Erilaiset symbolit luovat yhteisöllisyyttä, kertovat kantajansa kuuluvan johonkin ryhmään. Kansoilla, heimoilla, yhteisöillä, usein suvuilla ja monilla muillakin ryhmittymillä on omat lippunsa ja tunnuksensa - yrityksetkin käyttävät symboleja esimerkiksi logon muodossa. Myös seksuaalivähemmistöillä ja sukupuolivähemmistöillä on omat symbolinsa.
On symboleja, jotka nimittävät koko heteroseksuaalisesta valtavirrasta eroavaa ihmisjoukkoa, ja toisaalta on symboleja, jotka nimittävät pienempää joukkoa - esimerkiksi vain transsukupuolisia, lesboja tai vaikkapa nahkasta pitäviä homomiehiä.
Sateenkaarilippu
"Sateenkaarikansan" tärkein ja tunnetuin symboli on nykyisin sateenkaarilippu - "Pride Flag". Sanfranciscolainen taiteilija Gilbert Baker (1951-2017) suunnitteli sen vuonna 1978 paikallisten aktivistien pyynnöstä sikäläisen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien yhteisön symboliksi. Sateenkaarilipun päätymiseen hlbtiq-vähemmistöjen symboliksi lienee myös vaikuttanut Ihmemaa Oz -elokuvasta tuttu Judy Garlandin laulama "Over the Rainbow", jossa kerrotaan sateenkaaren tuolla puolen odottavasta paremmasta elämästä.
Alkujaan lipussa oli kahdeksan väriä symboloimassa eri asioita (Vaaleanpunainen seksiä ja seksuaalisuutta, punainen elämää, oranssi parantavaa voimaa, keltainen aurinkoa, vihreä luontoa, turkoosi taidetta ja taikaa, indigonsininen harmoniaa ja tyyneyttä sekä violetti sielua ja yhteishenkeä), mutta silloisen paino- ja kankaanvärjäystekniikan rajoittuneisuuden vuoksi vaaleanpunainen jouduttiin jättämään pois, koska myöhemmin lippua oli tarkoitus valmistaa teollisesti.
Syksyllä 1978 San Franciscon ensimmäinen avoimesti homo kaupunginvaltuuston jäsen Harvey Milk murhattiin. Paikallinen pride-komitea päätti tragedian jälkimainingeissa, että seuraavassa paraatissa käytetään Bakerin suunnitteleman lipun värejä niin, että turkoosi poistettiin ja sinisen sävyä muutettiin. Näin saatiin kolme väriä molemmin puolin paraatireittiä.
Bakerin kantavana ajatuksena oli luoda mahdollisimman abstrakti symboli, joka ei sulkisi mitään ihmisryhmää ulkopuolelleen. Bakerin suunnitteleman sateenkaarilipun symboliikka ei ole kytketty mihinkään konkreettiseen toimintaan, tapahtumaan tai ominaisuuteen. Se on enemmänkin koko yhteisön henkeä ja iloa korostava abstrakti tunnus. Kaikki seksuaalisuuden ja sukupuolisen moninaisuutta tukevat voivat käyttää sateenkaarilippua yhtäläisesti; se ei sulje pois eikä korosta mitään yksittäistä ryhmää. Kokonaisuus kuvastaa elämän koko kirjoa - kaikkine sateenkaaren väreineen ja erilaisine ihmisineen.
- Punainen - elämä
- Oranssi - parantava voima
- Keltainen - aurinko
- Vihreä - luonto
- Sininen - harmonia
- Violetti - yhteishenki
Sateenkaarilippu on ehkä poliittiselta historialtaan neutraalein sateenkaarikansan symboleista. Muut symbolit ja logot ovat enemmän tai vähemmän poliittisesti tai muuten värittyneempiä luonteeltaan ja ne yleensä edustavat yksittäisiä ryhmiä.
Sateenkaarilippua voi pitää kummin päin vain. Joko punainen raita ylhäällä tai punainen raita alhaalla, joskin yleensä lippua näkyy pidettävän punainen väri ylhäällä. On sanottu, että sillä, kummin päin lippu on, voi ilmentää omaa mielialaa. Jos mieli on hyvä, pidetään punaista ylhäällä, jos taas huono, pidetään violettia ylhäällä. Myös pystyasennossa olevaan lippuun pätee suunnilleen sama - punainen voi olla yhtä hyvin oikealla tai vaihtoehtoisesti vasemmalla.
