupuolittunut (esim. englannin she/he, ruotsin hon/han), saattaa muunsukupuolinen esittää toiveen, että itsestä käytetään sukupuolineutraalia pronominia: englannissa they tai ruotsissa hen. Suomen kielessä persoonapronomini ei määräydy sukupuolittuneesti, eikä kielen rakenteessa ole asioiden kieliopillisia sukuja.

Intersukupuolisuus

Intersukupuolisen henkilön sukupuolta määrittelevät fyysiset tekijät tai ominaisuudet eivät ole selkeästi määriteltävissä sen paremmin miehelle kuin naisellekaan tyypillisiksi.

Perinteisesti intersukupuoliset vastasyntyneet on kirurgisesti leikattu muistuttamaan jompaa-kumpaa kahdesta sukupuolesta, mutta nykyisin terveyden kannalta ei-välttämättömien kirurgisten toimenpiteiden katsotaan yhä yleimmin olevan huono vaihtoehto, sillä yksilön tietoisuus ja kokemus sukupuolestaan tulee ilmi vasta varttumisen myötä - ja on suuri riski siihen, että kirugiset toimenpiteet tehdään väärään sukupuoleen.

Muuta sanastoa

Seksuaalivähemmistöjä ja sukupuolivähemmistöjä koskettaa runsaasti erilaisia alakäsitteitä, kattokäsitteitä ja oheiskäsitteitä. Lisäksi suoranaisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kuvaavien termien ohella on erilaisia identiteettiä, elämänvalintoja, kapeampialaisia seksuaalimieltymyksiä ja kulttuurillisia ilmiöitä kuvaavia käsitteitä. Käsitteiden kuvaamilla ilmiöillä on vaihtelevasti suoranainen sidos seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuulumiseen. Lisäksi toisinaan em. vähemmistöihin liitetään asioita, joilla ei ole niihin sen suurempaa yhteyttä kuin vähemmistöön kuulumattomiinkaan.

Seksuaalisuuteen ja sukupuoleen viittaavien termien etuliitteet tulevat pääasiassa muinaisista sivistyskielistä, latinasta ja kreikasta. Etuliite homo- tarkoittaa samaa, hetero- eriä, bi- kahta, pan- yleistä, poly- monta, omni- kaikkea, a- jonkin olemattomuutta, demi- puolinaisuutta, auto- itseä, trans- toisella puolella olemista ja cis- samalla puolella olemista.

hlbti

Kirjainlyhenteen taustalla ovat homo, lesbo, bi, trans ja intersukupuolisuus.

Kirjainlyhenteestä on lukuisia erilaisia variaatioita, kuten esimerkiksi hlbtiq+, jossa mukaan on otettu sanaan queer viittaava kirjain sekä plus-merkki kuvaamaan muita ryhmiä, esimerkiksi muunsukupuolisia.

Toisinaan on käytetty pidempääkin kirjainlyhennettä, jossa kaikki ajateltavissa olevat ryhmät on huomioitu omalla kirjaimellaan: esimerkiksi panseksuaalit (p), aseksuaalit (a), seksuaalista suuntautuneisuuttaan ja/tai sukupuoli-identiteettiään pohtivat (q), yhdenvertaisuustyötä tekevät vähemmistöihin itse kuulumattomat liittolaiset allies (a) sekä Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaiden two-spirit, kaksihenkiset (2s).

Joskus kirjaimet esitetään eri järjestyksessä, esimerkiksi lhbti tai lhbtiq+ ja eri maissa on paikallisesti käytetystä sanastosta johdettuja muitakin muotoja, kuten glbti varustettuna englannin sanalla gay.

Leikkisästi kirjainlyhenneviidakosta käytetään nimitystä aakkossoppa tai aakkoskeitto (engl. "alphabet soup").

On käyty myös keskustelua siitä, onko perusteltua liittää mukaan esimerkiksi polyamoriaan, fetisismiin ja muihin seksuaalisuuden ilmiöihin liittyviä kirjaimia.

