Sateenkaariluuppi

Kun seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuuskehitystä vastustava Aito avioliitto ry on sen toimintaa kritisoivissa puheenvuoroissa toisinaan kuvattu kristilliseksi yhdistykseksi tai kristilliseksi järjestöksi, on sen piiristä usein pyritty oikomaan, ettei se ole kristillinen. Mukana toiminnassa on kerrottu olevan muihinkin uskontokuntiin kuuluvia ja uskonnottomia sekä ateistejakin.

Tottahan on, ettei yhdistyksen säännöissä erikseen mainita kristinuskoa. Yhtä totta kuitenkin on, että näkyvimmät toimijat ovat julkisesti alleviivanneet omaa kristillistä uskoaan. Yhdistyksen nimissä esitetystä argumentaatiosta suoranaiset viitteet kristinuskoon on kuitenkin siivottu pois.

Syksyllä 2016 järjestettiin Aito avioliitto -mielenosoitus Helsingissä.

Hiekkaharjun Aito avioliitto -banderolli

Hiekkaharjun juna-aseman luona junalla matkustavat ovat jo vuosia saaneet katsella Aito avioliitto ry:n mainosbanderollia, joka on ollut kiinnitettynä erään yhdistyksen tukijan kotitalon seinustalle. Helsingin Sanomat kertoo, että banderolli on toistuvasti revitty alas.

Poliisista kerrotaan, ettei banderollin tekstin täytä rikoksen tunnusmerkkejä. Poliisin mukaan asia olisi toinen, jos tekstissä hyökättäisiin suoraan tiettyä ihmisryhmää vastaan. Toisaalta: on aika vaikea olla hahmottamatta, etteikö banderollin viesti nimenomaan kohdistu tiettyä ihmisryhmää vastaan, kyseenalaistamalla näiden sukupuolen.

On kuitenkin muistettava, että virheellisiäkin väitteitä sisältäviin esillä oleviin mielenilmauksiin ei pitäisi koskaan kajota omin luvin.

Aito avioliitto ry osa kansainvälistä arvokonservatiivista verkostoa

Vuonna 2015 Aito avioliitto ry pyrki kiistämään yhteytensä amerikkalaiseen Mass Resistance -järjestöön, vaikka yhdistys oli perustamisesta kertovassa tiedotteessaan todennut olevansa esimerkiksi sen kanssa "yhteisessä rintamassa", samoin kuin solmineensa ranskalaisen La Manif Pour Tous ­liikkeen kanssa yhteistyösopimuksen.

Aito avioliitto ry edisti Suomessa EU:n laajuista "Äiti, Isä & Lapset" -kansalaisaloitetta, jonka tavoitteena oli määritellä sateenkaariperheet unionin alueella perhemääritelmän ulkopuolelle

Aito avioliitto ry perustettiin vastustamaan samaa sukupuolta oleville pareille oikeuden avioliittoon tuonutta lakimuutosta. Tasa-arvoisen avioliittolain tultua hyväksytyksi on Aito avioliitto ry kääntänyt katseensa transsukupuolisten, muunsukupuolisten ja intersukupuolisten oikeuksia parantaviin hankkeisiin ja äänekkäästi ryhtynyt vastustamaan niitä. Samoin yhdistyksen agendalla on sen vastustaminen, että kouluopetuksessa tuodaan paremmin esiin seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta.

Summa summarum...

Kun kristillisen uskon ytimeksi nähdään lähimmäisenrakkaus, niin voi hyvällä syyllä todeta, että Aito avioliitto ry ei ole kristillinen järjestö.

Sosiaalisessa mediassa on viime vuosina priden aikoihin yltynyt keskustelu "pinkkipesusta". Käsitteellä pinkkipesu (engl. pinkwashing) tarkoitetaan jonkin toimijan imagonkiillotusta esittämällä toiminta katteettomasti hlbti-myönteisenä. Pinkkipesun keinoiksi on esitetty esimerkiksi osallistuminen pride-tapahtumiin, sateenkaarilipun liehuttaminen, verkkosivun tai some-tilin värittäminen sateenkaarilipun värein sekä sateenkaarilipun väreillä varustettujen tuotteiden myynnin. Pinkkipesusta on syytetty niin kaupallisia kuin valtiollisia yrityksiä, puolueita ja muita poliittisia ryhmiä, kirkkoa, urheilujärjestöjä, julkishallinnollisia viranomaisia sekä monia muitakin tahoja.

