hlbti FAQ - seksuaalivähemmistöt ja sukupuolivähemmistöt

Seksuaalinen suuntautuneisuus tai sukupuoli ja sen kokemus eivät ole valintoja, vaan nykykäsityksen mukaan taustaltaan synnynnäisiä yksilön ominaisuuksia. Tyypillisestä poikkeaminen ei sen paremmin ole virhe, häiriö tai epäonnistuminen, vaan inhimillistä monimuotoisuutta - seksuaalista ja sukupuolista moninaisuutta.

Seksuaalisuus ja sukupuoli kaikessa moninaisuudessaan on taustaltaan synnynnäinen ilmiö: geeniperimän lisäksi vaikuttavia asioita ovat esimerkiksi epigeneettiset mekanismit ja sikiöajan hormonialtistus. Ympäristö, elämänkokemukset, yhteiskunta, vallitseva kulttuuri, kasvatus ja vastaavat seikat muovaavat yksilöä ja vaikuttavat siihen, miten nämä yksilön synnynnäiset ominaisuudet saavat tilaa ja voivat tulla esiin.

Useimmat ovat heteroseksuaalisia naisia tai miehiä

Evoluutio ja suvullinen lisääntyminen ovat johtaneet siihen, että ihminen on tyypillisesti heteroseksuaalinen mies tai nainen. Ihmisyksilön sukupuolisuutta säätelevänä "pääkytkimenä" toimii se, onko munasolun hedelmöittänyt siittiö tyyppiä X vai Y. Tyypillisesti X-siittiön hedelmöittämästä munasolusta kehittyy nainen ja Y-siittiön hedelmöittämästä munasolusta kehittyy mies, ja sukukypsiksi kehittyneenä eri sukupuolta olevat yksilöt voivat tuntea romanttista ja eroottista vetoa toisiaan kohtaan ja sen siivittämänä saattavat saada jälkeläisiä.

Joidenkin yksilöiden kehitys tapahtuu enemmän tai vähemmän toisin kuin tyypillisesti, esimerkiksi tietynlaisten perintötekijöiden (esim. SRY-geenin läsnäolo sukupuolikromosomissa), tietynlaisen sikiöaikaisen hormonialtistuksen ja epigeneettisten mekanismien toiminnan johdosta.

Vanhemmilta saadut sukupuolikromosomit XX eivät suuresta todennäköisyydestä huolimatta välttämättä johda yksilön kehittymiseen naiseksi eikä XY-sukupuolikromosomipari välttämättä johda yksilön kehittymiseen mieheksi. Lisäksi tunnetaan muitakin kromosomivariaatioita, kuten esimerkiksi X, XXY ja XXX.

Nykykäsityksen mukaan aivojen rakenteissa on synnynnäistä sukupuolittuneisuutta siinä missä ulkoisissa ja muissa sukupuolisuuteen liittyvissä tunnusmerkeissäkin. Sikiön kehitysvaiheiden eriaikaisuuden vuoksi joissain tapauksissa yksilön neurologiseen sukupuoleen (eli aivojen sukupuolisuuteen) ja seksuaalisuuteen liittyvät rakenteet ja/tai sukupuolisuuteen liittyvät ulkoiset ja muut tunnusmerkit kehittyvät sukupuolittuneisuudeltaan keskenään eri tavoin.

Biologinen sukupuoli onkin perusteltua hahmottaa kokonaisuudeksi, jonka osia ovat sukupuolikromosomit, keholliset sukupuoliominaisuudet, hormonitoiminta ja neurologiset sukupuoliominaisuudet.

Sukupuolisuus on jatkumo, ei kaksijakoinen tai edes lokeroista koostuva ilmiö

Jos sukupuolta tarkastellaan vain lisääntymisen näkökulmasta, tarvitaan jälkeläisen syntymiseen aina sekä naisen että miehen sukusolu - munasolu ja siittiö. Jos taas sukupuolta tarkastellaan laajemmin niin biologisena kuin sosiologisenakin ilmiönä, ei kyse ole kaksijakoisesta (binäärisestä) asiasta.

Naissukupuoli ja miessukupuoli eivät ole biologisesti tai muutenkaan keskenään vastakkaisia tai toisiaan täysin poissulkevia ilmiöitä, vaan rypäs ominaisuuksia, joista osa vaikuttaa kahden yksilön todennäköisyyteen saada keskenään biologisia jälkeläisiä ja osa ilmenee muuten. Puhutaan ensisijaisista eli primääreistä (sisäiset ja ulkoiset sukupuolielimet) ja toissijaisista eli sekundaarisista (esimerkiksi rasvakudoksen määrä, lantion muoto, lihaksikkuus, karvoitus ja puheäänen korkeus) sukupuoliominaisuuksista. Sukupuolen (juridisen) määrittelyn taustalla voi olla sukuelinten lisäksi myös Y-kromosomin olemassaolo tai sen puuttuminen, sukurauhasten tyyppi sekä sukupuolihormonit.