Monissa kulttuureissa ja uskomuksissa sateenkaarta on pidetty mm. jumalten viesteinä tai polkuina ja siltoina, jotka ovat taivaan ja maan välillä tai portti toiseen maailmaan. Germaanisissa ja suomalaisissa kansanuskomuksissa sateenkaaren päässä on aarre. Keltit uskoivat, että sateenkaaren avulla löydetyt aarteet edustivat viisautta. Kiinalaisille sateenkaari oli Jinin ja yangin ilmentymä. Raamatun tekstien selitysten mukaan sateenkaari on Jumalan armahtavaisuuden symboli. Mooseksen ensimmäisessä kirjassa sateenkaari on Jumalan liiton merkki ja todiste siitä, ettei vedenpaisumus enää uhkaa luomakuntaa. Sateenkaari on ollut kautta aikain monissa kulttuureissa myös seksuaalisuuden ja monimuotoisuuden symboli.
Alun alkujaan hlbtiq-vähemmistöjen sateenkaarilipun tarina alkoi San Franciscossa, mutta nykyisin kuudesta sateenkaaren väristä koostuva lippu on tunnettu joka puolella maailmaa. Sitä pidetään yleisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen vapautusliikkeen eli nykyaikaisen pride-liikkeen tunnuksena. Sateenkaarilippu on länsimaissa yleisesti hyväksytty virallisiinkin lipputankoihin nostettavaksi.
Variaatioita sateenkaarilipusta
Sateenkaarilipusta on myös erilaisia variaatioita. USA:ssa käytetään sateenkaarilippua usein muodossa, jossa USA:n lipun raidat on korvattu sateenkaaren väreillä, mutta lipun tähdet ovat paikallaan.
Muutenkin sateenkaarilipun kuusi väriä toimivat monissa yhteyksissä pohjavärityksenä tai muunlaisena graafisena elementtinä.
Esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin kuuluvat pakanat käyttävät lippua, jossa mustalla pohjalla on ympyrän sisällä sateenkaaren värit vaakasuorassa. Sateenkaaren päällä on pentagrammi. Tunnustavat kristityt taas voivat käyttää sateenkaaren väreissä olevaa ristiä.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen moninaisuutta kuvaava sateenkaarilippu sekoitetaan usein rauhanlippuun. Rauhanlippu on seitsenraitainen ja siinä on teksti PACE (tai englanninkielinen PEACE). Rauhanlipun juuret ovat Italiassa.
Sateenkaarilippu ajatellaan yleensä kaikkien seksuaali- ja seksuaalivähemmistöjen yhteiseksi lipuksi. Kaikki eivät kuitenkaan koe mahtuvansa perinteisen sateenkaarilipun alle, ja valitsevat omaksi lipukseen esimerkiksi suppeamman alaryhmän lipun. Sateenkaarilipusta on kehitetty myös versioita, joissa nostetaan erilaisia viiteryhmiä.
Lisäraidat ovat saaneet osakseen myös kritiikkiä: perinteisen kuusiraitaisen sateenkaarilipun symboliikka ei ole sidoksissa mihinkään rajattuun ihmisryhmään, toisin kuin lisäraidat korostavat joitakin, samalla unohtaen lukuisat muut. Perinteisen kuusiraitaisen sateenkaarilipun raidat symboloivat elämän monimuotoisuutta.
Aidsia vastaan käytävään taisteluun on viitattu sateenkaarilipun alla olevalla mustalla nauhalla.
Kaikkia pelkästään seksuaalivähemmistöjä yhdistävää lippua ei ole, eikä myöskään vakiintunutta erityisesti homomiesten tai homoseksuaalisten naisten lippua. Homoseksuaaleja naisia kuvaavia lippuja on kehitetty useitakin erilaisia, ja näiden pohjalta on kehitelty versioita myös homomiesten lipuiksi. Jotkut mieltävät sateenkaarilipun erityisesti homomiesten lipuksi tai laajemmin seksuaalivähemmistöihin kuuluvien lipuksi.
