Kauneuspilkku

Blogaaminen aiheuttaa selvästi riippuvuutta, kun alkuun pääsee on lähes pakko blogata lisää, lisää, lisää. Toisaalta pitkähkö taukokaan ei haittaa, vähän niin kuin hyvässä ystävyyssuhteessa. Voi olla, että ei ole nähty vuosikausiin, mutta kun nähdään jatkuu juttu siihen mihin se jäi.

Vaalit tuli ja meni. Helsingissä vihreät oli selvät vaalivoittajat, vaikka kokoomus edelleen kasvatti asemaansa suurimpana puolueena. Olenkin jo toisen blogin kommenteissa todennut, että vihreät on ainoa mahdollinen vastavoima kokoomukselle, demareista siihen ei ole ollut vuosikausiin. En itse äänestänyt vihreitä, mutta vallitsevassa tilanteessa panen toivoni heihin.

Mutta minun piti kirjoittaa jostain ihan muusta, ai niin keski-ikäisistä naisista ja heidän käytöstavoistaan. Keski-ikäiset tai sen ohittaneet naiset ovat yleensä ensimmäisenä arvostelemassa muiden käytöstä. Vaan kun oikein tarkkailee, niin kuka se onkaan kovin kiilaaja, tunkia ja punkia jonoissa, kaupoissa ja liikenneväleissä: hyvin toimeentulevan näköinen keski-ikäinen tai vanhempi nainen.
Kun tunnet polvitaipeessasi kovan iskun, on useimmiten syynä tämän naisen laukku, sateenvarjo tms., joka heilahtaa päin, koska nainen selvästi haluaa johonkin. Mutta, että hän sanoisi, anteeksi, pääsisinkö ohi, tms. on täysin turhaa. Helpointa on änkeytyä kaikkine tilpehööreineen ja talloa kanssamatkustajia ja mulkoilla perään, että idiootit. Toisaalta jos he ovat edessäsi ja pyydät kohteliaasti voitko päästä ohi, vastauksena on yleensä tyly tuijotus ja ehkä minimaallisen pieni nilkan siirto, muka tien antamiseen.

Tämän saman ihmisryhmän kuuluu myös luonnollisesti saada istumapaikat, heidän ei tarvitse käyttää vuoronumeroita ja jos he tapaavat tanttakaverinsa rullaportaiden päässä, on täysin hyväksyttävää tukkia koko kulkuväylä. Jos satut huomauttamaan heille näistä asioista, olet sovinisti ja huonosti käyttäytyvät, nuori mies, mikä minun iässäni olevalle on toisaalta jo imartelevaa. Ehkä keski-ikäinen ja vanhempi mies on yhtä törkeä, mutta he eivät kansoita julkisia liikennevälineitä, kauppoja ja muita tiloja niin totaalisesti kuin nämä naiset ja ainakaan oman kokemuksen mukaan eivät odota saavansa erityiskohtelua aina ja kaikkialla.

Kultaa ja hopeaa, leiskuvaa punaista ja liekehtivää oranssia.

Syksy on niin aliarvostettu vuodenaika.

Muutama viikko sitten näin jotain niin kaunista, että jäin toivomaan, että osaisin maalata. Kyseessä oli työmatkan varrella oleva pihlaja, joka seisoo pienellä mäellä. Se heijastui hienosti kuulasta aamutaivasta vasten. Sen lehdet olivat epätodellisen lilan, pinkin, harmaan ja hopean väriset ja koko komeutta kuorrutti mahtavan punaiset marjat. ja itse taivas hohti lukemattomia sinisen, keltaisen ja punaisen eri sävyjä.

Joskus nuorena ajattelin moderneista maalauksista, että ne eivät esitä mitään todellista. mutta tuona aamuna näin tuon puun väreinä, sävyinä, niiden tanssina ja leikkinä. Jotenkin tuli sellainen olo, että ymmärsin yhtäkkiä paremmin niitä kaikkia maalareita, joiden abstrakteja töitä en ole tajunnut. Olisinpa osannut vangita tuon hetken.

