Ranneliike.netin toimituksen blogi on jatkossa paikka, jossa kerrotaan sivustoon liittyvistä uusista asioista ja muutoksista. Sivustoon liittyvistä asioista voi käydä keskustelua entiseen tapaan keskustelufoorumin Sivustot ja ylläpito -osiossa.
***
Ensimmäinen huomioitava uusi asia on teemablogi Homosattumuksia, jossa aiheena ovat elämän varrella tapahtuneet merkitykselliset asiat.
***
Aiemmin avattu Sateenkaariluuppi-teemablogi puolestaan käsittelee ja kommentoi erilaisia ajankohtaisia hlbti-aihepiirin ilmiöitä. Jos aihepiirin tarkastelu suurennuslasilla kiinnostaa, niin ota yhteyttä ylläpitoon.
***
Sivustolle kirjautuneet käyttäjät voivat tuttuun tapaan avata myös oman blogin. Ne ovat juuri kirjoittajiensa näköisiä - ja rajoina ovat vain muutama perusasia. Kaikenlaisten asioiden käsittely niin myötä- kuin vastakarvaankin on luonnollisesti sallittua, mutta kohdista mahdollinen kritiikkisi tehtyyn ja sanottuun, älä koskaan ihmisiin. Seksuaalis-väritteisen sisällön julkaiseminen ei blogeissa ole sallittua, eikä päihteiden käytön edistäminenkään. Postauksessa julkaistavaan (kuva)materiaaliin pitää luonnollisesti aina olla lupa.
Ranneliike.net -sivuston ensimmäistä versiota rakenneltiin silloin, kun eduskunta hyväksyi riipivän keskustelun jälkeen parisuhdelain vuonna 2001. Avautumisesta tuli syyskuussa 2018 kuluneeksi 17 vuotta.
Tähän mennessä tapahtunutta
Alkuun pinkin ja violetin värisen sivuston sisältönä oli uutinen parisuhdelain hyväksymisestä, artikkeli parisuhdelain puolesta käydystä mielenosoituksesta ja lakia vastustavista polvirukoilijoista, ironinen artikkeli muiden ihmisten suhtautumisesta homoihin, joukko tarinoita ja novelleja sekä 15 linkistä koostuva homoteemainen linkkilista. Oli myös lista Suomen hlbti-vähemmistöille palvelunsa suuntaavista baareista. Ensimmäisen syksyn aikana syntyi kaikenlaista muutakin enemmän tai vähemmän sateenkaarivähemmistöjä sivuavaa luettavaa.
Tästä se alkoi
Joulun jälkeen avattu vieraskirja rupesi nopeasti täyttymään tervehdyksistä ja vuoden 2002 alussa avattiin keskustelufoorumi. Asioita tehtiin vapaaehtoispohjalta, ajatuksella, että ranneliike.net on sivusto ensisijaisesti suomalaisille homomiehille ja -pojille sekä näiden ystäville. Se ei ole pornosaitti, eikä toisaalta mikään tieteellisten tutkimusten analysointipaikkakaan. Paremminkin ranneliike.net on kevyt sivusto homon arkipäivän piristeeksi - ja paikka, jossa voi keskustella mieltä askarruttavista asioista muiden kanssa. Myöhempinä aikoina avattiin käyttäjille mahdollisuus pitää blogia ja erilaisia muitakin toiminnallisuuksia.
Vuonna 2003 perustettiin yhdistys sivuston selkänojaksi. Se tunnetaan nykyisin nimellä Sateenkaariyhteisöt ry. Yhdistys on verkkosivujen julkaisemisen lisäksi järjestänyt myös kansainvälisen homofobian vastaisen päivän (17.5.) ympärillä kaikenlaista toimintaa, joista ehkä tärkeimpänä vuosittain nimitetyt homofobian vastaisen työn Hyvän tahdon lähettiläät.
Sivuston olemassaolon alkuperäinen tausta on ajatuksessa erään homojen irc-kanavan kotisivuista ja sen nimi kyseisen irc-kanavan sisäisessä vitsissä: termi *ranneliike* kanavan vitsinä oli sillä hetkellä kovasti pinnalla kuvaamassa stereotyyppistä homon ranteenheilautusta - yhdistettynä "nasaalilla homoäänellä" lausuttuun sanaan "vallan". Sivulla oli tarkoitus etenkin esittää irc-kanavan statistiikkoja, käyttäjien profiileja ja muuta irc-kanavan toimintaan liittyvää.
Vuosituhannen alussa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt eivät vielä olleet valtamediassa arkea. Asiaan liittyvää tarkasteltiin vahvasti ulkopuolelta. Asiaa koskevat lehtijutut ja uutiset olivat suorastaan tapauksia. Miksi ei siis laajennettaisi tämän oman sivuston tarjontaa? Sivustolle voisi laittaa ainakin linkkejä, ehkä jopa tarinoita ja uutisia, ja muutakin enemmän tai vähemmän hyödyllistä asiaa homoille - homon omasta näkökulmasta.
Ja niin on pitkälti tapahtuikin.
