Kauneuspilkku

Moni, ainakin minä, ajattelee, että me suomalaiset olemme osaavampia, siistimpiä ja kaikin puolin pätevämpiä kuin vaikka kreikkalaiset, nuo Euroopan tuhlarit, jotka ovat eläneet huoletonta elämää vuosikausia ja joiden "dolce vitan" laskut me nyt maksamme.
Edes käymättä Kreikassa tai tuntematta kreikkalaista yhteiskuntaa voi tällaisia mielipiteitä lausua. Onneksi en sentään ole päästänyt suustani …mutta ajatuksissani olen pitänyt suomalaisia monta kertaa eteläeurooppalaisia siistimpänä, rehellisempänä ja sääntöjä kunnioittavana ja korkeampimoraalisena kansana.
Vuosien aikana liikkuminen Espanjassa on kuitenkin vakuuttanut minut siitä, että ainakaan me helsinkiläiset emme ole erityisen siistejä. Siellä kuumassa ilmanalassa toki tuoksuu välillä "paistetut jätteet", mutta useimmiten siksi, että ne odottavat poiskuljetusta siististi pakattuna talojen edessä. Keskimäärin voi kävellä puistoissakin ilman, että täytyy koko ajan varoa astumasta miinaan eli eri vaiheessa olevaan koiran jätökseen, joka on unohtunut siihen mihin sen viaton eläin sattui tekemään. Käsittääkseni myös Helsingissä koirien jätökset tulisi kerätä pois kaduilta ja puistoista ja kadunvarsilta, mutta nähtävästi tämä ei koske talviaikaa eikä kaikkia kaupunkilaisia.
Mitä tulee erinomaisen korkeaan moraaliin voi vain viitata viimeaikaisiin johtajien sitouttamispalkkioihin, miten nämä poikkeavat paljon puhutuista kreikkalaista "työssäkäyntipalkkioista"? Olemme itse menneet mukaan Euroopan unioniin ja euroon, joten yhteisten sääntöjen valvontavastuu on myös ollut meillä itsellämme. Kun teemme valintoja kannamme niiden seuraukset pullasta ei saa todellakaan pelkkiä rusinoita – ne on toki monen mielestä pahojakin – mutta jos emme mieti minkälaisia poliitikkoja valitsemme edustajiksemme ei kohta ole sitä pullaakaan. Emme voi ulkoistaa vastuuta ja odottaa saavamme tuottoa, toki moni uskoo verkostomarkkinoinkin olevan ihan järkevää ja moraalisesti oikeaoppista liiketoimintaa. Mutta meidän on turha moralisoida, kun omassa maassamme ei edes ymmärretä korruption ja moraalin käsitteitä.

Suomalaisten kaikenpuolisesta pätevyydestä kiittävät ainakin tanskalaiset, kuin suomalaisalus runteli sillan käyttökelvottomaksi.

http://www.hs.fi/ulkomaat/Suomalaisalus+runteli+rautatiesillan+k%C3%A4ytt%C3%B6kelvottomaksi+Tanskassa/a1305558810833

OHO, no tekevälle sattuu. Jos joku ulkomaalainen laiva päräyttäisi meillä rikki laiturin, niin siitä jaksettaisiin vitsailla, miten ulkomaalaiset ei ne osaa edes laituriin tulla…mutta vahinkoja sattuu, mehän kuitenkin osataan, kun me ollaan niin koulutettuja ja päteviä. Mehän voidaan tuotteistaa meidän loistava peruskoulujärjestelmämme vientituotteeksi! Aloitetaan vaikka tanskalaisista.
Seuraavalla kerralla, kun huomaan ajattelevani kansakuntien ominaisuuksia suuntaan tai toiseen, deletoin ajatuksen ennen kuin saan sen edes loppuun. Se kait on sitä arkielämän suvaitsevaisuuta, että ei ajattele kansallisuuteen mitään ominaisuuksia, ei myöskään niitä positiivisia. Kun ei nekään tule äidinmaidossa sen paremmin kuin ne negatiiviset.

Olen varmaan blogissani joskus ehkä ilmaissut musiikkitaloa vastustavia mielipiteitä. Nyt kun talo on valmis ja käytössä, täytyy todeta, että olen ollut väärässä. Olen ollut väärässä ennenkin monen muunkin asia suhteen. Ja tulevaisuus tulee osoittamaan, että olen väärässä asioiden suhteen, joista vielä en edes tiedä.
Toki olen ollut Musiikkitalossa vain yhdessä konsertissa isossa salissa. Mutta olin vaikuttunut siitä miltä Sali näytti. Ja ennen kaikkea siitä miltä musiikki siellä kuulosti. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni kuulin musiikkia konsertissa niin, että korva pystyi poimimaan yksittäisten soitinten ääniä ja nyansseja. Tämä kertoo varmaankin musiikin harrastuksestani enemmän kuin musiikkitalosta. Tietysti ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen. Salin arkkitehtuuri vaikutti myös jännältä ylöspäin kohoavine katsomoineen. Aulatilat ja varsinkin narikka oli aika sumppu, mutta kuulemma siinä oli sitten säästelty. Hyvä toisaalta niin, että jos jossain on pitänyt säästää, niin siinä sitten. Sunnuntaina vuorossa seuraava kerta, odotan innolla paitsi itse konserttia, myös omia tunnelmiani talon suhteen. Onko huuma jo haihtunut?

