Jostain syystä blogin kirjoittamiselle ei oo löytynty fiilistä. Ehkä ajatukset kiertävät samaa kehää ja tekstinä sen huomaa itsekin kiusallisen hyvin. Vuoden vaihtuessa usein summataan kulunutta ja ennustetaan tulevaa. Vuosi 2013 toi kauan kaivatun koiranpennun, jonka kanssa loppuvuosi onkin sujunut rattoisasti. Miten nopeasti pentu kasvaa ja kehittyy! Vaikka olenkin hoitanut useampaa koiraa viime aikoina ja yhtä erityisen paljon, on oman pennun kanssa ihan toisenlaista. Omat tekemiset ja tekemättä jättämiset tulevat siinä esiin vääjäämättä. Toki pennun oma luonne vaikuttaa paljon siihen millainen koirasta tulee isona, mutta omalla käytöksellä pentua kasvattaa silloinkin kun ei tiedosta sitä.
Niinpä sitä sitten tulee tarkkailleeksi pennun ohella itseään ja tunteitaan ja käytöstään. Yhtäkkiä on vastuussa pienen eläimen hyvinvoinnista ja kehityksestä, toki olen tähän hyvin valmis ja Nassu jakaa vastuun, joten yksin ei tarvitse pähkäillä. Onneksi terve järki riittää useimpiin pulmiin, eihän koiran kasvattaminen tosiaankaan ole rakettitiedettä. Tulevaa en osaa ennustaa, toiveita on toki.