Sivustoa on kehitetty ja sisältöä tehty vapaaehtoispohjalta. Palvelimen kuluja on maksettu mainosmyynnillä saaduilla tuloilla, ja esimerkiksi pride-tapahtumissa eri puolilla laajaa valtakuntaa on käyty jutuntekoreissuilla viime vuosina myönnetyn kulttuurilehtituen mahdollistamana. Yksittäisten henkilöiden aktiivisuuden ansiosta niin kotimaan kuin kansainvälistenkin hlbti-tapahtumien seuranta, seulonta ja niistä kertominen tuli merkittäväksi osaksi sivuston toimintaa.
Samalla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat arkipäiväistyneet osaksi yhteiskunnan "normaalia". Luonnollisesti hlbti-vähemmistöt ovat myös tulleet koko ajan yhä enemmän osaksi tiedotusvälineiden valtavirtaa, ei kuitenkaan joistain kriittisistä kommenteista huolimatta "jalustalle" nostettuna. Sosiaalinen media mahdollistaa kaikenlaisen tiedon liikkumista laajemmin ja nopeammin kuin mikään aiemmin - niin hyvässä kuin pahassakin. Ne homobaritkin ovat kadottaneet entisen merkityksenä "kieroon katsotun kansanosan turvasatamana". Hyvä niin.
Avioliittolain uudistukseen liittyvän keskustelun yhteydessä minäkin sain paljon kritiikkiä siitä, että avioliittolain uudistusta vastustavien annettiin esittää näkemyksiään ranneliike.netin kommenttipalstoilla. Toisinaan jotkin kommentit saattoivat tuntuakin loukkaavilta. Oli kuitenkin täysin harkittua kuunnella, millaisia ajatusrakennelmia yhdenvertaisuuden edistämisen vastustajilla oli. Näiden "harjoitusvastustajien" kanssa oli mahdollista kiteyttää sinänsä selviä syitä edistää yhdenvertaisuutta.
Tänä päivänä myös translakiuudistus ja muunsukupuolisten oikeudenmukaisempi huomioiminen lainsäädännössä alkaa olla toteuttamista vaille valmista.
Mitä tulevaisuudessa?
Vapaaehtoispohjalta toimiva palvelu ei peittoa nopeudessa ja kattavuudessa sen paremmin Yleisradiota kuin kaupallistakaan mediaa. Jonkinlaisilla omakohtaista näkökulmaa edustavilla työkaluilla voi tärkeimpiä hlbti-aiheisia uutistapahtumia kuitenkin taustoittaa ranneliike.netissä ehkä valtamediaa rikkaammin, koska ei tarvitse huomioida vähemmistöjen ulkopuolista kansanosaa.
Hlbti-vähemmistöjä koskevan asiallisen tiedon jakaminen on tarpeellista, sillä myös hlbti-vähemmistöjen sisällä on tietämättömyyttä niin muiden "kirjainten" alle kuuluvista ryhmistä kuin "oman" kirjaimen altakin.
Elämän ja ajatusten monimuotoisuuskin helposti unohtuu - ja se, ettei aina ole yhtä oikeaa tapaa nähdä jotain asiaa.
Minusta on yhdenvertaisuuden edistämisen kannalta haitallista, jos pääsee muodostumaan hlbti-vähemmistöihin liittyvä vahva "oikein ajattelemisen" siilo tai jollain tavoin "velvoittava konsensus", jossa ehkä jollakin aatesuunnalla on merkittävä ylivalta. Samoin koko vähemmistöryhmää leimaavien "kellokaiden" olemassaolossa on riskinsä. Sitten kun tällainen jalustalle nostettu/noussut toimija/hahmo joutuu jostain syystä kyseenalaiseen valoon, niin koko vähemmistö voi saada siitä osansa. Siksi minä näen yhä tarpeellisempana ylläpitää mahdollisimman laajaa, avointa, kriittistä ja kyseenalaistavaakin keskustelua hlbti-"piirien" sisällä.
Ranneliike.net ei ole kenellekään leipätyö. Palvelun kehittäminen ja toiminta on yksinomaan sen varassa, paljonko tässä kiireisessä ajassa liikenee sille aikaa ja voimia.
Ranneliike.netissä on yhä tilaa esittää omia käsityksiään merkittäviltä tuntuvista asioista - etenkin hlbti-näkökulmasta. Samalla yritetään muistaa myös kevyempien aiheiden käsittely, sillä nekin ovat tärkeitä asioita.
Kirjoitus on 10.7.2021 siirretty henkilökohtaisesta blogista toimituksen blogiin.
Olen moderoinut toistakymmentä vuotta erilaisia nettifoorumeita ja niistä viimeiset kymmenen vuotta aktiivisimmin keskusteluja ja kommentteja ranneliike.netissä. Käytännössä olen hyväksynyt ja hyljännyt yksittäisiä viestejä, muistutellut sopivuuden rajoista ja asiallisesta käytöksestä, antanut muutamia jäähyjä ja sulkenut pari tunnusta.
