Silly me

Voihan maaseudun kukkaisrahasto sentään! Ns. vaalirahasotkun setviminen mediassa on kyllästyttävää turhauttavaa ja varmaan osittain myös turhaakin. Sen sijaan, että pohditaan lautakasoja,pitäisi pohtia rakenteita, jotka tuottavat niitä lautakasoja yhä uusille pihoille.

Kuuntelin Pekka Haaviston haastattelua radiosta ja tuli sellainen olo, että siinä on mies, joka on nähnyt paljon, mutta ei tee numeroa itsestään. Ei pyri nostamaan itseään arvostelemalla muita. Jotenkin hienosti kuittasi vaalirahasotkut ja muut ja puhui asioista. Olen jo pitkään ajatellut, että äänestäminen on turhaa, mutta ainakin hetkeksi palasi joku ((apsen)usko poliitikoihin. Tietysi kukaan ihminen ei ole täydellinen, miksi siis poliitikot olisivat.

Mutta ihan toisiin asioihin, minulle on tullut mania- paha riippuvuus, olen innostunut neulomaan villasukkia. Nämä on elmäni ekat ja täytyy sanoa, että pikkasen pitää vielä fiilata ja työ ei vielä käy niin nopsasti kuin tottuneella puikonkäsittelijällä, siksi onkin vierähtänyt ilta kahteentoista, kun vielä neuolon yhden kerroksen ja miten se kavennus menikään..

On hauska huomata, että osaa tehdä käsillään jotakin. Kesällä huomasi sen mökkirakennuksella ja pian voi tepastella mökissä uudet sukat jalassa. Ja onneksi on valmiksi raidallista lankaakin...

eilen muuten yksi tutkija totesi, että blogit ovat typeriä ja meniköhän se niin, että blogista tehty kirja oli paradoksissaan absurdi.

No, mielipide sekin, ei kait monikaan kirjaa tässä edes kuvittele kirjoittavansa eikä välttämätä kovin henkeviä. Kunhan pitää julkista päiväkirjaa..