Kauneuspilkku

Asioilla on niin monta puolta, että vaikka kuinka yrittää lähestyä jotain asiaa neutraalisti ja joka kulmasta, huomaa hyvin nopeasti joko kyllästyvänsä tai naulanneensa mielipiteensä kuuden tuuman nauloilla otsaansa. Itselleni tällainen on hedelmöityshoito- ja adoptiolait ja niistä käyty keskustelu. Tuntuu, että SETAkin on muuttunut pienten lasten vanhempien kerhoksi, jonka pääasiallinen vaikuttamistoiminta suuntautuu näihin lapsiperheasioihin. Adoptio- ja hedelmöityshoitoasiat on nostettu suurimmiksi epäkohdiksi hlbt ihmisten elämässä. Kait ne joillein on, mutta valtaosalla hlbt-ihmisistä ei varmaankaan ole lapsia, en toki tiedä onko valtaosan haaveissa kuitenkin omat lapset? Onkohan tästä jotakin tutkimuksia. Kun parisuhteen rekisteröinti tuli mahdolliseksi, ryhdyttiin heti ajamaan näitä perheoikeuksia, ikään kuin kaikki muu mm. homoihin kohdistuva avoin ja piilosyrjintä ja väkivalta olisi yhteiskunnassa jo hoidettu. Voi olla, että olen täysin kummajainen, koska minulla ei ole mitään suvun jatkamisen viettiä eikä edes tarvetta saada adoptoitua lasta. Pienten lasten vanhemmat usein manifestoivat vanhemmuuttaan sillä miten lapseton ihminen jää niin paljosta paitsi. Totta tietysti on, että lapsettomana en osaa edes kuvitela mistä kaikesta jään paitsi, mutta rehellisesti sanottuna jään mielelläni siitä paitsi. Lapsettomia ihmisiä pidetään usein itsekeskeisinä ja itsekkäinä, mutta toisaalta jos haluaa lasta hedelmöityshoitojen tai adoption kautta, niin ei sekään kait täysin epäitsekästä ole. Eikö lapsen haluaminen nimenomaan ole itsekästä? MINÄ haluan lapsen, näissä tapauksissa, kun lapsi ei vaan satu tulemaan, jos on tullakseen. Maksdan mielelläni veroina lasten päivähoitoa ja koulutusta jne. mutta aina välillä ottaa päähän lapsiperheiden asettuminen ikään kin lapsettomien yläpuolelle, Vähän niin kuin, että olisi kolme säätyä: lapsiperheet, pariskunnat ja sitten ne hirveät luuserit, sinkut.

On tietysti kiva, että adoptio- ja hedelmöityshoitoasioissa tasa-arvoon olla pääsemässä, muta itse asiassa omasta näkökulmastani se on vaan kiva. Toisaalta käyty keskustelu tuo esiin sen kaiken homofobian, joita tavalliset hyvin käyttäytyvät ihmiset eivät normaalisti kehtaa enää osoittaa. Kun pyhät perhearvot koetaan uhatuiksi, alkaa todellinen luonto paljastua. Eli sinänsä näiden kysymysten nostaminen esiin, toimii hyvin kaiken muunkin suvaitsevaisuuden ajamisena. Tietyllä tavalla nämä asiat myös kärjistävät mikkosten maailmassa elävien perus suomalaisten reaktioita ja näin saamme tietää, että homofobia elää ja voi hyvin muuallakin kuin Mäntsälässä. Se on kuitenkin erittäin kummallista, että eduskunnassa näitä lakeja on käsitelty ns. omantunnon kysymyksinä. Eli toisin sanoen suuret puolueet ja tarkemmin sanottuna niiden johtajat eivät uskalla ottaa kuitenkaan kantaa näissä asioissa, koska muutenhan jos äänestää ryhmästään poiketen, saa jonkun sanktion. Kaikki tämä tuli oikeastaan mieleen, kun pohdin ketä äänestää eurovaaleissa. Kuka ajaisi Minun asioitani EUssa. Veikkaanpa ettei kukaan.

