Lähes puoli vuosisataa toiminut homoyökerho SchwuZ (lyhenne sanoista SchwulenZentrum, suom. Homokeskus) on kärsinyt yöelämä- ja deittikulttuurin muutoksista, inflaatiosta sekä ongelmista liiketoiminnan johdossa.
Asiasta kertovat mm. TAZ, Guardian ja RBB ja Suomessa HS. Tilanteesta kerrotaan myös SchwuZin Instagram-tilillä.
Vaikaudet olivat ehtineet kasautua niin, että SchwuZ lyhensi toukokuussa aukioloaikojaan, vähensi henkilökuntaansa, lopetti säännöllisiä ammattimaisia drag-esityksiä sekä pyysi tuloksetta apua kanta-asiakkailtaan.
Toimitusjohtaja Katja Jäger sanoo, että heikkenevä talous, asiakaskunnan ikääntyminen ja Berliinin klubimaailman hiipivä kriisi vaativat verojaan. Myös SchwuZin runsaan kymmenen vuoden takaista muuttoa nykyisiin suuriin tiloihin on arveltu taustatekijäksi sen nykyisiin ongelmiin.
Myös palestiinalaisten ja Israelin välinen tilanne on aiheuttanut ristiriitoja. Erityisesti eräät vasemmistoryhmät ovat kritisoineet taiteelliseen vapauteen puuttumisen nimissä näkyvästi sitä, että SchwuZin esiintyjien muuhun kuin hlbti-vähemmistöjen asemaan liittyvää aktivisimia on suitsittu. Esimerkiksi joukko drag-taiteilijoita ilmoitti boikotista loppuvuodesta 2023, kun esiintyjiä oli pyydetty olemaan näyttämättä esitystensä yhteydessä lähi-idän tilannetta koskevia banderolleja.
Berliinin alueen yleisradio RBB:n mukaan SchwuZin kuukausittainen alijäämä on vaihdellut 30 000-60 000 euron välillä, ja tulot ovat olleet laskusuunnassa. Sen mukaan SchwuZ pyrkii pitämään ovensa avoinna lokakuuhun asti, jolloin maksukyvyttömyysmenettelyn kuulemiset alkavat. Sen jälkeen tapahtuva on epäselvää.
Yöelämä on muutenkin muutoksen kourissa. Koronakriisin jälkeinen lyhyt nousu alalla vaihtui pian hiljentymiseksi koko yöelämässä. Sateenkaarivähemmistöjä koskee toinenkin pitkään toimineen yökerhon sulkeminen. Historiallinen homo- ja lesboyökerho Busche Club, suljettiin viime viikonloppuna. Busche perustettiin vuonna vielä 1988 kommunistivallan hallitsemassa Itä-Berliinissä. Busche osoittaa syyksi sulkemiselle nousevia toimintakustannuksia.
Juuret aktivismissa
Saksan lainsäädännössä oli edelleen voimassa miesten välisiä suhteita rajoittava lakipykälä Paragraph 175, kun toiminta alkoi. Vuonna 1871 säädettyä pykälää kiristettiin natsivallan aikana ja se oli tiukasssa muodossaan voimassa vuoteen 1969 asti. Siihen liittyvä korkeampi suojaikäraja oli voimassa vuoteen 1994 asti, jolloin lakipykälä jäi kokonaan historiaan. Vielä 1970-luvulla homoseksuaaliksi paljastunut saattoi kokea ongelmia mm. työelämässä. Samaan aikaan Berliinissä oli vilkas homoskene, mutta se oli pitkälti näkymättömissä. Epätasa-arvoon liittyvään poliittiseen aktivismiin keskittyvien ja lähinnä huvittelumahdollisuuksia edistäneiden välillä oli ristiriita.
Poliittisesti aktiiviset havaitsivat 1975-luvun puolivälissä, että poliittinen aktivismi saattoi kantaa paremmin hedelmää vapaammassa muodossa. Tämän myötä SchwulenZentrum (Homokeskus) aloitti toimintansa aktivisti-, talkoo- ja vapaaehtoispohjalta. Toiminta oli alustana ensimmäiselle Berliinin paikalliselle pridelle eli Christopher Street Daylle (1979), homojen Siegessäule-kaupunkilehden syntymälle (1984) sekä lukuisille aktivisti- ja kulttuuriryhmille. Tiloissa järjestettiin myös esimerkiksi discotapahtumia.
Aluksi toimittiin Schönebergin alueella, ja muutaman muuton jälkeen osoitteeksi vuonna 1995 vakiintui Mehringdamm 61 Kreutzbergissa, jossa sijaitsi myös Schwules-museo vuosina 1989–2013, ja Allgemeine Homosexuelle Arbeitsgemeinschaft (AHA) -järjestö vuoteen 2008 asti. SchwuZ-yökerhon toiminta ammattimaistui vuonna 1999, jolloin työntekijöille ryhdyttiin maksamaan säännönmukaista palkkaa. Syksyllä 2013 SchwuZ muutti Neuköllniin entiseen Kindl-panimoon tuhat asiakasta vetäviin tiloihin osoitteeseen Rollbergstraße 26.