kallista itkua

Olen pidempään miettinyt sanontaan i"tku pitkästä ilosta". Se on pyörinyt mielessäni vähän väliä, Yleensä aina jos minulle tapahtuu jotain suurta ja positiivista ja yllättävää, niin tulee sellainen olo, että juhlistamala asiaa kunnolla, kerjää vaikeuksia. Tämä on tietysti pöhköä taikauskoa, mutta eihän sille mitään voi, jos mieleen on jossain elämänvaiheessa juurrutettu tällainen ajatusmalli.Se mistä tällainen malli päähän on iskostunut, on itselleni täysin epäselvää. Lultavasti isänperintöä, koska äitini on aivan liiaan rationaalinen ja itsevarma moiseen ajatuskulkuun.
Huomaan, että se ärsyttää, mutta en voi sille mitään. Niinpä yleensä hauankin sivuuttaa kaikki itseeni liittyvät huomionosoitukset mahdollisimman vähin äänin.
Nassu on toista maata ja hän tykkää juhlistaa asioita kunnolla ja reippaasti.. Niinpä olenkin pienoinen pettymys, kun hän ei pääse toteuttamaan itseään täysin palkein.

Hesarissakin oli juuri tästä sananlaskusta yksi päivä, samoin kuin köyhälä ei ole varaa ostaa halpaa. Toisin kun hesari sanoi, minusta se ei ole kokonaan ylimielinen sanonta. Itsekin muistan, että kun oli tosi vähän tuloja, jos ostin jotakin vaatetta tai muuta, halusin, että ostamani on varmasti hyvälaatuista ja kestävää ja siten pitkän päälle edullisempaa. nIinpä tuli hankittua sitten tosi niukasti asioita, mutta monet niistä on vieläkin kunnossa.