Biseksuaalien lippu (Bisexual pride flag) on kolmivärinen. Vaaleanpunainen puoli kuvaa homoseksuaalisuutta, tummansininen heteroseksuaalisuutta ja näiden keskellä oleva hieman kapeampi violetti raita itse biseksuaalisuutta. Lippu suunniteltiin vuonna 1998 kasvattamaan sekä seksuaalivähemmistöjen että valtavirran keskuudessa usein näkymättömyyteen jäävän biseksuaalisuuden huomioimista.
Aseksuaalien lipun musta raita kuvastaa aseksuaalisuutta, harmaa raita sille läheisiä seksuaalisuuden muotoja, valkea raita liittolaisia ja violetti raita yhteisöllisyyttä. Lipun historia ulottuu vuoteen 2010.
Panseksuaalien lippu on peräisin vuodelta 2010, jonka jälkeen käyttö on yleistynyt panseksuaalisuus-käsitteen tunnetummaksi tulon myötä. Vaaleanpunainen kuvastaa naisia, keltainen ei-binäärejä ja sininen miehiä - yhdessä värit kuvaavat kaikkien sukupuolten vetovoimaa.
Polyseksuaalisuuden pride-lipun historia ulottuu vuoteen 2012. Se on sukua biseksuaalien sini-violetti-vaaleanpunaiselle ja panseksuaalien vaaleanpuna-kelta-siniselle lipulle. Sininen kuvastaa miehiä ja vaaleanpunainen naisia edellisten lippujen tapaan. Violetti ja keltainen on tässä korvattu vihreällä.
Eri sukupuolivähemmistöillä on samoin omat lippunsa.
Tunnetuin transsukupuolisuutta kuvaavista lipuista on Monica Helms -nimisen transnaisen vuonna 1999 suunnittelema lippu "trans flag". Se oli ensimmäistä kertaa julkisesti esillä vuonna 2000 pride-paraatissa Arizonan Phoenixissa. Lipun värimaailman muodostavat perinteiset tyttölasten ja poikalasten värit vaaleanpunainen ja vaaleansininen sekä neutraalia tai määrittelemätöntä sukupuolta kuvaava valkea. Lipusta on myös versio, jossa valkean raidan asemesta on musta raita, kuvaamassa transvähemmistöjen kokemaa äärimmäistä syrjintää. Lisäksi on transfeminiinien ja transmaskuliinien kapeampiraitaiset liput, joissa valkoisen raidan sijaan keskellä on kolme punasävyistä tai sinisävyistä raitaa.
Ei-binäärien lipun värit ovat keltainen, valkoinen violetti ja musta. Kesällä 2013 Morgan Carpenterin luomassa lipussa keltainen kuvastaa niitä joiden sukupuoli jää binäärisessä mallissa sukupuolten väliin tai ei osu lainkaan binääriseen malliin, valkea kuvastaa useita tai kaikkia sukupuolia, violetti miehen ja naisen väliin jääviä tai näiden sekoitusta sekä musta sukupuolettomaksi itsensä kokevia.
Sukupuolettomien (engl. "Neutrois") lipussa valkea kuvastaa neutraalia sukupuolta, violetin vastaväri vihreä kuvastaa sukupuolta joka ei ole naisen tai miehen ja musta sukupuolen olemattomuutta.
Intersukupuolisuutta kuvaavan lipun suunnitteli Morgan Carpenter vuonna 2013 australialaiselle intersukupuolisten järjestölle. Lipun ympyrän kerrotaan kuvastavan eheyttä ja ei-koristeltua, kokonaisuutta, täydellisyyttä ja vähemmistöön kuuluvien potentiaalia. Lippu viestii itsemääräämisoikeudesta. Jotkut näkevät ympyrässä neutraalin sukupuolisymbolin, jossa ei ole sen paremmin miestä kuvaavaa oikealle ylös osoittavaa nuolta (Mars-symboli) kuin naista kuvaavaa alapuolella olevaa ristiä (Venus-symboli).
Queer-lipun sinisen ja vaaleanpunaisen sekoituksena syntyvä violetin sävy kuvastaa androgyynisyyttä sekä miehen ja naisen sekoitusta, valkea kuvastaa sukupuolettomia ja binäärisyyden ulkopuolisuutta kuvaava vihreä on sävyltään vastakkainen lipun violetin sävylle.