Sateenkaarivähemmistöt

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä käytetään usein myös hlbti+ -vähemmistöjen symboliksi vakiintuneeseen sateenkaarilippuun viittaavia nimityksiä: sateenkaarikansa, sateenkaarivähemmistöt ja näiden vanhemmoimista perheistä nimitystä sateenkaariperhe.

Queer

Usein adjektiivina käytetty käsite queer tai gender queer viittaa ihmisiin, jotka kyseenalaistavat sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautuneisuuteen liittyviä rajoja ja asiaan liittyviä tiukkoja normeja. Monet queer-identiteetin omaksuneet pitävät sukupuolisuuteen ja seksuaaliseen suuntautuneisuuteen liittyviä määritelmiä liian rajoittavina niin omalla kohdallaan kuin laajemminkin.

Sukupuolentutkimuksen alalajiksi katsottu queer-tutkimus puolestaan kyseenalaistaa käsityksiä sukupuolieroista ja niiden myötäsyntyisyydestä, ja pitää niihin liittyviä oletuksia pitkälti kulttuurin tuotteena. Aihepiiriin liittyvät ns. queer-teoriat.

Toisinaan käsitettä queer on käytetty synonyyminä sille, mitä usein kuvataan termillä sateenkaarivähemmistöt tai kirjainlyhenteellä hlbtiq+. Suomeksi käsite queer on satunnaisesti käännetty sanaksi pervo.

Juridinen sukupuoli

Juridisella sukupuolella tarkoitetaan sitä, mihin sukupuolikategoriaan ihminen on (yleensä syntyessään) määritelty kuuluvaksi esimerkiksi väestökirjanpidossa ja viranomaisten tiedoissa. Näihin pohjautuva merkintä on tyypillisesti virallisissa asiakirjoissa (henkilöllisyystodistus, passi, ajokortti ja joihinkin palveluihin oikeuttavat kortit). Juridisen sukupuolen historia liittyy tarpeeseen yksilöidä ihminen mahdollisimman pysyvien tuntomerkkien perusteella (muita tuntomerkkejä olivat esimerkiksi pituus, silmien sekä hiusten väri ja mahdolliset suuret arvet). Tällaisten henkilöön liittyvien yksityiskohtien käyttäminen tunnistamisessa on vähentynyt, kun valokuvaia ja myöhemmin biotunnisteita on opittu hyödyntämään. Joissain tapauksissa lainsäädännössä on tiettyyn sukupuoleen kohdistuvia määräyksiä.

Kolmas sukupuoli

Käsitettä kolmas sukupuoli käytetään viittaamaan sukupuolisuuteen, joka ei asetu nainen/mies -kahtiajakoon. Kolmannen sukupuolen käsitettä käytetään erityisesti juridiseen sukupuoleen viitaten. Lähellä tätä käsitettä ovat termit muunsukupuolisuus, sukupuolettomuus ja neutri. Toisinaan myös transsukupuoliset ajatellaan kuuluvaksi kolmanteen sukupuoleen.

Cis

Sana cis ("tällä puolen") on latinasta, kuten myös sille vastakohtainen sana trans ("toisella puolen").

Cissukupuolinen on henkilö, joka ei ole transsukupuolinen: tämän sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu ovat tälle syntymässä määritellyn sukupuolen ja siihen kulttuurissa liitettyjen odotusten mukaiset. Yleensä sanaa cis käytetään sukupuolimääritelmän tai määrittelemättömämmän yksilöviittauksen etuliitteenä: cisnainen, cismies, cishenkilö.

Gender

Sosiaalisesta sukupuolesta käytetään englannin kielessä termiä gender (alkuaan latinan genus), ja se viittaa sukupuolisuuden ilmiön näkymättömiin ulottuvuuksiin. Tällä on yhteys biologiseen neurologiseen sukupuoleen. Englanninkielisissä maissa gender-termi valtaa arkipuheessakin alaa biologista sukupuolta tarkoittavalta sanalta sex, joka puolestaan viittaa myös seksiin.

