Kauneuspilkku

Down shiftasin tai kotimaisittain leppoistin elämääni kesällä. Siirryin ei- niin -hohdokkaasta ja ei - niin -hyvinpalkatusta kokopäivätyöstä valtion virastossa ei- niin -hohdokkaaseen ja vieläkin huonommin tuottavaan osa-aikatyöhön yksityiselle.

Tein tietoisen valinnan, että minun ei tarvitse ansaita rahaa enemmän, vaan vähempikin riittää. Toki kyseessä on tässä ja nyt ja tajuan, että tuleva eläkkeeni tulee olemaan tosi pieni tällä menolla. Mutta en herää aamuyöllä ahdistuneena siitä, että eläkesäästöpossuni masua kurnii. Loppupeleissä koko eläkejärjestelmä voi olla jotain ihan muuta sitten, kun se aika tulee. Kuka sen tietää? Talousoppineet nyt arvailevat suuremmatkin asiat pieleen, joten pienen ihmisen elämä on tässä ja nyt. Tämä ainoa.

Onko elämäni sitten leppoisampaa? Tavallaan kyllä – käyn kolmena päivänä viikossa töissä ja sitten on vapaata. 3 päivää on ihan normaalia workin’ nine to five. Lähinnä tää on toistaiseksi tarkoittanut pitkiä viikonloppua saaressa, mikä ei oo paskempi vaihtoehto.
Jos lisääntynyttä omaa aikaa haluaisi käyttää hyödykseen tuottavammin, kannattaisi varmaan siirtyä lyhennettyyn työpäivään ja sit voi sen jälkeen vaikka tehdä sitä väitöskirjaa…

Aikanaan tuli koluttua Helsingin jokainen homobaari ja luuhattua niissä paljonkin. Voisin sanoa olleeni vakionaama ainakin jossakin baarissa jonkun aikaa. Nyt niistä ajoista on aikaa…tästä asti aikaa…
Nassu luki eilen jostain, että DTM lopetetaan. Jaha, selvä. Eipä tosiaan tunnu missään. Kuten ei sekään että Lostis on kait kuopattu. Nykyisin tulee käytyä lähinnä lähipubissa. Kait sekin on yksi osoitus ikääntymisestä. Kuten se, että asiakaspalvelutilanteissa teitittely on tavallisempaa kuin sinuttelu. Jos oikein pinnistän, niin muistan, että olen käynyt DTMssä viimeisen viiden vuoden aikana kerran tai kaksi. Ehkä pari-kolme vuotta sitten. Mann’sissa muutaman kerran, Herkussa en enää muista…Nallessa on tullut käytyä, kun seura on pakottanut.
En ole homobaareja tai niissä käyviä vastaan, mutta selkeästi oma elämä on siirtynyt yleensäkin baarien ulkopuolelle. Tämä ei tarkoita, etteikö alkoholi maistu, sitä vaan käyttää lähinnä muualla kuin baarissa. Kait se sitten tarkoittaa sitäkin, että rahaa jää muuhunkin ja sitä, että tulee entistä pienemmällä summalla toimeen. Eli sitä, että voi tehdä osa-aikatöitä.

Olen välillä kovin yksisilmäinen ja helposti kiihtyvä ihminen. Ja vaikka tiedostankin nämä huonot luonteenpiirteeni ,en aina pysty hallitsemaan niitä. Minun on vaikea esim. todella ymmärtää toista ihmistä, silloin kun koen, että olen oikeassa ja hän väärässä. Luulen, että saan opetella tätä koko elämäni ajan enkä silti tule siinäkään suhteessa valmiiksi. Nassu on henkilö, joka eniten joutuu kärsimään tästä, miksiköhän se onkin niin, että se läheinen saa osakseen myös ne maailmalle suunnatut purkaukset?

Ehkä siksi samanlaisten piirteiden havaitseminen toisissa ärsyttää ja lohduttaa, riippuen omasta mielialastani. Joskus, kun asia ei ole minulle niin tärkeä tai en muuten vaan jaksa kiihtyä, saan jopa tyydytystä huomatessani että sattuupa sitä muillekin. Yksi asia mikä kiihdyttää minua takuuvarmasti on ihmiset, jotka valittavat muiden huonosta käytöksestä ja tekevät sen pohjalta yleistyksiä ja korottavat itsensä jonnekin universaalimarttyyriluokkaan.

Eilen Eve Mantun ohjelma oli oikea klassikko lajissa, "naiset valittavat". En edes tiennyt, että on olemassa "käsite" PaSi eli Paha Silmä. Sitä kuulemma saa osakseen, jos on liikkeelle julkisissa liikennevälineissä, kaupoissa tai kahviloissa tai yhtään missään lasten kanssa. Erityisesti pääkaupunkiseudulla, sinänsä kyllä loogista kun pienemillä paikoilla noita tilaisuuksia käyttää julkista liikennettä onkin paljon vähemmän.
Kanssaihmiset kuulemma mulkoilevat ja tulevat huutelemaan törkeyksiä tai vähintäänkin siis antavat sitä PaSia. Ohjelmassa haastateltiin Anri -nimistä naista (miksi näiden ihmisten nimi ei koskaan ole mitään tavallista, kuten Mari?), joka oli sitten teettänyt vallan käyntikortteja, joita voi jakaa näille vihamielisille ihmisille, joita hän säännöllisesti kohtaa. Niissä kerrotaan, että hänen lapsillaan on diagnoosit ja lääkitykset kunnossa, onko sinulla. Haloo!

En tiedä mikä määrä tarvitaan itsekeskeisyyttä, että ryhtyy moiseen juttuun, siis painattaa tällaisia kortteja. Miten voi kuvitella, olevansa niin kiinnostava ja erityinen, että ihmiset oikein joukolla käyvät kommentoimaan häntä ja hänen lapsiaan? Tai aiheuttaako hän todella niin paljon häiriötä muille ihmisille esim. kulkuneuvoissa? Kuuntelin koko ohjelma ja siinä ei minusta tullut esille mitään muuta kuin tämän Anrin ja toimittaja Eve Mantu toistensa myötäkarvaansukuminen, että "on se niin kauheeta kun lapsia kohdellaan näin".

Minusta kyse ei ollut niinkään lasten kohtelusta, vaan siitä, että pipo kiristää aikuisilla ja etenkin sillä korttien jakelijalla. Itse en ryhtyisi aukomaan päätäni tai vittuilemaan huutavan lapsen vanhemmalle, mitä hyötyä siitä olisi, mutta turha heidän on siitä vetää hernettä nenään, jos kaikkia ei innosta.

Enemmän ihmettelen sitä, että toimittajalle oli tästä länkytyksestä maksettu ihan palkkaa, sama kun meikäläinen kaivelisi omaa napanöyhtää kaverin kanssa ja mikrofoni ois auki. Tästäkö pitäisi maksaa mediamaksua?TÄH?
Kreikkaan nääkin rahat!