Tämä päivän hesari kirjoittikin siitä, mitä olin jo uumoillut mielessäni: kuntavaaleissa palaa ennätysmäärä rahaa ja valtaosa siitä on puoluetukea.
Eduskuntapuolueiden mielestä puoluetuki on iha ok, koska se takaa kaikille poliitikoille tasavertaiset mahdollisuudet kampanjoida ja vähentää epämääräistä ja epätasapainoista vaalirahoitusta.

Ei kuitenkaan ihan. Puoluetuki ja varsinkin ne kohtuuttomat määrät, jotka eduskuntapuolueet itselleen sitä maksaa, johtaa käytännössä siihen, että politiikasta tulee eräänlainen SM-liiga. Siis suljettu klubi, jonne ei ole asiaa kuin tarpeellisen jäsenmaksun maksavilla. Ja nyt ei ole kyse sadomasoklubista, vaikka niitäkin piirteitä politiikassa varmaan riittää.

Yhteiskunnan rahoitus on ok, mutta sen pitäisi koskea kaikkia yhtä lailla, myös muita yhdistyksiä kuin eduskuntapuolueita. Puoluetuki sellaisena kuin sitä nyt maksetaan pitäisi lopettaa. En minä ainakaan halua rahoittaa yhtäkään puoluetoimistoa, -lehteä ja -järjestöä, se on jäsenten tehtävä. Olisi hyvä jos kaikki vaaleissa ehdokkaita asettavat yhdistykset saisivat saman summan rahaa/ ehdokas vaalikuluihinsa. Ja mitään muuta rahaa vaaleissa ei sitten saisikaan käyttää. kaikenlainen kikkailu, esim. nykyisten säädösten kiertäminen lahjoitussummia jakamalla pienempiin osiin, loppuisi saman tien.

On jotenkin tragikoomista, kun puhutaan leikkauksista esim. kuntien valtionosuuksissa, mutta koskaan ei leikata puoluetuesta, avustajista tms. politiikan lieveilmiöstä. Mediassa puolueiden vaalirahojen laskua ei tietenkään tervehdittäisi ilolla, koska media on vaalien ainoa varma voittaja. Sen sijaan kansalaisilta se ei olisi mitenkään pois. Turhat ilmoituskulut, jotka me maksamme, vaan jäisivät käytettväksi vaikkapa siihen vanhustenhuoltoon.

Mutta eihän eduskunnassa kukaan tällaista esitä. Vihreätkin ovat jo täysin rinnoin mukana samassa veneessä suojatyöpaikkoineen sivistysliitoissaan, lehdissään ja puoluetoimistoissaan.

Olin pitkästä aikaa keskustassa pyörimässä vaatekaupoissa. yritin etsiä jotakin kivoja housuja ehkä farkkuja ehkä sammareita, mutta sellaisia, joissa olis joku juju.

No kaikissa kaupoissa utntui olevan suunnilleen samanlaista tarjolla, osassa paremmasta ja osa vähemmän hyvistä materiaaleista.

Muutaman kerran huomasin, että teinipojat vähän kavahti, kun katselin samoja vaatteita kuin he. Itselle tuli sellianen k-18 olo, eli ei mitään asiaa niille hyllyille ja pariin kauppaan en kehdannut mennä sisäänkään.

Hassua miten noudatta jotain kuvittelemiaan normeja. Tuskin ketään oikeasti kiinnostaa mitä minulla on päälläni tai että sillä olisi hirveästi väliä. Niin kauan kuin ihminen tuntee olonsa mukavaksi jossakin vaatteissa hä usein näyttää myös hyvältä. Ei muotivaatteet sinänsä kuulu vai nuorille tai, että pitäisi pukeutua ikänsä mukaan. Kiusalliseksi asian tekee, jos henkilö ei selvästi tunne vaatteita omikseen ei viihdy niissä.

Vähän kuin raukkaparka idols-kilpailijat, jotka stailataan osin tv-formaattiin sopivaksi. Ole siinä sitten luonteva ja esiinny mageesti suorassa lähetyksessä.

Eilen ei mitään kuitenkaan irronnut keskustan kaupoista, täytyypä käydä taas Kallion suunnalla, sieltä on itse asiassa viime aikoina löytynyt kaikki kivat vaatteet niin ja Tampereelta.