Viestien hylkäämisen syynä on ollut esimerkiksi luokaton kielenkäyttö, valheellisten tai yksityisyyden suojan piiriin kuuluvien asioiden pahantahtoisen esittäminen yksittäisistä ihmisistä tai ihmisryhmistä ja keskustelun (tahallinen) häirintä. Häirintää on käytännössä se, että samaa tai samansisältöistä viestiä suolletaan useita kertoja yhteen tai useampaan keskusteluun, oli kysymys sitten “julistamisesta” tai yksioikoisemmasta häirinnästä. Jäähy tai tunnuksen pysyvä sulkeminen on tullut kyseeseen, jos toistuvista huomautuksista huolimatta tilanne jonkun kohdalla ei parane.
Vaatimuksia muiden kirjoittamien viestien poistamisesta ja jonkun kanssakäyttäjän jäähyllepanosta tai jopa tunnuksen sulkemisesta on tullut moninkertaisesti enemmän kuin olen sellaisia toimenpiteitä suorittanut. Joidenkin “kaksintaistelujen” kohdalla molemmat osapuolet ovat vaatineet toisen pukarin hyllyttämistä. Silloin on naurussa pitelemistä.
Näiden toimepidevaatimusten perusteluna on lähes aina ollut jokin seuraavasta kolmesta asiasta: 1) vaatimuksen esittäjän mielestä häntä on henkilökohtaisesti loukattu, 2) joku käsittelee aihetta, josta ei saisi puhua tai ainakaan olla jotain tiettyä mieltä tai 3) tietynlaisen ajatusmaailman omaavalle ei saisi antaa tilaa. Joitain hajaosumia on tullut muillekin syille, joskin laveasti ajateltuna nekin sisältyvät yleensä tavalla tai toisella yhteen tai useampaan noista kolmesta. Käytännössä toimenpidevaatimuksen taustalla on poikkeuksetta ollut se, että kirjoittaja, tämän tyyli tai esittämänsä mielipide on itseä ärsyttävä tai vastenmielinen.
Halu vaientaa “väärät” mielipiteet ja niiden esittäjät on yleinen ilmiö muuallakin kuin nettifoorumeilla.
Yksi muoti-ilmiö on ollut joidenkin mielipiteiden määrittely “vihapuheeksi” tai “vihakirjoitukseksi”, ilman sen tarkempaa yksilöimistä. Välillä on tuntunut, että viha-leiman iskeminen hankalaksi koettuun puheenvuoroon on ollut lähinnä yritys mitätöidä koko puheenvuoro, jotta siinä esitettyihin asioihin ei tarvitsisi ottaa oikeasti kantaa - ja ehkä kohdata oman vastakkaisen kannan hataruus.
Perusteena vaientamisvaatimuksille käytetään esimerkiksi käsitettä “vihapuhe”, joka luo “vihan ilmapiiriä”. Minusta “vihapuhe” on perusteena kehno, jos sitä käytetään ilman tapauskohtaisia perusteluja.
On selvää, että yksittäiseen ihmiseen tai jotenkin määriteltyyn ihmisryhmään kohdistuvalla väkivallalla uhkaaminen ja väkivaltaan kehottaminen ovat itsessään ja itsestäänselvästi vihapuhetta. Ihmisellä pitää olla oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja ehdottomaan turvallisuuden tunteeseen. Vihapuheeksi voi nimittää myös määritellyn ihmisryhmän harkittua mustamaalausta; sitä selkeämmin, mitä voimakkaammin ryhmä määrittyy siihen kuuluvien ihmisten henkilökohtaisten ominaisuuksien kautta.
Yksittäiseen henkilöön kohdistuva mustamaalaus on tietysti kunnian loukkaamista. Jos kuitenkin kyse on julkisuudessa mielipiteitään esittävän ihmisen mielipiteiden tai niiden taustalla olevien vaikuttimien rankkakin arviointi, niin sitä ei voi pitää vihapuheena tai kunnianloukkauksena.
Jotenkin määritellyn ihmisryhmän todellisista tai kuvitelluista ominaisuuksista puhuminen ei minun mielestäni sinänsä ole vihapuhetta, jos siihen ei sisälly tarkoituksellista mustamaalausta ja pahantahtoisuutta. Ei ole häpeä olla väärässä, mutta häpeällistä on sitten perustellun faktapohjaisen puheenvuoron jälkeen edelleen rypeä uppiniskaisesti ennakkoluuloissaan, ilman halua edes yrittää ymmärtää.
On totta, että taitava puhuja tai kirjoittaja osaa naamioida pahat sanansa näennäisen nättiin ja viattomaan asuun, vaikkapa kysymykseksi, mutta jossain sen rajan on mentävä. Jos keskustelua rajoitetaan liiaksi, ei keskustelua herättäviä kysymyksiä voi enää ratkoa. Ja se ei ole enää kenenkään edun mukaista.
Jos joku on siinä uskossa, että vaikkapa homoseksuaalisuuteen liittyy jokin kielteinen lieveilmiö, niin ei sellaisen mielipiteen esittäjää pitäisi suoriltaan vain vaientaa. Jos jonkun mielipide ärsyttää tai on omasta mielestä väärä, se ja sen esittäjä pitää haastaa.
Kirjoitus siirretty 10.7.2021 henkilökohtaisesta blogista toimituksen blogiin.