Mietin, että kun vastustin musiikkitaloa – ajatuksena se, että minusta oli mageeta että eduskunnan edessä oli rosoinen kansalaisaktivismin tyyssija, makasiinit, muuttuuko näkemykseni Guggenheimista myönteiseksi, jos se rakennetaan?
Ajatus yhdysvaltaisen brandin museosta on se mikä tökkii, ei itse museo tai että rahaa käytetään taiteeseen. Mutta se, että kaupunki käyttäisi verovaroja vuodesta toiseen yhdysvaltalaisen säätiön bisnekseen on minusta huono.
Jos musiikkitalo olisi yksityisen kiinteistösijoittajan bisnes suhtautuisin siihenkin edelleen kylmästi. Mutta tosiasia on myös se, että ihminen muuttaa suhtautumista asioihin, jotka eivät enää ole outoja tai vain suunnitelmia, niiden konkretisoiduttua.
Tuore kyselytutkimus kertoi ihmisten suhtautuvan myönteisemmin EU:hun kuin aikaisemmin. Yksi vastaaja sanoi, että koko kysymys, on ihan absurdi, koska EU on eikä sille voi mitään. Vähän niin kuin ilma joka ympäröi meitä ja jota hengitämme, kenties.
Sama kysely osoitti, että ihmiset kuitenkin suhtautuvat aiempaa kriittisemmin unioniin. Ehkä kokemusten myötä ihminen saa ajatteluunsa mustavalkoisen tilalle, muitakin sävyjä, edes niitä harmaita. Olen itse aika monesti mustavalkoinen ajattelussani. Edelleen vastustan EU:ta mutta olen varmaankin vähän kuin persut, hukassa vaihtoehtojen ja periaatteiden kanssa.
Minulle olisi riittänyt hyvin ETA-jäsenyys ja ehkä Schengenin sopimukseen liittyminen. Mutta olen ajatuksieni kanssa aika yksin, tiedostan sen. koska usein näin ajattelevien ihmisten ajatusmaailmaan kuuluu myös yleinen koti, uskonto, isänmaa -kaanon kailla lisämausteilla, ja se saa meikäläisen karvat pystyyn. Mutta myös tietty suvaitsevaisuuden kaanon aiheuttaa pahoinvointireaktioita.
Siksipä elämä onkin aika turhauttavaa, jos miettii yhteiskunnallisia asioita, joita puolestaan on vaikea välttää…tai ehkä vaan seuraan liikaa uutisia. Edelleen ajatus kansaliasaktivisimin omaehtoisesta pesäkkesstä eduskunnan vastapainona lämittää, mutta eipä siitä sen enempää.
Musiikki kuitenkin saa hyvälle tuulelle :)

Suomenruotsalaisuudesta puhuttaessa käytetään usein vertaus ankkalammikko. Tällä kait viitataan yhteisön pienuuteen ja rajallisuuteen. En voi olla ajattelematta termiä kuvaamassa koko maatamme viimeisen kohun yhteydessä. Tarkoitan tietenkin Uuden Seelannin liikenneministerin Suomi puheita, joita on nyt analysoitu mediassa milloin mitenkin minkäkin asiantuntijan voimin.
Ottamatta sen enempää kantaa puheen sisältöön ja alkuperäiseen tarkoitukseen johtopäätös on, että Suomea, suomalaisia, suomalaista yhteiskuntaa eikä mitään suomalaisuuteen liittyvää saa arvostella ulkomailla. Näillä lakeuksilla ei jumalauta pilkata…
Onko itsetuntomme niin heikko ja identiteettimme niin häilyvä, että ryhdymme heti parkumaan kun joku ei puhkea ylistämään maamme mahtavuutta?
Olemme kyllä siinä mielessä huvittava kansa, että historian saatossa olemme nöyristelleet sekä läntisiä että itäisiä valloittajia. Läntisen valloittajan vaikutus tuntuu yhä monin tavoin räikeimmin mm. kielilaissamme, itään päin sitten on vaan oltu muuten rähmällämme.
Nyt ollaan kyykyssä lähinnä etelään päin, mutta kun ei oikein enää tiedetä mihin kaikkiin suuntiin pitää kumartaa, tulee aina pyllistettyäkin vahingossa väärään suuntaan. Kuten aina valloitusten yhteydessä, tietyt yksilöt ja yhteiskuntaryhmät hyppäävät valloittajan matkaan ja auttavat siten niitä saavuttamaan vankemman aseman, kuin mihin nämä muuten kykenisivät. Näin oman edun tavoittelu palvelee valloittajan etua ja lopputulos on, että rikkaat rikastuu ja köyhä kansa pysyy kyykyssä ja jatkaa elämäänsä miten kulloinkin parhaaksi näkee. Eli painaa nettiäänestysnappia ja täyttää keskustelupalstat ja blogit tämänkaltaisille vuodatuksilla…

