Kauneuspilkku

Näytetään bloggaukset helmikuulta 2013.

homogaala

Homogaala. Ensin ajattelin, et just. Taas jotain niin turhaa. Ja kruununprinsessa. Ajatus ei johtunut perusnegatiivisuudestani, vaan lähinnä siitä, että ajattelen, että itse en halua tulla kohdatuksi ensisijaisesti homona, vaan ihmisenä. En määrittele itseäni ensisijaisesti homoksi. Tai ainakaan ajattele niin. Olen puoliso, ystävä, poika, veli, setä, työtoveri, tietyn ammattikunnan edustaja jne. Tietysti kaikkea tätä olen homona.
Eihän homoutta minusta pois saa ei sillä, mutta jotenkin ajatus homogaalasta. Mutta sitten tuli mieleen, että jotta tähän minunkin vaalimaan ihanteeseen, jossa ei oikeasti ole väliä sillä onko homo hetero tai mitä kukin nyt onkaan, tarvitaan homogaaloja, tarvitaan vuoden homoja tai kahden vuoden homoja ja kruununprinsessoja, jotka sanoo homo.
Näkymätön tarvitsee tehdä näkyväksi, jotta siitä voi tulla näkymäntöntä.


setä

Eilen kuntosalin saunassa noin kolmekymppiset kaverit puhuivat Tavastian keikasta ja siitä miten oli ollut setämäinen olo parikymppisten seassa. Pystyin samastumaan kokemukseen hyvinkin, setämäinen olo oli siinä lauteillakin.
-----------------------------------------------------
Älä pyyhi kyyneleitä ilman hanskoja -sarja tuo sen aikakauden, jossa teininä kipuili aikuistumisen ja seksuaalisuuden kanssa,, tv:n kautta takaisin.
Meininki meillä päin ei ollut tietenkään kuin Tukholmassa, vaan enempi sitä Värmlanti -osastoa. Ahdasmielisen, tai sellaiseksi kuvittelemani, ympäristön mielipiteellä, tai oletetulla sellaisella, oli väliä. AIDS oli uusi rutto, homous, vaikkakin poistettu sairausluokituksesta, oli sairaus, ainakin homoseksi oli tappavaa. Yhtään homoa en tuntenut tai edes tiennyt. Kasvapa siinä sitten tasapainoiseksi ja omasta identiteetistä ylpeäksi aikuiseksi.

Nuoruuden kokemukset, tietynlainen uhkaava ilmapiiri, on jättänyt jälkensä jonnekin syvälle, josta sarja tuo ne hetkessä iholle.
Sellaista oli sedän nuoruudessa.