Kuntavaalit hämmentää kuten eduskuntavaalitkin viime vuonna. Tarjolla on paljon ehdokkaita, joilla on ollut neljä vuotta aikaa valtuustoissa hoitaa kuntoon kaikki ne hyvät asiat, joita he taaskin ajavat. Lisäksi moni istuu eduskunnassa päättämässä niistä talouden puitteista, joissa kunnat toimivat.

Silti niin moni asia polkee paikallaan tai on jopa mennyt negatiiviseen suuntaan.

Palveluiden ulkoistaminen ja kilpailutus tuli julkishallintoon rytinällä joskus 1990-luvun lopussa ja varsinkin porvaripuolueet ovat innokkaasti kannattaneet julkisten palveluiden avaamista yksityisille yrityksille. Ulkoistamisessa ja kilpailutuksessa on varmasti ollut hyviäkin puolia kuten esimerkiksi se, että on ollut pakko määritellä palveluille erilaisia laatukriteereitä sekä ylipäänsä laskea todellisia kustannuksia. Huonoja puolia on kuitenkin esimerkiksi, että on ulkoistettu palveluita, joiden yksityistäminen saattaa johtaa tilanteeseen, jossa epävarma markkinatilanne ajaa palvelut kokonaan alas. Usein yksityistämien ei myöskään ole parantanut palvelun laatua, vaan esimerkiksi sosiaalipuolella ratkaisevasti heikentänyt sitä. Kokonaan toinen asia on, että moni alun perin suomalainen yritys on nyt jo osa kansainvälisiä konserneja, joiden vaakakupissa ei paljoa paina vaikkapa jonkun vanhainkodin ruokapalvelusopimus. Jos toiminta päätetään lakkauttaa Suomessa kokonaan, maksetaan iloisesti vaan mahdolliset sanktiot. Osakekurssit kuitenkin kohoavat jokaisen leikkaus- ja vähentämistoimen myötä. Siinäpä sitten vanhainkodin henkilökonnalla on muiden töidensä ohessa kiireesti ryhdyttävä keittelemään aamupuuroja.

Tämä nyt oli yksi kevyt esimerkki. Valtion tasolla voidaan kysyä, että oliko hyvä idea myydä valtionyritykset pörssiin ja nyt ostaa niiden osakkeita, jotta suomalainen yritysvarallisuus ei karkaa ulkomaille? Tai yksityistää tele ja huomata, että viranomaistoiminta tarvitsee kuitenkin oman televerkkonsa… eikä tämä vielä mitään, mutta kun samat ihmiset ensin tekevät virheet ja sitten ihan pokkana esittävät löytäneensä ratkaisut. Toisaalta voi sanoa, että hyvä, että edes yrittävät korjata virheitään. Ja jos ei tee mitään, ei tee virheitäkään.

Summa summarum, jos ei äänestä ei ainakaan saa mielipidettään kuuluviin, mutta tuntuu, että äänestäminenkään ei oikeasti muuta mitään. Vaalien alla kaikki ovat mielestään tuoreita vaihtoehtoja tai puolustavat apua tarvitsevia ja tekevät mitä erilaisempia tempauksia saadakseen julkisuutta. Yhden kansanedustaja kunnallisvaaliehdokkaan slogan Helsingissä on Nyt kaikki talkoisiin senioreiden puolesta. Vaikka yhteisöllisyys onkin nyt muotia politiikan kielessä niin ei vanhusten asiat talkoilla parane. Kyllä minä ainakin vanhana haluan kunnon kunnallisen vanhainkotipaikan, jossa saa ruokaa, pääsee ulos ja joku vaihtaa ne vaipatkin kohtuullisin väliajoin.

Koska haaste tarkoittaa kait sitä, että haastaa muitakin, vaika itselle olisi kuinka haasteellista ottaa haaste vastaan niin haatsan nyt seuraavat henkilöt tähän viisi piisiä haasteseen: Kalle F, Millikan ja Scherzo.