Yksilön näkökulmasta sosiaalinen sukupuoli on yhteisön kokemus ja tulkinta yksilön sukupuolesta. Käsitettä "sosiaalinen sukupuoli" käytetään sukupuolentutkimuksessa ja sosiologiassa. Aihepiiriin liittyvät sukupuoliroolit taas ovat yhteiskuntien ja kulttuurien luomia käsityksiä eri sukupuolten ihanteellisesta ilmenemismuodosta ja sukupuolen mukaisesta käyttäytymisestä.

Seksi ja seksuaalimieltymykset

Seksuaalisten mieltymysten laaja kirjo ei ole erityisesti seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin liittyvä asia, vaikka niistä usein puhutaankin hlbti-aihepiirin yhteydessä. Erilaiset seksuaaliset mieltymykset kaikessa moninaisuudessaan ovat yhtäläisesti sukupuolienemmistöön (cissukupuoliset) kuuluviin heteroseksuaalisiin henkilöihin liittyvä tapa toteuttaa seksuaalisuuttaan.

Anaaliseksi mielletään usein erityisesti homomiesten tavaksi harjoittaa seksiä, vaikka anaaliyhdynnän mielihyvää tuottavat mekanismit ovat yhtäläisesti olemassa seksuaalisesta suuntautuneisuudesta riippumatta. Toisaalta moni homomies ei lainkaan pidä anaaliseksistä, vaan seksissä aivan muut tavat ovat tyydyttävämpiä. Jotkut homomiehet jopa miettivät olevansa outoja, kun ajatus peppuseksistä ei ole lainkaan innostava.

Seksuaalisia mieltymyksiä kuvaavat esimerkiksi miesten väliseen seksiin liitetyt käsitteet top, bottom ja versatile sekä aktiivinen ja passiivinen. Erityisesti seksinhakuilmoituksissa ja pornoteollisuudessa top ja bottom viittaavat anaaliyhdyntään liittyen halukkuuteen työntyä toiseen ja olla se, johon työnnytään. Versatilelle käyvät molemmat roolit. Sanoilla viitataan myös seksiasentoon: top on päällä ja bottom alla. Osittain edellisten kanssa rinnakkaisia rooleja ovat toiminnan aktiivinen osapuoli ja kohteeksi antautuva passiivinen osapuoli. Suomenkielisiä käsitteitä ovat panna ja antaa.

Mieltymyksistä esimerkkinä on myös seksuaalinen fetisismi eli seksuaalisen mielihyvän saaminen esineistä, tilanteesta/asetelmasta tai jostain muusta kohteesta; tähän liittyvä fetissi voi olla esimerksi jokin vaatekappale tai tietty kehon osa. Seksuaaliseen mielihyvään pyrkivässä transvestisuudessa kyseessä on transvestinen fetisismi. Transvestisuudessa itsessään ei ole kyse seksuaalisen mielihyvän hakemisesta, kuten ei fetisismissäkään itsessään. Käsite bdsm (bondage, discipline, domination, submission, masochism) viittaa sovittuun seksuaaliseen kanssakäymiseen, jossa seksuaalista nautintoa etsitään valta-asetelmasta, sitomisesta ja/tai kivun tuottamisesta.

Joillekin tarkkarajaiset mieltymykset ovat ensisijainen tapa toteuttaa seksuaalisuuttaan ja joillekin muuta seksuaalinautintoa lisäävä asia. Mieltymykset katsotaan usein parafilioiksi (kohdehäiriöiksi), mutta ne eivät itsessään ole ongelma, ellei asiaan liity ahdistusta tai itsensä/muiden vahingoittamista.

Pride

Pridea voi kuvata maailmanlaajuisena liikkeenä ja filosofiana, joka pyrkii edistämään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaista asemaa sekä nostaa näihin vähemmistöihin kuuluvien omanarvontuntoa, itsekunnioitusta, itsetietoisuutta, itsetuntoa ja itseluottamusta. Pride-liikkeen juuret ovat vuoden 1969 New Yorkissa, jossa poliisin ratsioihin kyllästyneet nousivat vastarintaan, josta syntyi moderni seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen vapautusliike.

