Kauneuspilkku

Päässä pyörii niin monia ajatuksia, joista voisi kirjoittaa. Ja kun potee kotona flunssaa ja korvatulehdusta on aikaakin ...Kööpenhaminan ilmastokokous on eittämättä merkittävä tapahtuma vuosikymmenellämme. Siellä linjataan tai ainakin yritetään linjata tulevaisuuden ilmastotavoitteita.
Ilmastonmuutos on täällä ja nyt ja pitää löytää keinoja sen hillitsemiseksi. Tai onko kaikki niinkuin meidän on annettu ymmärtää?
Ns. climatgate on vellonut jo pitkään maailman mediassa ennen kuin satuin sopivalle taajuudelle. Ilmeisesti hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli, IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change), ei tai sen johto ei ole ollut täysin rehellinen tai puolueeton toiminnassaan. Tämä on johtanut tutkimustulosten manipuloitiin ja yrityksiin ehkäistä IPCCn linjan vastaisten tutkimustulosten esittämistä.
IPCC sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2007 ja sen tehtävänä on arvioida ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä ja sen vaikutuksia koskevaa tieteellistä tietämystä. On kovin hälyyttävää jos tällainen toiminta osoittautuu epärehelliseksi.
Mihin maailmassa voi luottaa, jos tälaiset instituutiot, joiden tehtävän on arvioida, ei tuottaa, tieteellsitä tietämystä, pyrkivät manipuloimaan tietoisuuttamme kuten IPCC:n johto ilmeisesti on tehnyt? Tavallinen tai vähän enemmänkin asioista perillä oleva kansalinen kun ei voi olla kaikkien tieteiden tohtori. Vai onko tässä nyt kyseessä, jokin salaliittoteoria ja elinkeinoelämän juoni?

Martinin tunnustauduttua monarkistiksi jäin miettimään, että olisiko valtiolliset seremoniat maassamme hohdokkaampia jos meillä olisi kuningashuone? Siis ihmisiä, joiden tehtävänä olisi suorittaa näitä seremonioita, olla kauniita ja komeita ja edustavia.

Tasavalta on toistaiseksi tuotanut tällä saralla sen verran huonoa tulosta, että jos pääministerille keskitetään kaikki poliittinen valta, voisi presidentin korvata monarkilla. Vaan kenellepä Suomen kruunu kuuluisi? Tehtävään valitun Hessenin prinssi Friedrich Karl jälkeläisille? Heistähän on ollut juttujakin lehdissä tasaisin väliajoin, joten siellä ainakin löytyisi kruununperijöitä. Tai pitäisikö Suomen kruunua tarjota Romanoveille, viimeisen suurisuhtinaamme perilliselle? Tai peräti Ruotsia hallinneen Holstein-Gottorpin suvun jälkeläisile? Bernadotten nousukassukuhan ei meille tietenkään kelpaisi eikä sillä ole mitään siteitäkään Suomeen, koska Suomi oli jo osa Venäjää, silloin kuin Jean Baptiste Bernadotte tuli Ruotsin kruununperijäksi.
Vai pitäisikö historiassa mennä vielä kauemmas, etsiä Vasa-suvun jälkeläisiä tai Bjälbo-suvusta? Sehän sammui miespuoliselta perimykseltään jo keskiajalla, mutta, voisihan matrilineaarista linjaa pitkin löytyä joku sopiva? Olisi aika komeaa, jos Suomen kuninkaalla tai kuningattarella olisi sukujuuret Suoraan Erik Pyhästä Tai pitäisikö etsiä kotimaisia mahtisukuja? Tai sitten modernisti uusi tosi-tv diili, kuningaskunta.

