Olen viimeksi blogannut yli kaksi vuotta sitten, jotenkin tämä harrastus on hiipunut. Tässä välissä on tapahtunut tietysti kaikenlaista ja toisaalta elämä nyt ei kuitenkaan ole kovin erilaista kuin silloin. Koira tuhisee vieressä sohvalla, voisin tietysti sanoa takkatulen räiskyvän ja kynttilän liekin luovan kajoa näppäimistölle, mutta ihan sähkövalon kajossa tässä napsuttelen. Uutta uraa olen pohtinut ja opiskellutkin, tosin juuri nyt omatkin työt maittavat. Viime kesänä olin harjoittelemassa tätä uutta uraani varten ja olin kovin innostunut, syksyllä sitten urauduin takaisin vanhaan muottiin ja opinnotkin jäivät tauolle. On tietysti hyvä, että on suunnitelmia ja haaveita, ne ainakin kannattelevat silloin kun onni ei tunnu löytyvän arjesta. Yleisesti kuitenkin arki on ihan onnellista, vaikken näitä arkimaitoja,-jogurtteja ja -juustoja oikein tajuakaan. Tai siis nimenomaan maito, jogurtti ja juusto ovat mitä arkisimpia ruokia, turha sitä on korostaa. Juhlamaito? Kohta on mahdollista juhlia avioliittoa, kenelle se sitten onkin ajankohtaista. Kaikki voivat sinänsä juhlistaa sitä, että se on ylipäänsä mahdollista kaikille. Mietitään vielä, että miten sitä oman parisuhdestatuksen muuttumista juhlisi, hääjuhlat kun tuli pidettyä jo silloin kuin rekisteröitiin aprisuhde, joten se tuntuisi nyt todella oudolta. Mikäänhän ei meillä käytännössä muutu – sukunimenvaihtoleikkejä en ymmärrä hetsuikallakaan, eikä adoptio näillä vuosirenkailla ole mahdollista, mutta silti anonyymi ilmoitus – onko se lopulta siinä? No katsotaan, eihän meidän tarvitse mitenkään 1.3. omaa tilannettamme päivittää, voihan sen tehdä vaikka kauniina kesäisenä päivänä. Kuulemma saa vapaapäivän, vaikka luulin käyttäneeni sen rekisteröitymiseen, joten eiköhän se kannata sitten juhlistaa.
