Olen jäänyt koukkuun Paula Koivuniemen versioon vanhasta venäläisestä laulusta "Mustat silmät".
Ei siinä mitään uutta ole, svengaa vaan jotenkin niin hyvin ja sovitus sopii Paulan nykyiselle äänialalle loistavasti ja miten tyylikäs leidi hän onkaan. Toisia vuodet vaan jalostavat
Ja toinen, joka on säilyttänyt vuosien saatossa lumovoimansa on Agnetha
Sometimes when I'm dreaming
Huh, paluu suoraan lapsuuteen - Paavo Väyrynen aikoo pääministeriksi ...tämä uutinen olisi voinut olla 1970-, 1980- tai 1990-luvulta, mutta vuonna 2010?
Aika kone mieheksi täytyy sanoa ja vielä onnistui tekemään ilmoituksensa niin, että kyseessä olisi jonkinlainen uhrautuminen yhteisen hyvän vuoksi! Aivan mahtavaa - tyyli on tallella ja tahti sen kun paranee, samaan aikaan kun viisi vuotta vanhempi kaima tutisee uusperheensä elättäjänä putkibisneksissä. Mutta mitenköhän tämän kampäkin kanssa käy, toivottavasti Paavo ei nyykähdä kesken kamppanjan minnekään jalasmökin portaille.
Keitäköhän muita Väyrysen ministeritovereita löytyisi Kepun kaapeista? Eeva Kuuskoski? Marjatta Väänänen? Anneli Jääteenmäki? Aikakone vaan käyntiin ja reilusti retroilua kehiin!
yhteydenpitoon ystävien ja kavereiden kanssa on nykyään tarjolla perinteisten kirjepaperin, kynän, puhelinten lisäksi myös esimerkiksi sähköposti ja internetin sosiaaliset mediat.
Muistan hyvin, miten nuorempana sanoin, että ystävät ja yhteydenpito ystäviin on minulle tärkeää. Ajattelin aina, että ihmiset, jotka parisuhteen solmittuaan tapasivat harvemmin kavereitaan hylkäsivät ystänsä.
Miten olenkaan itse toteuttanut omia ajatuksiani? En ole facebookissa, en tvittaa ja muut sosiaaliset mediat eivät ole minulle edes niminä tuttuja. Meilailen joskus kavereille ja toisianaan soittelen. Tekstiviestejä lähettelen ns. lähipiirille välillä ahkerastikin. Nykyiset välineet tarjoavat monia kivoja ominaisuuksia, myös erilaisia lokeja, mistä voi nähdä miten välinettä on käyttänyt. '
Tutkin tässä puhelimeni lokia ja hämmästyin! 31.12. ja 7.1. välillä en ollut soittanut yhtään puhelua. Ja puhelut ao, päivämäärillä olivat isälle ja siskolle...miten tässänäin kävi?
Ilman Nassua olisin varmaan vieläkin asosiaalisempi. Olen kyllä usein aikeissa soittaa jollekin kaverille, mutta sitten se soitto jää jostain syystä. Välillä siitäkin, että tiedän, että kaveri ehdottaisi kuitenkin tapaamista ja minä oikeastaan haluaisin tehdä muuta..
some friend, niinpä en sitten soita ollenkaan. Lohdutukseksi voi todeta, että kaikilla kavereillani ja ystävilläni on parempiakin ystäviä kuin minä, että kenenkään sosiaalinen elämä ei kuihdu minun vuokseni.
paitsi ehkä omani, mutta sehän on oma valintani.
Miksiköhän Kaarina Hazardin kolumnista syntyi niin hirveä äläkkä? Tai hirveä ja hirveä, mutta joka tapauksessa julkisen sana neuvostoon on tullut jo 107 kantelua kirjoituksesta. Luin kolumnin sen ilmestymispäivänä ja pidin siitä. Kuten Hazard itsekin on todennut, kyse oli mediakritiikistä ei vainajan kritisoimisesta tai tarkoituksellisesta häpäisemisestä.