Vaikka homomiehillä ei ole vakiintunutta yhtä yhdistävää lippua, on monille homomiesten alakulttuureilla kuitenkin omia lippuja.
Nahkahomoilla - nahkasta, S/M:stä, sitomisleikeistä, kumista, uniformuista ja muista fetisseistä pitävillä on käytössään oma lippunsa. Siinä on sinisiä ja mustia raitoja ja yksi valkea raita sekä punainen sydän. Tony DeBlase suunnitteli lipun keväällä 1989 Chicagossa pidettyyn tapahtumaan.
Myös "karhuilla" - aikuisilla, karvaisilla miehillä on omat lippunsa. Näitä on muutama erilainen ja parissa niistä esiintyy karhun jalanjälki. Erityisesti ruskeasävyinen karhulippu on otettu kansainvälisestikuvaamaan karhujen keskeistä "veljeyttä". Lipun suunnitteli vuonna 1995 Craig Byrnes kuvaamaan kaikkia maailman karhuja. Siinä valkea raita edustaa "jääkarhuja", musta mustia karhuja ja niin edelleen.
Samoin homomiesten drag-kulttuurilla on oma lippunsa.
Värien viesti
Värit ovat olleet muutenkin tärkeässä asemassa pride-tunnuksina. Kuningatar Victorian aikana vihreä väri yhdistettiin homoihin. 60-luvulta, ajalta ennen Stonewall-kapinaa muistetaan laventelinsiniset paidat ja iskulause "Purple power". Purppura on edelleen tärkeä pride-väri. Kuvastaahan se sateenkaarilipussakin yhteishenkeä. Venäjällä vaaleaa sinistä tarkoittava goluboi (голубой) viittaa homoseksuaalisuuteen.
Vaaleanpunainen ja musta kolmio
Kärjellään seisova vaaleanpunainen kolmio on myös yksi homojen käyttämistä tunnuksista. Symbolin juuret ovat toista maailmansotaa edeltävässä ajassa, jolloin natsit passittivat homoja vankiloihin ja keskitysleireille. Pykälän 175 perusteella homoseksuaaliset teot - mukaanlukien suutelu ja jopa fantasiat olivat kriminalisoitu.
Homot oli merkitty juuri mainitulla vaaleanpunaisella kolmioilla. Arviolta 25 000 homoa lähetettiin 30-luvun lopulla vankilaan ja myöhemmin keskitysleirille. Heidät määrättiin myös steriloitavaksi - yleensä kastroimalla. Vuodesta 1942 homot tuomittiin kuolemaan. Juutalaisten homojen kohtalo oli vielä pahempi. Heidät merkittiin vaaleanpunaisella kolmiolla varustetulla Daavidin tähdellä.
Vaikka lesboja ei samojen lakien perusteella vainottukaan, saivat hekin osansa natsien hirmutöistä. Naiset, jotka eivät eläneet yhteiskunnan odotusten mukaisesti vaimoina ja äiteinä, päätyivät usein vankilaan ja joutuivat kantamaan mustaa kärjellään seisovaa kolmiota rinnassaan "Anti-sosiaalisen" naisen merkkinä. Heidät niputettiin näin samaan kastiin mm. prostituoitujen kanssa.
Vaaleanpunaisen kolmion käyttö hlbti-vähemmistöjen itse valitsemana tunnuksena yleistyi 1980-luvun alussa. Kolmiomerkkiä käytetään edelleen mm. muistuttamassa siitä, että homot ovat ainoa Hitlerin vainoamista ihmisryhmistä, joiden kärsimyksistä keskitysleireillä ja vankiloissa historia edelleen usein vaikenee. Pykälä 175 oli voimassa Länsi-Saksassa vuoteen 1969 asti, joten monet homot jäivät sodankin jälkeen vankeuteen.
Biseksuaalisuutta kuvaa kaksi päällekkäin asetettua kolmiota - alla sininen ja päällä vaaleanpunainen. Symboli on tullut käyttöön vasta 1990-luvun lopulla. Sanaleikillä kolmioista "triangles" on saatu bi-seksuaalisuuteen viittaava sana "biangles".