Kaappi

Kaapissa olemisella tarkoitetaan hlbti-aihepiirin yhteydessä sitä, että joku ei ole omasta seksuaalisesta suuntautuneisuudestaan tai sukupuoli-identiteetistään avoin. Ilmaisu kaapista ulos tuleminen tai kaapistatulo tarkoittaa sitä, että kertoo jollekulle tai laajemminkin seksuaalisesta suuntautuneisuudestaan tai sukupuoli-identiteetistään. Kaapissa ollaan yleensä sosiaalisen paineen vuoksi, kun itsetunto ei ole tarpeeksi vahva, jotta voisi elää avoimesti oman identiteetin mukaista elämää. Monet ovat kokeneet kaapista tulon vapauttavaksi.

Itsesyrjintä

Seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuuluva saattaa kokea tämän synnynnäisen ominaisuutensa jollain tavalla häpeälliseksi tai muulla tavoin torjuttavaksi, eikä siten hyväksy tätä ominaisuutta itsessään ainakaan kokonaisvaltaisesti. Taustalla saattavat olla ulkopuolisten suoranainen painostus tai hienovaraisemmista viesteistä syntyneet omat tulkinnat. Itsesyrjintä estää löytämästä mielekkäitä samastumiskohteita muista vähemmistöön kuuluvista.

Itsesyrjintä saattaa näyttäytyä pyrkimyksenä peitellä ominaisuuteen liitettyjä stereotypioita, tehdä itsesyrjinnän ajamana elämänvalintoja kulissiksi tai osallistua toimintaan, jonka uskoo voivan muuttaa sukupuolen kokemista tai seksuaalista suuntautuneisuutta. Joissain tapauksessa voimakkaasta itsesyrjinnästä kärsivä on pyrkinyt vahingoittamaan itseään fyysisesti ja jopa päättämään elämänsä oman käden kautta. Toisinaan torjunta ilmenee vihamielisenä suhtautumisena muissakin ihmisissä ilmeneviin stereotyyppisiin seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin liittyviin piirteisiin tai vihamieliseen suhtautumiseen näihin vähemmistöihin kuuluviin tai sellaisiksi oletettuihin. Toisinaan itsesyrjintä johtaa torjuntaan ja jopa väkivaltaan, joka kohdistuu muihin kyseiseen vähemmistöön kuuluviin.

Eheytys

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat joutuvat toisinaan kohtaamaan vaatimuksia muuttaa itseään seksuaalisen suuntautuneisuuden tai koetun sukupuolen suhteen. Nämä synnynnäiset ominaisuudet eivät kuitenkaan ole tahdonalaisesti tai päämäärähakuisesti muutettavissa, vaikka niihin liittyvä identiteetti voikin jossain mitassa joustaa. Yleensä nimellä eheytys tunnetun toiminnan vaikutus kuitenkin jää siihen, että yksilö torjuu osan itsestään. Syrjään työnnetty osa kokonaisesta itsestä saattaa myöhemmässä vaiheessa muistutella itsestään ja siihen liittyvä torjunta voi vaikuttaa vahingollisesti mielen hyvinvointiin.

Eheytystoimintaa harjoitetaan pääasiassa seksuaalisen ja sukupuolen moninaisuuden torjuvissa uskonnollisissa yhteyksissä, toimintamuotona muutosterapia, konversioterapia tai suomeksi käännytyshoito, johon liittyy esimerkiksi rukoilua. Uskonnollisissa opeissa sukupuolisuudessa ja seksuaalisuudessa nähdään usein vahva tarkoitus ja niiden tietynlaisen toteutumisen (pariutuva ja jälkeläisiä saava heteroseksuaalinen nainen ja mies) olevan osa (luomistyön) suunnitelman ihannetta, johon tulisi pyrkiä - ja muu on opin mukaan syntiä. Puhutaan myös rikkinäisyydestä, jonka vuoksi muutokseen pyrkivästä toiminnasta käytetään nimeä eheytysterapia. Taustalla oleva eheytysideologia perustuu oletukseen, että yksilön (seksuaaliseen suuntautuneisuuteen ja sukupuolen ulottuvuuksiin liittyvät) ominaisuudet, omaksuttu identiteetti ja yksittäiset teot olisivat yksi ja sama asia - eikä kyse olisi synnynnäisestä ominaisuudesta, vaan yksittäisistä teoista, omaksutuista käytösmalleista ja valinnasta. Uskonopin näkökulmasta puhutaan usein "kilvoittelusta" ja "lankeemuksesta".