"Valtiovarainministeriö jäädytti torstaina jo toisen Valtiokonttorin it-hankkeen. Ministeriö päätti, ettei Valda-palvelun kehitystyötä ei enää jatketa. Valdasta kehitettiin valtionhallinnolle yhteistä asia- ja asiakirjanhallinnan tietojärjestelmää.
Sen kehittämiseen ja ylläpitämiseen on käytetty vuodesta 2006 lähtien yhteensä noin yhdeksän miljoonaa euroa.
Alun perin Valdasta piti tulla 60 000 käyttäjän järjestelmä. Tällä hetkellä käyttäjiä on 190 Aluehallintovirastossa.
Päätöksessä perustellaan hankkeen pysäyttämistä muun muassa sillä, että sen käyttökustannukset nousisivat ensimmäisinä vuosina käyttäjämääriin nähden ”erittäin korkeiksi”. Järjestelmän kehittäminen on myös viivästynyt useilla vuosilla. Tämä on johtanut siihen, että useat valtionhallinnon organisaatiot ovat alkaneet kehittää omia järjestelmiä, jotka voisivat korvata Valdan. Alkuperäisen aikataulun mukaan järjestelmän piti tulla käyttöön jo vuonna 2009.
Viimeksi tammikuussa valtiovarainministeriö jäädytti Valtiokonttorille tehtäväksi annetun sähköisen palvelualustan hankinnan. "

Oheinen suoraa lainaa tietoviikko.fi sivustolta

Tähän voi jatkaa, että samaan aikaan Valdan kanssa nykyinen OKM aloitti oman asianhallintajärjestelmänsä työstämisen. Sekään ei ole vielä täysin valmis eikä suunnitelmien mukaisesti käytössä. Samaan aikaan kun esim. OKM alaiset virastot mm Museovirasto pakotetaan säästämään toimintamenoista, on valtiolla rahaa hassata näihin päällekkäisiin järjestelmähankkeisiin miljoonia ilman, että tuloksista on mitään tietoa.
Maailma on kyllä kummallinen: koulutuksesta, terveyden- ja vanhustenhuollosta, poliisista, kulttuuriperinnön suojelusta ja melkein kaikesta muusta voidaan tinkiä, mutta rahaa riittää aina lihottamaan järjestelmätoimittajia, jotka rahastavat asiakkaan kyvyttömyydellä hoitaa hankintoja. Myydään puolivalmista, selitetään, miten jonkun aivan perustoiminnallisuuden tekeminen järjestelmiin on ylimääräistä työtä jne. Järjestelmätalojen vedätys on aivan uskomatonta, mutta nykyisin tuntuu olevan tapana myydä puolitekoista eikä kukaan valita, koska jo seuraavan päivityksen jälkeen ohjelmisto saattaa toimia. Ei tietenkään ole myyjän vika, jos ostaja on kyvytön ja tyhmä eikä tiedä mitä ostaa. Siksi onkin kummallista, että ministereitä vaaditaan eroamaan milloin minkäkin syyn nojalla, mutta kuka erottaisi ministeriön epäpätevät virkamiehet, joiden valmistelutyön tuloksena verorahat valuvat kansainvälisille pörssiyhtiöille?
Valtiolta puuttuu edelleen myös keskitetty ohjaus näihin järjestelmänhankintoihin, mikä pahentaa tilannetta entisestään. Koska tietoyhteiskuntafantasiassa piehtaroiva eduskunta on selkeästi myöntänyt rahoitusta suuriin järjestelmähankkeisiin, on lähes joka ministeriön pitänyt saada omansa. Lisäksi reviiriristiriidat esim. Arkistolaitoksen ja Valtionvarainministeriön kesken ovat johtaneet pattitilanteeseen, jossa toimivaltasuhteet on tärkeämpiä kuin itse asiat. Kaiken tämän tuloksena emme todellakaan ole tietoyhteiskuntakehityksen suurvalta, jona itseämme pidämme, vaan lähinnä taantuva takamaa. Eduskunnassakin on paljon helpompaa keskittyä, sinänsä periaatteellisesti varmaan tärkeään, kiistelyyn valehteliko ministeri Wallin tai ei. Mutta lopputulos on alusta pitäen ollut selvä, että kyse oli kielipolitiikasta, sanoivat ministerit Wallin ja Katainen mitä tahansa. Enemmistöhallituksessa ministeri voi sanoa mitä vaan, ainoastaan tekstailemalla tanssijattarille luottamuksen voi hävitä. Voisitteko siirtyä jo eteenpäin. Mitään uutta ja mullistavaa ei tapahdu.