Muut - voikukka, Lambda, valkea solmuke...
Muita symboleita on peräisin niin luonnosta kuin monista muistakin lähteistä.
Voikukka on tärkeä symboli seksuaalivähemmistöille. Norjassa siitä tuli vastarintaliikkeen symboli toisen maailmansodan aikana, ja on jäänyt seksuaalivähemmistöjen tunnukseksi. Myös Helsingin Pridessa voikukkaa on joskus käytetty symbolina.
Lambda - kreikkalaisten aakkosten "L" on myös yksi sateenkaariväen symboleista. Se valittiin vuonna 1970 New Yorkissa Gay Activists Alliance -yhteisön tunnukseksi. Yhteisö erosi hieman aiemmin perustetusta Gay Liberation Front -liikkeestä, joka halusi toimia yhdessä mustaihoisten ja naisjärjestöjen kanssa. Gay Activists Alliance halusi puolestaan keskittyä nimenomaan homojen ja lesbojen asioihin.
Rintapieleen solmittava hääpuvun väriin viittava valkea solmuke "white knot" liittyy yhdenvertaisen avioliitto-oikeuden kamppailuun.Taustalla on kiista Kalifornian homoavioliittolaista ja siihen liittyneestä kansanäänestyksestä. Solmion tasa-arvoa vaativa viesti on "everyone shoud be able to tie the knot".
USA:n suurin poliittinen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajava järjestö The Human Rights Campaign (HRC) käyttää tunnuksenaan sinisellä nelikulmiolla olevaa keltaista yhtäsuuruusmerkkiä.
Sukupuolisymbolit
Sukupuolta kuvaavat symbolit ovat muinaisilta Rooman ajoilta periytyviä. Astrologinen Mars-planeetan symboli - ylös oikealle osoittavalla nuolella varustettu ympyrä - kuvaa urosta (miestä), ja Venus-planeetan symboli - jossa ympyrän alapuolessa on risti - edustaa naarasta (naista).
1970-luvulta kahta päällekkäistä mies-symbolia on käytetty kuvaamaan homoseksuaalisuutta, samoin kuin kahta naissymbolia on käytetty kuvaamaan lesbisyyttä. Päällekkäin olevat uroksen ja naaraan symbolit kuvasivat 70-luvun vapautusliikkeessä homojen ja lesbojen yhteistä päämäärää. Nykyään symbolia käyttävät myös heterot kuvaamaan naisen ja miehen eroja, mutta yhteenkuuluvuutta.
Transsukupuolisia ihmistä kuvaamaan on puolestaan käytetty uroksen ja naaraan merkeistä yhdistettyä symbolia - Yhteen ympyrään on liitetty sekä urosta kuvaava nuoli ja naarasta kuvaava risti. Merkurius-planeetan merkki - naaraan symboli, jossa ympyrän ylle on liittynyt puoliympyrä - on myös transihmisistä käytetty merkki.
Naaraan, uroksen ja näiden välissä olevan ympyrän yhdistelmällä on kuvattu sekä biseksuaalisuutta että sukupuolineutraalisuutta.
Ns. heteroliput
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuulumattomuuteen viittaaviakin lippuja on.
Erilaiset "hetero pride" -liput kuitenkin nähdään yleensä luonteeltaan ulossulkevina, ja niitä on käytetty esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien yhdenvertaista asemaa vastustavissa mielenilmauksissa ja alleviivaamassa ns. perinteisen perhemallin suuremmaksi esitettyä arvoa tai ylivertaisuutta. Kun seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman parantaminen sai laajempaa hyväksyntää 1980-luvun mittaan, alkoivat arvokonservatiivisesti ajattelevat ryhmittäytyä esimerkiksi nimellä "straight pride" tunnetun liikehdinnän taakse.
Sateenkaarivähemmistöjen liittolaisia
Vähemmistöihin itse kuulumattomia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuuden tukijoita kutsutaan liittolaisiksi. "Straight Ally" -lipussa on A-kirjain sateenkaaren väreissä.
Sateenkaarilippua ja muita hlbti-symboleita koskeva juttu on alkuaan kirjoitettu marraskuussa 2002, mutta sitä on täydennetty huhtikuussa 2020.