Siis kolme, säännöissä oli viisi, mutta en ole viime aikoina ollut muutenkaan kovin täydellinen niin tämä kelvatkoon. Kolme on varmaan jotenkin pyhä luku, pyhä kolminaisuus tai jotain.. mut säännöt kopsasin kätsysti Martinin blogista. Kitos Martin, kun haastoit minut takaisin blogaamaan:)

Säännöt: Listaa viisi laulua, joista pidät tällä hetkellä.
Ihan sama, mitä genreä ne ovat, millaiset sanat niissä on
tai ovatko ne edes hyviä, mutta niiden täytyy olla lauluja,
joista todella nautit tällä hetkellä.
Tämän syksyn parhaat biisit, jotka saavat olla joko täysin tuoreita
tai mahdollisesti vanhempia tapauksia.
Postaa siis lista näistä viidestä tämän hetken lempparilaulusta blogiisi
ja haasta sitten viisi muuta bloggaajaa samaan!

Pitäisi olla tuohtunut Alma Medialle, pitäisi olla järkyttynyt Kauhajoen tapahtumista, pitäisi vastustaa käsiaseita ja ennen kaikkea pitäisi olla erittäin huolissaan asuntoluotoista kehittyneestä pankkikriisistä.

Mutta henkilökohtaisella tasolla mikään näistä ein kuitenkaan ole saanut minua tekemään mitään päivittelyä ja ihmettelyä kummempaa.

Johanna Korhonen vaikutti rohekalta naiselta tuodessaan irtisanomisensa reippaasti julkisuuteen. Se oli myös ensimmäinen asia, joka oikeasti vei huomion Kauhajoen tapahtumista. Nyt kun aikaa on jo kulunut, mietti, että mites se juttu oikein menikään?

Kauhajoen tapahtumat puolestaan nostivat pintaan kyllä huolen ja murheen nuorten miesten psyykkisestä tilasta, mutta kuitenkin sitä toivoo, että kyseessä oli häirintyneen ihmisen yksittäinen tapaus, vaikkakin täysin identtinen Jokelan kanssa. Sen sijaan ne pilapetterit, jotka aiheuttavat vääriä hälytyksiä Suomen kouluissa on vielä saavutettavissa. Luulenpa nimittäin, että Kauhajoen tekijää ei olisi pysäyttänyt aseluvan puuttuminen, poliisi tai mukaan auktoriteetti.
Pankkikriisin yhetydessä olen miettinyt, että paljonkos sitä rahaa tilillä olikaan, No ilmeisesti kuitenkin alle sen pankkitalletuksen määrän, joka on katettu valtion puolesta.
Eksä aikoinaan sanoi, että en ehdi olla työttömänä kovinkaan paljon elämässänoi että 2000-luvun alussa kaikki, joilla on jotakin koulutusta ja ovat työkykyisiä imetään työmarkkinoille. Tämä on toistaiseksi pitänyt paikkansa. Sama kyyninen eksä totesi silloin 1990-luvun lamasta, että se oli vasta todellisen laman alkusoittoa. Kuinka nyt toivonkaan hänen olleen väärässä.

Luin Martinin Blogista haasteen itselleni. Blogin pito on tuntunut haastavalta viime aikoina, mutta jospa vastaan haasteeseen kuitenkin. Viisi kappaletta juuri nyt. Laitoin esittäjän mukaan, vaikka tietysti kyseessä on säveltäjän / sanoittajan teos, mutta juuri tietty esitys on se, joka on minulle tärkeä, juuri nyt.

Sakta vi gå genom stan, Monica Zetterlund

kesäinen tunnelma, olkoonkin Tukholma on niin kaunis ja sopii myös muihin Pohjolan kaupunkeihin

Jäätelökesä, Maarit

tarviiko sanoa, niin syksy on tullut…

Syleily, Vuokko Hovatta

ihana, vuodenajasta riippumatta

Måndagsbarn Veronica Maggio

Vad har du gjort av dig, för dig, med dig själv
Situationen är så sjuk
Vad har du gjort, för dig de´är alltid helg
Och helgen måste ta slut

Höstvisa, Erna Tauro/ Tove Jansson, tästä ei esittäjää, ehkä ihan itse laulettuna…
det finns så mycket saker jag skulle sagt och gjort, och det är så väldigt lite jag gjorde…

Enkä haasta ketään, kun tää taisi jo mennä ohi täällä muilta, aktiivisilta.