Seksuaalisen suuntautuneisuuden muutosta on myös yritetty aversioterapia-menetelmällä, jossa ei-toivottuja mielihaluja on koetettu poistaa epämiellyttävien kokemusten avulla ehdollistamalla (sähköiskuilla, oksetuksella ja muilla pahoinvointia aiheuttavilla keinoilla).

Eheytystoiminnan piiriin hakeudutaan yleensä itsesyrjinnän ajamana. Varsinkin uskonnollisisten yhteisöjen piirissä yhteisön paine voi johtaa haluun pyrkiä muuttamaan omaa seksuaalista suuntautuneisuutta tai sukupuolen kokemusta. Joissain tapauksissa erityisesti uskonnollis-konservatiiviset vanhemmat pyrkivät voimakkaasti ohjaamaan lapsiaan kasvamaan heteroseksuaalisiksi naisiksi tai miehiksi kahden perinteisen sukupuolimallin mukaisesti, ja mukana voivat olla vahvat käsitykset sukupuolisuuteen liittyvistä rooleista käyttäytymismalleineen. Tästä mallista poikkeavaksi katsotuista piirteistä yritetään ohjata aktiivisesti pois, esimerkiksi esittämällä ne häpeällisinä.

Pedofilia

Lapsiin kohdistuva seksuaalinen kiinnostus ei liity seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin sen enempää kuin heteroseksuaalisuuteen. Moni pedofiilista mielenkiintoa kokeva ei myöskään koskaan toteuta kiinnostustaan, vaan paremminkin pelkää mielikuviaan. Varhaisen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisen aseman puolesta kamppailevan aktivismin kylkeen hakeutui myös henkilöitä, jotka pyrkivät saamaan laillistetuksi oikeudellisesti vajaavaltaisiin alaikäisiin kohdistuvia tekoja.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman kohdalla kyse on yksinomaan omista elämänmahdollisuuksista ja täysivaltaisten aikuisten välisistä keskinäisistä suhteista.

Seksuaalisuus

Seksuaalisuuden katsotaan olevan ihmisen perusominaisuus, eikä sitä voi erottaa muusta ihmisenä olemisesta. Seksuaalisuuden osaa-alueita ovat esimerkiksi sukupuoli kaikkine ulottuvuuksineen, seksuaalinen suuntautuneisuus, lisääntyminen, sosiaalinen sukupuoli-identiteetti ja sukupuoliroolit.

Romanttinen suuntautuneisuus

Seksuaalisesta suuntautuneisuudesta erotettu romanttinen suuntautuneisuus korostaa sitä, mitä sukupuolta kohtaan henkilö tuntee romanttisia tunteita ja mahdollisesti halua olla romanttisessa suhteessa. Romanttinen suuntautuneisuus voi ilmetä sukupuolisesti ja voimakkuudeltaan eri tavoin kuin eroottisluontoinen seksuaalinen suuntautuneisuus. Romanttisen suuntautuneisuuden ympärillä on esimerkiksi käsitteitä homoromanttisuus, biromanttisuus, heteroromanttisuus, panromanttisuus ja aromanttisuus. Näitä voidaan yhdistellä siten, että joku kokee olevansa biromanttinen heteroseksuaali, joku taas heteroromanttinen biseksuaali ja joku homoromanttinen aseksuaali.