Mitä etäämmällä suoranaisesti lisääntymisen onnistumiseen vaikuttavista sukupuoleen liittyvistä yksityiskohdista ollaan, sitä enemmän vaihtelua yksilöiden välillä evoluutio on niiden kohdalla sallinut. Sukupuoleen liittyviä asioita olisi ehkä mielekkäämpi tarkastella rinnakkaisina ja osin limittäisesti esiintyvinä ilmiöinä vastakohtaisuuden asemesta. Merkitykseltään vähäisempien yksityiskohtien sukupuolisuuteen liittyvät erot hautautuvat arjessa yksilöiden välisiin eroihin ja näkyvät vain tilastojen keskiarvoina. Myös käyttäytymisessä ja mielenkiinnon kohdistumisessa on tilastollisesti havaittu olevan muitakin kuin parinvalintaan liittyviä sukupuoleen sidoksissa olevia keskimääräisiä tyypillisyyksiä, mutta niitä ei kuitenkaan suoranaisesti nähdä sukupuolta määrittelevinä asioina.

Identiteetti

Koska tyypillisesti ihmiset ovat keskimäärin joko heteroseksuaalisia naisia tai heteroseksuaalisia miehiä, ovat kulttuuri ja yhteiskunta kehittyneet olettamaan jokaisen mahtuvan kahteen vaihtoehtoiseen kokonaisvaltaisen sukupuolisuuden lokeroon. Tämän vuoksi lokeroihin mahtumattomat eivät itsekään usein tiedosta tai hyväksy olevansa jotain muuta kuin heteroseksuaalinen nainen tai heteroseksuaalinen mies. Kahteen sukupuolisuuden lokeroon mahtumattomattomat joutuvat lisäksi usein kohtaamaan halveksuntaa, syrjintää ja jopa rangaistuksia.

Yksilön omaksuman sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyvän identiteetin taustalla on tämän yksilöllisiin ominaisuuksiin liittyvä käsitys itsestä, ja se on kehittynyt vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin - kulttuuriin ja sen arvostuksiin. Identiteetti on eri asia kuin ne yksilölliset ominaisuudet, joiden päälle identiteetti on rakentunut.

Havahtuminen omaan seksuaaliseen suuntautuneisuuteen voi tapahtua missä elämän vaiheessa hyvänsä, yleensä kuitenkin aikaisintaan murrosiässä. Ymmärrys omasta seksuaalisesta suuntautuneisuudesta voi myös tarkentua tai jäsentyä elämän varrella. Samoin käsitys omasta sukupuolesta voi tarkentua missä elämänvaiheessa hyvänsä.

Koska vallalla on "kaksi heteroa sukupuolta" -oletus, niin omakohtainen havahtuminen "muuhun" on monin verroin todennäköisempää kuin todeta elämän varrella, ettei olekaan "jotain muuta".

Elämän varrella sukupuoleen ja seksuaaliseen liittyvät yksityiskohdat ja kokemus niistä saattavat omaa tahtiaan elää ja muokkautua. Tahdonalaisesti ja tavoitteellisesti ne eivät kuitenkaan näytä olevan muutettavissa.

Osuus väestöstä?

Seksuaalivähemmistöihin ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia arvioidaan olevan väestöstä muutama prosentti tai enemmänkin, riippuen siitä, miten vähemmistöön ja enemmistöön kuuluminen määritellään. Vähemmistöihin kuuluvien osuuden väestöstä arvioidaan olevan jokseenkin vakio aikakaudesta, kulttuurista tai muista tekijöistä riippumatta. Vähemmistöjen esilläolon vaihtelu riippuu siitä, miten vallitseva kulttuuri hyväksyy ehdottoman kaksijakoisen (binäärisen) sukupuolikäsityksen ulkopuolelle kuulumisen.

Olosuhteista riippuen yksilö voi hyväksyä tai olla hyväksymättä synnynnäisten ominaisuuksiensa mukaisen identiteetin kokonaisvaltaisesti tai vaillinaisemmin. Yksilö voi myös tilapäisesti tai pysyvämminkin toimia ja tehdä elämänvalintojaan identiteetistään ja ominaisuuksistaan riippumatta.

Seksuaalivähemmistöihin ja sukupuolivähemmistöihin liittyvä sanasto

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvä laaja sanasto ja aihepiirin termit voivat aiheuttaa hämmennystä. Joitain olennaisimpia käsitteitä on koottuna hlbti-sanastoon.

lue lisää