Ilmeisesti medialukutaito on asia mitä meidän pitää harjoitella ja harjoittaa edelleen, päättele itse.
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2010011310917932_k9.shtml
Tuntuu, että nykyään yhä useammin, kun jotain ikäväksi koettua tapahtuu, on tärkeää löytää syyllinen. Joku taho, jota voidaan pitää vastuullisena ja jolta voidaan vaatia korvauksia. Oikeastaan millä tahansa alalla voi joutua vahingonkorvausvastuuseen. Usein myös haetaan korvauksia henkisestä kärsimyksestä tai vastaavasta.
Olen aina miettinyt, kun ihmiset hakevat korvauksia mielipahasta, että miten henkinen kärsimys tai pahoitettu mieli hinnoitellaan?
Kuolemantapauksissa uhrien omaiset saattavat saada korvauksia – korvauksia mistä? Jos uhri on perheen elättäjä, niin ajattelisin, että korvauksen tulisi olla sidottu hänen tuloihinsa. Mutta jos lääkäri tekee hoitovirheen ja oma läheinen kuolee, niin miten rakkaan ihmisen voi hinnoitella?
Korvauksia vaaditaan nykyään ihan joka puolella ja joka asiasta. Tietyllä tavalla on hyväkin, että firmat, viranomaiset ja muut yhteisöt joutuvat skarppaamaan toimintaansa korvausvaatimusten pelossa. Toisaalta juuri se ehkä myös on luonut kulttuuria, että onnettomuuksiin on aina joku syyllinen joku on vastuussa joku on laiminlyönyt jotakin jossain.
En tiedä, joko opettajia on joutunut maksumiehiksi, kun lapset eivät pärjääkään koulussa? Ainakin vanhemmat tuntuvat ottavan kovinkin kipakasti yhteyttä opettajiin nykyään. Yhtä lailla vanhemmat voisivat sitten joutua maksumiehiksi, jos heidän lapsensa toistuvasti häiriiköväti koulussa ja haittaa muiden oppimista? Satanen / häiriö. Voisi kotikasvatukseenkin tulla jotain tasoa, kun tulisi se lasku.
Jos olisin ulkomainen turisti ja nyt Helsingissä toteaisin varmaan, että maailman kaunein kaupunki. Ja näin helsinkiläisenäkin on voinut viime päivinä ihastella viikonlopun sumun kuuraamia puita. Joka ikine oksa hohtaa, hopean-valkoisen-timantin säihkyvänä. Tavallista tavallisinkin kauppareitti on kuin kävelisi satumaassa. Eilen satuin Espalle, missä sinisävyiset jouluvalaistut puut loivat tämän luonnon oman koristelun myötä niin satumaisen tunnelman, että jos se ei tallennu matkailukuviin ja tuleviin esitteisiin niin on ihme.
Ehkä jos taivaalla vielä leiskuisi revontulet, niin voisi todeta, että ei kauniimpaa. Lapissa ehkä sitten on vielä sekin bonuksena. Lapista tulikin mieleen eilinen pohjoismainen elokuva, joka kertoi saamelaisten alistamisesta Norjan lapissa 1850-luvulla. Ei pohjoismailla todella ole varaa siunustella muiden maiden alkuperäiskansojen ja kulttuurien kohtalolla, sen verran täällä on kyllä osattu saamelaisia sortaa. pahimpia on tietysti ruotsalaiset, joita täällä meillä nyt halutaan kiittää 600 vuode yhteiselosta ja länsimaisen sivistyksen tuomisesta maahamme. Kattia kanssa, Mistä sitä tietää minkälainen kulttuuri täällä olisi kehittynyt, jos ruotsalaiset eivät olisi tulleet leikkimään siirtomaaisäntiä täällä? Tosin niin hyvin he hoitivat homman, että vielä parin sadan vuoden päästäkin täällä nöyrimmästi halutaan kiitää, kun kävivät juurimassa kansankulttuurimme pohjia myöten ja ruotsalaistivat maan ja sen asukkaat. Lähinnä ruotsalaiset voisivat aloittaa anteeksipyynnöllä joka suuntaan.