Esimerkiksi aseksuaalinen henkilö voi tuntea romanttisia tunteita ilman seksuaalista kiinnostusta ja aromanttinen henkilö tuntea seksuaalista mielenkiintoa toista kohtaan, mutta ei romanttista kiinnostusta. Biseksuaalinen henkilö puolestaan voi kokea romanttisia tunteita yksinomaan miehiä kohtaan, mutta eroottista mielenkiintoa naista kohtaan - tai toisin päin. Heteroseksuaalinen tai homoseksuaalinen henkilö voi kiinnostua eri tyyppisistä henkilöistä romanttisessa mielessä kuin eroottisessa mielessä.

Avioliitto

Täysi-ikäiset ovat sukupuolesta riippumatta voineet Suomessa solmia avioliiton 1.3.2017 lähtien, kun vuonna 2014 eduskunnassa hyväksytty avioliittolain uudistus astui voimaan. Velvollisuudet ja oikeudet ovat samat avioituneiden sukupuolesta riippumatta.

Sitä ennen avioliitto oli mahdollinen ainoastaan eri juridista sukupuolta olevien välillä.

Samaa juridista sukupuolta olevat saivat maaliskuussa 2002 oikeuden rekisteröidä parisuhteensa, kun syyskuussa 2001 hyväksytty parisuhdelaki astui voimaan. Rekisteröity parisuhde oli monissa yksityiskohdissaan avioliiton vertainen, mutta se ei oikeuttanut yhteiseen sukunimeen eikä tuonut mahdollisuutta adoptioon. Vuonna 2009 sallittiin ns. perheensisäinen adoptio.

Polyamoria

Polyamoria on monisuhteinen ihmissuhdemuoto, jossa henkilöllä voi olla samanaikaisesti useampi sekusaalisia ja/tai romanttisia piirteitä sisältävä ihmissuhde. Polyamorista ajattelu- ja elämäntapaa noudattavat korostavat vastuullisuutta ja sitä, että kukin suhdeverkostoon kuuluva on tietoinen suhteen laadusta ja on suostunut sen osaksi. Polyamoriseen suhdeverkostoon voi kuulua yksilöitä näiden seksuaalisesta suuntautuneisuudesta riippumatta.

Drag

Kyse on esitystaiteen muodosta, eikä sitä pidä sotkea transvestismiin, eikä drag-taiteilijoita tai yleisemmin taiteenlajia ei pidä sekoittaa itsestäänselvästi seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin. Kun drag-taiteilija sonnustautuu esiintyäkseen sekä sukupuolirooleilla leikitelläkseen ja niitä murtaakseen, niin transvestiitti sonnustautuu ilmaistakseen sukupuoltaan. Merkittävä osa drag-esiintyjistä on homomiehiä, mutta jotkut ovat transvestiitteja tai transsukupuolisia - sekä muunsukupuolisia tai heteroita. Dragin yhteys hlbti-vähemmistöihin on olemassa lähinnä perinteen ja kulttuurin kautta. Merkittävänä taustasyynä dragtaiteelle osana "homokulttuuria" on pride-ilmiön syntyyn johtaneiden kesän 1969 New Yorkin Stonewall-mellakoiden näkyvinä hahmoina vaikuttaneiden voimakkaasti meikattujen ja korostuneen feminiinisesti pukeutuneiden henkilöiden toiminta.

Yleesä drag queen on mies, joka pukeutuu ja meikkaa itsensä liioittelevaan feminiiniseen rooliin tavoitteenaan koominen, dramaattinen tai satiirinen vaikutelma. Drag-esityjät laulavat itse tai playbackinä ja joskus tanssivat, usein imitoiden tunnettuja artisteja. Vastaavasti maskuliinista roolia tekevä nainen on drag king. Drag king -roolia tekevä mies on bio king ja drag queen roolia tekevä nainen on bio queen. Nykyaikainen teatterin keinoin esitetty huumoriviihde burleski ammentaa osaltaan myös drag-taiteesta. Burleskissa sen kanssa yhdistyy performanssi, luova striptease, komedia, parodia ja satiiri. Ranskankielinen sana burlesque merkitsee liioitellun hullukurista, ilveilyä ja pilailevaa. Burleski kehittyi 1800-luvulla music hall –viihteestä ja vaudevillestä.