Tasavallan vuosittainen kohokohta on taas ohi: ensin jaettiin kunniamerkkejä, joita ansioituneimmat kansaliset pääsivät esittelemään tosi-tv-ohelmassa presidentinlinnassa. Koko sirkus vaikuttaa vuosi vuodelta turhemmalta ja irvokkaamalta. Samalla kun kaikki, muistavat kilvan ylistää veteraaneja korostavat itsenäisyyden merkitystä - arvokkuus ja tietty kunnioitus ovat kadonneet juhlinnasta. Mikä sinänsä on ihan fine.
Meillä on jo kaatuneitten muistopäivä ja veteraanipäivä, eikö sotien muistelua voitaisi keskittää niihin, ja tehdä itsenäisyyspäivästä kansallinen prinsessapäivä, kaikille, heille, jotka haluavat leikkiä cat walkin kaunokaisia? Kutsujen jakoperusteita voisi tietysti vähän tarkistaa ja punaista mattoa pidentää, jotta halukkaat voisivat ottaa muutaman posen lisää.
On itse asiasa aika hupaisaa seurata kuinka naisten vaatteet muuttuvat kerta kerralta hutsahtavmmiksi, ja silti kaikki leikkivtä kuin olisivat arvokkaassa juhlassa. Mistä nämä kunniamerkit, ritarikunnat, tanssiaiset presidenttiparin aloittaminen valsseineen kertoo. Tasavaltalaisten kaipuusta romantiikkaan?
Toisaalta ristiriitojen sanotaan luovan mielenkiintoa, joten ehkä tämä tosi tv-formaatti voitaisiin myydä ulkomaille? Eilen toki jäi vielä paljon parannettavaa: vieraan sairauskohtaus olisi pitänyt näyttää suorana samoin kadetin pyörtyminen. Booli olisi pitänyt tehdä tuhdimmaksi, jotta kaikki ex-pariskunnat olisivat viinapäissään voineet haastaa riitaa keskenään. Muutama oli jovalmiiksi alusvaatteissa, joten ehkä olisi saatu suoraan lähetykseen vähän seksiäkin?

Miksiköhän lehtien pääkirjoituksia luetaan kuin ne sisältäisivät jotain erittäin merkittävää? Niitä pidetään ikään kuin tavallisia uutisia merkittävimpiniä, syvällisempinä. Kyseessähän on vain mielipide. Husis onkin siirtänyt pääkirjoituksen mielipidesivujen yhteyteen, mikä on varsin looginen paikka. Hesarin pönötyssivulla sen sijaan on jopa kolme pääkirjoitusta. Hesari kuvitteleekin kokonsa vuoksi levansa jotenkin muun median ja kansalaisten, politikkojen ja oikeastaan yhteiskunnan yläpuolella. Oli sitten kysymys valtakunnan politiikasta tai kirjalllisuuspalkinnoista, niin Hesari tietää parhaiten.

Katsoin ajakohtaisen kakkosen pakkoruotsi-keskustelua. Harvoin on onnistuttu löytämään niin huonot keskustelijat, joilla ei kummallakaan tuntunut olevan juuri mitään karismaa eikä sanottavaakaan. Toimittajat olivat tehneet aika asenteelliset insertit tai - ainakin minusta tuntui siltä. Tästä avusta huolimatta pakkorutosinvastustaja vaikutti lähes koomisen ponnettomalta. Pakkoruotsin puolustaja taas kuulosti jo aksentiltaan siltä, että hänhän ei suomen tunnilla ole turhaan viihtynyt. Kumpikin osapuoli sai pitää asenteensa ilman, että toinen olisi edes haastanut mitenkään.

Itse olen pakollista ruotsinopetusta vastaan, mutta en nyt jaksa siitä sen enempää. Kummastuttaa vaan tuo tasoton ohjelma, mistä ne olivatkin kaivaneet kaksi niin surkeaa esiintyjää?

Mut on Suomessa paikkoja, joissa ruotsinkieli ei häiritse suomalaista ollenkaan. Grundvik, Lillång, Kasset tai Samla tuntuu sopivan suomalaisen kuluttajan - jossei suuhun - niin ainakin kukkarolle ja kassiin. IKEA onkin ymmärtänyt, että ei kielellä ole nin välilä, kun konsepti on kunnossa. Siitä voi ottaa varmaan mallia moni muukin.