tänään oli hesarissa uutinen siitä miten eduskunnan tarkastuvaliokunnan mielestä alueellistamisen seuranta ja arviointi on laiminlyöty. Lukevatkohan ne mun blogia... no asia on täysin selvä kaikille, jotka sen viitsii myöntää, mitään seuranta- ja rviointiraportteja, joista ilmenisi todelliset kulut ja vaikutukset ei ole tehty. Näin siitä huolimatta, että alueellistamista on tehty jo kymmenne vuoden aikana. Tämä on todella kummallista maassa, jossa kaikkea selvitetään ja raportoidaan pitkästymiseen saakka. Tulee vaan mieleen yksi vaihtoehti: tätä tietoa ei ole haluttukaan selvittää, koska se on poliittisesti niin arka paikka.

miksi kirjoitan blogausta enkä oman työpaikkani ja hallinnonalan historiaa käsittelevää kirjoitelmaa, jonka dead line lähestyy??? Sen sijaan, että menisin ulos kauniiseen kevätiltaan, opiskelen, eli surffailen verkossa ja välttelen opintoja. Periaatteessa saisin tehdä nitä työajalla, mutta käytännössä työpäivän aikana ei ikinä ole sellaista hetkeä, että pääsisi edes alkuun - no tiedonhakua voi tehdä.

Tänään oli kiinnostava seminaari tekijänoikeuksista. Sanotaan mitä sanotaan, minusta laki suojaa aika hyvin tekijää ja varsinkin hänen perillisiään. Itse asiassa mietin sitä, että a) miksi minun pitäisi saada esim. aikani vanhempieni työstä jotain tekijänoikeuskorvauksia ja b) miksi kenenkään pitäisi saada minun työstäni tekijänoikeuskorvauksia?
Ymmärrän vielä alaikäiset lapset ja lesken, mutta 70 vuotta kuoleman jälkeen on iitkä aika.

Äitienpäivä on taas kohta. Oma äitini täytti juuri nk. pyöreitä vuosia ja juhlimme häntä koko sunnuntain. Pidin jopa pienen puheen äidille, koska se tuntui vaan oikealta siinä hetkessä. En ollut valmistellut mitään erityistä sanottavaa, mutta yhtäkkiä tuntui, etten halua, että tämä on taas yksi niistä perhejuhlista, jossa puhutaan niitä näitä eikä kukaan isää lukuun ottamatta sano mitään sen kummempaa. Ja isäkin kummempansa sanottuaa palasi puhumaan perämoottoreista, autonpakoputkista ja muusta "tärkeästä" veljeni kanssa.
Niinpä sitten kerroin jotakin sekavia lapsuusmuistoja ja yritin selittää kuinka tärkeä äiti on koko perheelle tai ainakin minulle. En tiedä kuinka hyvin siinä onnistuin, mutta ainakin kerran elämässä pidin puheen äidille.
Yksi puheen perusjatuksista oli, että äiti on minulle aina äiti, ei kaveri. En käytä hänestä etunimeä jne. (kuten veljeni) vaan äiti on äiti. Silti olen ymmärtänyt, että äiti on paljon muutakin kuin äiti, vaimo tai isoäiti. Hänellä on kokonainen elämä, johon ei kuulu lapset, lapsenlapset tai aviomies. Hänellä on omat piirinsä, joissa hän on arvostettu, suosittu, asiantunteva ja pätevä, niin vaikea kuin se onkin tajuta. Samalla lailla kuin vanhempani aikoinaan vähättelivät meitä lapsia " eikö siellä ketään parempaa lauljaa ollut, meidän poikako laulaa niin hyvin..." huomaan itse suhtautuvani äitiin "eikö niillä ole ketään muuta, nuorempaa, fiksumpaa.....", vaiken sitä ääneen sanokaan.
Ehkä vähättely on vaan yksi omituinen osoitus siitä, että on oikeasti ylpeä lapsistaan/vanhemmistaan ja ehkä tosiaan puhe neljäänkymmeen vuoteen ei ole liiallista välittämisen osoittamista.