Me kaikki tiedämme mitä stressi on. Stressi on näkyvillä meidän jokapäiväisessä elämässämme hyvin usein. Se on ainaista tuskailua oman talouden kanssa, kipeiden olkapäiden jomotusta pitkän ja raskaan työpäivän jälkeen. Se on epätoivoista raatamista, uusien vastuiden ja tehtävien vastaanottamista. Koskaan et saisi herpaantua "Pysy mukana! - Älä unohda!".
Stressi ei ole koskaan tervetullutta, mutta olemme joutuneet hyväksymään sen osana elämäämme aivan kuten ärsyttävän naapurimmekin, joka istuttelee epävireisesti hyräillen krookuksiaan pihalleen tai grillaa liian lähellä ikkunaamme saaden asunnon täyttymään rasvankäryillä. Se on asia, johon olemme jo tottuneet, koska ei ole vaihtoehtoa. Lottovoitto saattaisi tietysti auttaa asiaa, mutta siinä tilanteessa eteen sattuisi kuitenkin aivan uusi kirjo ongelmia. Ainut ero olisi tietysti se, että, rakkaat homppelit, saisitte huomattavasti vähemmän sympatiaa minulta siihen asiaan. Stressiin on tietysti monia muitakin syitä: liian vähä uni, huono ruokavalio tai muut itse aiheutetut ongelmat kuten liika surfaaminen ja chattaaminen netissä mitä ärsyttävämpien ihmisten kanssa.
Nämä ovat kuitenkin varsin tavallisia ongelmia ja sellaisia, joiden kanssa olemme tottuneet selviämään - ja jopa menestymään - läpi vaikeiden aikojen. Stressillä on kuitenkin olemassa sukulainen; ilkeä sisarpuoli. Tämä sisar on kymmeniä kertoja voimakkaampi ja tuhoisampi voima kuin stressi ikinä voisi olla. Puhun nyt draamasta. Tämä pieni lorttoontunut siskonpuolikas naamioi murheen ja mielipahan täydelliseksi näytökseksi tai showksi. Elämäsi saattaa muuttua hänen näyttämökseen, jolla esitetään vain ylitseampuvaa traumaa. Kun stressi ainoastaan hieman kiusaa ja houkuttelee sinua, draama viettelee lupauksilla, joita se ei pysty pitämään. "Miksi ei?" on kysymys joka kuuluu usein päässäsi draaman ottaessa ylivallan tekemisistäsi. "Miksi en heittäisi tätä drinkkiä tuon typeryksen päälle kun hän sanoi jotain mistä en pitänyt?!" ja niin edelleen surulliseen loppuun saakka.
Mikä sitten erottaa stressin ja draaman toisistaan? Erona oikeastaan on vain tapa, jolla reagoit erilaisiin harmillisiin ja ikäviin tilanteisiin. Otetaanpa muutama esimerkki:
Stressiä aiheuttaisi tilanne, jossa surkea ja ällöttävä työpaikkasi on muuttunut niin sietämättömäksi, että päätät hakea toista työpaikkaa koittaen olla huomaavainen samalla kun käyt lounastaukosi aikana haastatteluissa toisiin työpaikkoihin. Draama taas astuu paikalle tilanteessa, jossa surkea ja ällöttävä työpaikkasi on muuttunut niin sietämättömäksi, että vietät lähes koko työaikasi soitellen työpaikkasi puhelimesta ystävillesi ja tutuillesi kertoaksesi kuinka onneton ja riutunut olet.
Stressiä aiheuttaisi tilanne, jossa ollessasi käymässä parhaan ystäväsi luona hänen mökillään joutuisit todistamaan ison riidan ystäväsi ja hänen erittäin söpön poikaystävänsä välillä. Draama vuorostaan astuu paikalle, kun ystäväsi marssii ulos rauhoittumaan ja sinä tarjoat söpöliinille - joka näyttää entistä seksikkäämmältä vihaisena - mahdollisuuden rauhoittua sinun kanssasi suihkussa.
Jos stressi on todellisen elämän rasitus, draama on stressi katsottuna suurennuslasin läpi. Se on aina välitöntä ja joka kerta järjettömissä mittasuhteissa. Pienestä päänsärystä tulee yhtäkkiä järjetön migreeni, jonka aikana ei varmasti voi tehdä mitään muuta kuin voivotella ja valittaa. Draamalla on lukemattomia eri esiintymismuotoja ja usein sitä ei välttämättä tunnisteta ennen kuin vahinko on jo tapahtunut. Sillä vaikka draama esiintyy elämän suolana ja loisteliaana elämäntapana, se on kuitenkin varsin tuhoisaa ihmissuhteita ajatellen ja henkilö, joka päästää draaman liian usein valloilleen itsessään, saattaa kaiken lisäksi muuttua hyvin riippuvaiseksi siitä. Suurimpia väärinkäsityksiä onkin, että draama antaa voimaa sitä käyttävälle, mutta kuten kaikissa "humaltumisen" tunteissa, laskuhumala on sitäkin hirveämpi.
Draama on peräänantamatonta, hyökkäävää ja joskus jopa lumoavaa ja - kuten ehkä olette huomanneet - varsinkin homomiehet ovat varsin usein alttiita päästämään draaman valloilleen täydessä "charmissaan". Mutta. Sinähän olet tietysti aivan erilainen, eikö vain? Sinuahan ei koskaan huijattaisi moiseen. Sinähän et koskaan soittaisi kavereillesi keskellä yötä kertoaksesi jotain käsittämättömän uskomatonta tapahtumaa suu vaahdossa? - Ketä oikein luulet hämääväsi? Jokainen meistä on joutunut draaman kouriin joskus elämänsä varrella ja joudumme varmasti vielä uudestaankin. Etkö usko minua? No, teepä seuraava testi ja totea kuinka paljon draamaa olet jo päästänyt omaan elämääsi. Sillä voit selvittää oletko tyyni ja viileähermoinen vaiko jo täysiverinen Drama Queen, jonka elämä on yhtä suurta näytöstä. ;o)