Kauneuspilkku

Viime aikoina on tullut seurattua uutisia entistä vähemmän. täysin tietoisesti. Suuri osa on politiikkaa ja taloutta, ja tuntuu, että kumpaankaan ei voi vaikuttaa mitenkään. Tämä on tietysti sohvaperunaminän itselleen kehittämä harha, aina voisi mennä mukaan puolueisiin, joissa ikäiseni olisi vielä ihan verevää nuorehkoa kamaa, tai näin ainakin kuvittelen.

No, yksikään olemassa oleva puolue ei puhuttele, joten se siitä. Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka eivät seuraa politiikkka, uutisia yms. eivät äänestäja huolehtivat vain omista asioistaan. Aiemmin pidin tällaisia ihmisiä tyhminä tai vastuuttomina, välinpitämättöminä. Muttta SEHÄN on viisasta, tyhmä kiusaa itseään.
Asioilla, joille ei voi mitään. Näin siis vakuutan itseäni. Ja keskityn viihteeseen.

En juurikaan käytä aikaa pohtiakseni olisinko voinut valita elämässäni jotakin eri lailla. Joskus ehkä voisi, ottaa opikseen. Virheitähän tekee
kaikki, mutta niistähän opimme. Käytännön asioissa taas mietin useinkin, että teenkö asioita järkevästi ja mitä teknisempi asia sitä varmempi olen että
toimintapani ei ehkä ole paras mahdollinen...olen siis itse asiassa useinkin epävarma. Ihminen voi samalla kertaa olla varma ja epävarma, kuten myös sosiaalinen ja epäsosiaalinen, empaattinen ja välinpitämätön. Luulen, että meissä kaikissa löytyy kaikkia puolia ja tilanteesta riippuen sitten tuomme näitä ominaisuuksia esiin joko tarkoituksella tai teidostamattamme.

Eilen olin pohtimassa työpaikkamme strategiaa ja visiota. Koko homma tuntui niin typerältä enkä mitenkään pystynyt olemaan ärsyyntymättä. Kiihdyin ja kiihdytin itseni agressiiviseen tilaan, jonka
peittäminen ei tainut edes onnistua. Sen sijaan että perusteltuihin epäilyksiini olisin saanut jotain kunnon vastausta tuli normaalia strategiauskovaisten liturgiaa.
Mutta lähinnä rupesin reflektoimaan itseäni, miksi ihmeessä asia kiihdytti minua niin. Miksi en voinut olla niin kuin moni muu, juonut tyytyväisenä kahviani ja ajtellut, että palkka juoksee tämänkin
ajan?

Ehkä syy oli siinä, että hetken ajan luulin naivisti, että sillä on jotain merkitystä mitä tilaisuudessa sanoo.

miten ihmeessä isäni pystyi olemaan samassa työpaikassa lähes 40 vuotta? Toki ns. päällikkövirassa on ehkä enemmän vapauksia kuin omassa työssäni,
mutta nyt jo vajaan parin vuoden jälkeen huomaan miettiväni, mitä muuta elämässä voisi tehdä. Koko allallakaan en vieläole ollut edes kymmentä vuotta.
Sinänsä olen ihan tyytyväinen moniin asioihin työssäni ja en usko, että alalla voisi olla paikkaa, jossa saisin parempaa palkkaa vastaavissa tehtävissä tai edes enemmän vapautta tehtävien suhteen.
Ehkä tämä on joku nykyihmisen ongelma, koko ajan pitäisi olla uutta.... kotikin, jossa ollaan pian asuttu 6 vuotta alkaa kyllästyttää ja Helsinki...pystyisip työllistämään istensä jotenkin yrittäjänä, toki luulen, että minulla ei ole aavistustakaan siitä kuinka helposti itse asiassa palkkani nyt tienaa. Tai on minulla, nimenomaan se aavistus.

Miksiköhän oman biologisen lapsen hankkiminen tuntuu olevan monelle niin tärkeää, siis monelle sellaiselle, joka ei sitä pysty saamaan
ilman hedelmöityishoidoksi kutsuttuja toimenpiteitä? On jotenkin surullista, että maailmassa on niin paljon lapsia, jotka tarvitsivat hyvän kodin ja niin paljon ihmisiä, jotka haluaisivat vanhemmiksi, mutta
jostain syystä nämä kaksi ryhmää eivät kohtaa. Sen sijaan tehdään keinohdelmöityksiä ja lastenkodit pullistelevat..ja huostaanotot sen kun yleistyvät. Miksi juuri ne ihmiset, joiden ei pitäisi saada lapsia ovat niin hedelmällisiä, että tulevat raskaaksi
vahingossa kännipanojensa kanssa?
Miksi huostaanotetun lapsen adoptoiminen on niin vaikeaa, miksi biologista sidett äpidetään niin pyhänä, vaikka lapsi olisi toistuvasti otettu pois vanhemmiltaan, jotka eivär kykene huolehtimaan hänestä?
Miksi adoptio on niin vaikea samaa sukupuolta oleville pareille? Miksi naispareilla on ikeus hdelmöityshoitoihin, mutta miesparit eivät voi vuokrata kohtua?

vahingonilo ei kuitenkaan taida olla aidoin ilo...jotenkin Kreikan talouskriisi vetää suupieliä alaspäin vaikka toisaalta onkin sellaiunen, mitäs
minä sanoin -fiilis. Euro on kokemassa kovan kolauksen ja samoin EU, sitä vaan ei poliittinen eliitti halua ääneen sanoa. On kummallista, että meiltä löytyy 1,6 miljardia rahaa maalle,
joka on elänyt täysin holtittomasti yli varojensa, väärentänyt raporttejaa ja pettänyt kumppaneitaan. Meillä ei ritä rahaa mielenterveysongelmiin ei nuorisotyöhön ei vanhuksille, mutta meillä riittää
heti rahaa jos poliitikkome epäilevät, että heidän oma asemansa ulkomailla on uhattuna. Meillä valitonhallinnossa tuottavuusohjelman nimissä leikataan virkoja, niin että Museovirasto sulkee museoita, museohenkilökunnan palkat kun on niin pieniä, että yhtä ministeriön viran lakkautamista kohden pitää lakkauttaa 2 pienipalkkaista. Tämä hullutus siis tulee valtionvarainministeriöstä, samasta paikasta, jossa katsotaan että on ihan ok heittää 1,6 miljardia ikuiseen tuleen, että kreikkalaiset voiva jatkaa varhaiseläkeläisinä...samaa aikaan kun miellä suu vaahdossa vaaditaan pysymään työelämässä hamaan hautaan...paitsi tietysi kansanedustajia, jotka saavat eläkettä jo kahden kauden jälkeen oli ikää sitten 30 tai 60 v. Että tämän maan poliitikot voivatkin ottaa pannuun, mutta me rahcashan ne ollaan sinne valittu...

Huolimatta lainarahasta Kreikka voi vielä sössiä asiansa niin pahasti, että se joutuu jäämään Euron ulkopuolelle samoin voi käydä Espanjalle ja Portugalille, mitäs sitte kuuluu EUlle?