Esitettyjen pinkkipesu-syytösten taustalla näyttää olevan tulkinta siitä, milloin ja miten jollakulla on oikeus käyttää sateenkaarilipun värejä - ja miten tällainen oikeutus syntyy tai epäytyy. Käytävässä keskustelussa moniulotteisuuden hahmottaminen tuntuu olevan vaikeaa. Sävyjen tai kirjon asemesta pinkkipesun leima pamautetaan usein hyvin sävyttömän lähestymisen perusteella.

Matala kynnys pinkkipesusta syyttämiselle voi aiheuttaa sen, että käsitteen terä tylsyy. Törkeään sateenkaarilipulla ja pridella ratsastamiseen on yhä vaikeampi puuttua. On perusteltua vaatia toimintatapoihin ja käytäntöihin muutoksia aina, jos toimitaan syrjivästi - ja ehdottomasti, jos samalla liehutellaan sateenkaarilippua. On perusteltua pyytää näyttöä yhdenvertaisuutta edistävistä toimista. Jos organisaatiossa pyritään kohti yhdenvertaisuutta tukevaa toimintakulttuuria, niin pitäisi pyrkiä tukemaan myönteistä kehitystä kaikin keinoin ja jättämään syytteleminen vähemmälle. Silloinkin, kun toimijalla näyttää olevan sisäistä ristivetoa.

Jos myy sateenkaarituotteita, niin pitääkö maksaa hlbti-yhteisölle osa tuotosta? Ei pidä. Sateenkaarilippu väreineen kuuluu kaikille ja ei kenellekään. Se ei ole siinä mielessä kenenkään omaisuutta, että sen käytöstä pitäisi maksaa kymmenyksiä millekään hlbti-organisaatiolle tai yhdenvertaisuustapahtumalle. Yhdenvertaisuustyötä tekevät organisaatiot tarvitsevat rahoitusta, mutta muun kuin julkisen rahoituksen on perustuttava vapaaehtoiseen yhteisymmärryksessä toteutettuun yhteistyökumppanuuteen tai lahjoituksiin. Syyllistäminen ja rahan vaatiminen on lyhytnäköistä toimintaa.

Sateenkaarella liputtavia ja erityisesti sateenkaarituotteita myyviltä voi kyllä edellyttää näyttöä siitä, että sen työntekijöitä, hankintaketjuja, asiakkaita ja muita sidosryhmiä kohdellaan yhdenvertaisesti. Sitä voi oikeutetusti "vastineeksi" vaatia. Ei muuta.

Myös esimerkiksi kirkon yhteistyökumppanuus Helsinki Priden kanssa on kirvoittanut kärkkäitäkin kommentteja muualtakin kuin uskonnollis-konservatiivien taholta. Joidenkin mielestä kirkko yrittää esittää hlbti-myönteistä, vaikka sen suhtautuminen esimerkiksi samaa sukupuolta olevien avioliittoihin on kielteinen. Siis pinkkipestä toimintaansa. Kirkon jäseninä on kuitenkin myös hlbti-vähemmistöihin kuuluvia, ja heille tällainen yhteys tarjoaa voimautumisen ja kuulluksi tulemisen mahdollisuuksia.

Missä kulkee katteellisen ja katteettomuuden raja?

Yksi perusteltu näkökulma on se, että pride-liike sai alkunsa kapinasta syrjivää vallankäyttöä ja alistavia rakenteita vastaan. Joidenkin mielestä on perusteltua torjua tahot, jotka eivät suoranaisesti ole mukana yhä jatkuvaksi katsotussa prosessissa. Muilla ei olisi katetta liehuttaa sateenkaarilippua julkisesti. Tiukimpien tulkintojen mukaan kaikki järjestäytyneen yhteiskunnan rakenteisiin sidoksissa olevat olisivat tämän pride-liikkeen synnyttäneen kapinan ulkopuolella.

Eikö kuitenkin ole yhdenvertaisuuden edistämisen kannalta tehokkainta pyrkiä vaikuttamaan mahdollisuuksien mukaan sisältä päin ja antamaan tukea vielä haasteiden kanssa kamppaileville, sen asemesta, että leikitään upporikasta tai rutiköyhää? Ja onhan voimauttavaa nähdä sateenkaaria - ja ajatella sitä, että sellaisista ärsyyntyvät joutuvat yhä useammin ajattelemaan ja purkamaan ääneen kiukkuaan. Onhan sanottu, että asia on puoliksi hoidettu, kun siitä puhutaan.

Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) hermostui, kun kirkko lähti Helsinki Pride-tapahtuman tukijaksi. Räsänen katsoo, että kirkko lähti mukaan sellaiseen toimintaan, jossa "häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi". Räsänen viittaa prideen ja sen taustalla vaikuttaviin arvoihin. Ajatuksiaan hän purki arkkipiispa Tapio Luomalle laatimassaan avoimessa kirjeessä, johon arkkipiispa vastasi. Räsänen on vastannut arkkipiispan vastaukseen, ja kirjoittanut siinä yhteydessä "homoseksuaalisuuden harjoittamisesta" - jonka hän tulkitsee olevan Jumalan tahdon vastaista.

Vaan mitä ihmettä on "homoseksuaalisuuden harjoittaminen"?

Ihmisellä on seksuaalinen suuntautuneisuus, synnynnäinen ja varsin pysyvä ominaisuus. Se ei ole ainakaan tahdonalaisesti muutettavissa, vaikka jotkut kokevat tämän ominainaisuutensa jollain tavoin elävänkin ajan myötä. Jotkut pyrkivät torjumaan homoseksuaalisuutensa ja elämään muuna kuin kokonaisena itsenä, koska etenkin konservatiivisissa uskonnollisissa yhteyksissä se saatetaan nähdä vaillinaisuutena tai muuten kielteisenä asiana. Puhutaan eheytysideologiasta. Näissä yhteyksissä homoseksuaalisuus nähdään usein tekoina tai akteina - siis harjoittamisena. On kuitenkin vaikea ajatella, että homoseksuaalisuutta "harjoitettaisiin" ainakaan sen ihmeemmin kuin heteroseksuaalisuuttakaan.

Se vain on.

Ei ihminen harjoita seksuaalisuuttaan esimerkiksi ollessaan ihastunut tai rakastunut toiseen ihmiseen. Eikä eläessään yhdessä toisen ihmisen kanssa, jakaen tämän kanssa elämän ilot ja surut. Kyse on elämästä, siitä ainoasta.

Vällyjen välissä useimmat sitten harjoittavat sitä seksiäkin, niin heteroseksuaaliset, homoseksuaaliset, biseksuaaliset kuin panseksuaalisetkin henkilöt. Aseksuaaliset mitä ilmeisimmin eivät. Samoin yhtälailla cissukupuoliset kuin transsukupuoliset tai muunsukupuolisetkin. Mikä himo Päivi Räsäsellä on käydä tirkistelemään ihmisten peittojen alle?

Päivi Räsäsen soisi ajattelevan asiaa oman uskonsakin kautta; maailmankatsomus tai usko on, mutta uskontoaan hän harjoittaa vaikkapa rukoillessaan tai osallistuessaan muuhun uskonnolliseen toimitukseen. Uskon ja uskonnon suhde näyttäytyy vähän samanlaisena kuin seksuaalisen suuntautuneisuuden ja sekin suhde. Räsänen lopultakin vain olettaa synnin tapahtuvan - siis seksiä harjoitettavan - niiden peittojen alla. Mielikuvitus ainakin näyttäisi olevan vilkas.

Setan ja priden agendalla on ihmisten yhdenvertaisuus ja oikeus olla oma itsensä. On täysin perusteltua, että kirkkokin asettuu tällaista tukemaan.

Helsinki Pride 2019 lähestyy. Pride-viikko käynnistyy juhannuksen jälkeen 24. kesäkuuta ja jatkuu 30. kesäkuuta asti. Helsingin keskustaan on suorastaan hankala päästä törmäämättä sateenkaaren väreihin. Erityisesti uskonnollis-konservatiivisista ympyröistä on kuulunut pohdiskelua siitä, mitä kautta pääsee keskustaan törmäämättä pride-lipun väreihin.

Pride-viikolla sateenkaarilippuja on esillä vielä paljon enemmän.

Myös erilaisten palvelujen osalta alkaa olla mukavan hankala jäädä törmäämättä sateenkaarilippuihin.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien yhdenvertaista asemaa vastustamaan perustetun Aito avioliitto ry:n aiempi puheenjohtaja Susanna Koivula on aloittanut yhdistyksen toiminnanjohtajana. Yhdistyksen vuosikokouksessa Helsingissä 25.5.2019 valittiin uusi hallitus ja sen puheenjohtajaksi Arto Jääskeläinen. Yhdistyksen perustajiin ja aiempiin vaikuttajiin kuuluvat esimerkiksi Pasi Turunen ja Jukka-Pekka Rahkonen.

