Kauneuspilkku

Joka viides ei halua homoa naapurikseen. Tai neljä viidestä ei pidä homo sen kummallisempana naapurina kuin ketään muutakaan. Uutisointi on jännä asia, kun mielipidekysely julkistettiin näin otsikoita, että joka viides ei halua homoa naapurikseen!
Kun luki itse uutisen tajusi, että sinä oli monta muuta ryhmää, joita karsastettiin vielä enemmän: päihderiippuvaiset, ex-vangit, mielenterveyspotilaat, ulkomaalaiset.
Vanhemmat ihmiset karsastivat homoja enemmän kuin nuoret ja miehet enemmän kuin naiset.
Aluksi masennuin kunnes tajusin, että koko kysymys oli aika absurdi ja perustuu jälleen kerran mielikuviin. Mistä sinkkuhomoa edes tietää homoksi :)
miesparin nyt ehkä pystyy lokeroimaan. Mutta se "joka"siinä viidettä ennen luo mielikuvan yleisyydestä, tavallisuudesta, normaliudesta - mitä otsikolla ehkä tavoiteltukin.

Sitten ajattelin, että kuitenkin 4/5 ei pidä asiaa sen kummallisempana; luulen, että meidänkin rapussa asia on suunnilleen näin. 2 naapuria 10tä ei varmaankaan halua homoa naapurikseen, mutta tough luck heille, en minäkään haluaisi niitä alakerran uskovaisia.

Tiedonvälityksestä tuli mieleen myös, että kun Marin tasavallasta on puhuttu paljon siitä miten Marin kulttuuri on ahdingossa ja aktivisteja on pahoinpidelty ja jopa surmattu, niin Mordvassa sen sijaan kaikki tuntuu menevän hyvin. Tyypillinen kyyninen länsisuomalaisreaktio: yleisradion toimittaja oli varta vasten viety paikalle ja saanut haastatella sopivia ihmisiä, jotta saataisiin positiivinen uutinen, kun kerran Halonen ja Putin olivat suomen sukuisten kansojen kesäjuhlillakin. ja silti voihan se olla totta. Miksi hyvät uutiset epäilyttävät?

Loman mittainen tauko.

Hassua miten lomalla ei tullut mielenkään blogata mitään.

Eipä silti, en juurikaan ollut koneen ääressä.

Eilen katselin telkusta dokkaria Wienissä toimineesta juutalaisesta urheiluseurasta. Oli paljon uutta asiaa mm. se, että juutalaisilla on omat ”olympialaisensa”, makkabiadit joka neljäs vuosi.

Kaikki natsiajasta kertovat dokkarit saa aina pohtimaan miten syrjintää on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan ja lopulta tulee aika paha olo. Eilisessä dokkarissa mm. tuli n. 40-v itävaltalaisen taksimiehen avoin antisemitismi esiin, kun hän puhui Itävallan juutalaisista ei-saksalaisina, joiden oli poistuttava maasta Anschlussin jälkeen.

Yhden haastateltavan mielestä itävaltalaiset olivat " 98% " natseja ennen maailmansotaa ja jotenkin Itävallassa käyneenä ja aikaa viettäneenä tuntuu, että siellä sitä kovasti konservatiivista/ ahdasmielistä porukkaa kyllä piisaa.

Dokkareiden hyvä puoli on siinä, että saa hieman perspektiiviä: jos jotkut ovat selvinneet natsiajasta, keskitysleireistä ja muista niin eipä tässä itsellä ole juuri valittamista. Ja ei olekaan.