Yhdenvertaisen avioliittolainsäädännön vastustamisesta yhdistyksen painopiste on nyt siirtynyt erityisesti translakiuudistuksen vastustamiseen.

Kristillisdemokraattien Savo-Karjalan vaalipiirin varakansanedustaja, kristillisdemokraattien valtuustoryhmän varapuheenjohtaja ja Joensuun kaupunginvaltuutettu Kikkis Mikkola avautuu Karjalan Heili -julkaisussa julkaistussa mielipidekirjoituksessa Tuure Boeliuksen esiintymisestä alakoulun perinteisessä Suomen suven avauksessa perjantaina Joensuun Laulurinteellä. Hän kertoo, että useampi äänestäjä on ottanut yhteyttä asiasta kahden viime viikon aikana.

Mikkola nostaa esiin etenkin sen, että Vuoden homo -tunnustuksella huomioitu Boelius tunnetaan muun muassa homoihastumisesta kertovasta biisistään "Lätkäjätkä-Ville".

Mikkola kertoo erään opettajaperheen käyvän keskustelua siitä, että jätetäänkö omat lapset kotiin kutsuvieraan vuoksi ja uskalletaanko omalla nimellä antaa palautetta koulutoimeen. Mikkola kirjoittaa, ettei hänellä ole mitään Tuurea vastaan, mutta kaupungin päättäjänä hän toivoisi Suomen suven avauksen olevan tapahtuman, jonka sisältö laulujen sanoineen ja merkityksineen tukee 6–12-vuotiaiden lapsuutta. Toivoisin tätä siitä syystä, että tapahtuma sopisi aidosti mahdollisimman monelle perheelle.

Onko Tuure Boelius Mikkolan mielestä niin pelottava, ettei hän sovi aidosti mahdollisimman monelle perheelle? Jos, niin ihan oikeasti miksi niin?

Muutaman aiemman kesän tapaan lähestyvien pride-tapahtumien alla on virinnyt kiista siitä, millainen priden ohjelman pitäisi olla: saako olla bilejuhla vai pitääkö olla tiukkaa asiaa? Muuallakin yhteiskunnassa näkyvä polarisoituminen - kahtiajakautuminen - kuplineen näkyy myös tässä. Yhtäällä esitetään huomio ja toisaalla koetaan, että viesti olisi suoranaisesti suunnattu toista vastaan.

Uudella pride.fi -sivustolla julkaistussa "Lisää näkyvyyttä transihmisille." -kirjoituksessa nostetaan esiin tärkeitä transsukupuolisten nykyiseen asemaan liittyviä asioita ja valotetaan puolen vuosisadan iän saavuttaneen pride-liikkeen historiaa. Samalla kuitenkin saavat kyytiä esimerkiksi kesällä 2018 pride-keskusteluun osallistuneet turkulaisbaari Suxes ja drag-taiteilija Marko Vainio, joiden esittämiin näkemyksiin kirjoittajat ovat tyytymättömiä.

On vaikea hahmottaa pyrkimystä laajemman yhteisymmärryksen saavuttamiseksi, jos sellaista on. Sen sijaan käytetty retoriikka vaikuttaa enemmänkin kuilun kaivamiselta.

Samalla nostetaan esiin ajatus siitä, että sukupuolivähemmistöt olisi jotenkin hylätty, kun esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen juridisen aseman yhdenvertaisuus on käytännössä saavutetu avioliittolain uudistuksen myötä. Tästä ei varmasti ole kyse. Enemmänkin kyse on siitä, että esimerkiksi translakiuudistuksen konkreettisen tukemisen keinot eivät ole yhtä selkeitä kuin vaikkapa avioliittolakiuudistuksen. Ei esimerkiksi ole kansalaisaloitetta, jota tukea.

Syyllistäminen tuskin on kestävä keino kerätä tukijoita.

Kun on ilmiselvä tarve saada yksituumainen poliittinen paine translain uudistamiseksi itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi ja säädetyksi muihinkin sukupuolivähemmistöihin kuuluvien asemaa parantavia lakeja, olisi tarpeen ensisijaisesti rohkaista uudistuksen tukijoita. Pahimmillaan viestinviejiä on kuitenkin kurmootettu rankasti vaikkapa virheellisen terminologian käytöstä. Resepti on lopulta yksinkertainen: on avattava riittävän selkeästi syitä, miksi translain uudistaminen on tarpeen.

Myönteistä on se, että asiaa koskevaa suhteellisen kansantajuista tietoa on tuotu tarjolle sivustoille translaki.fi ja translaki2019.fi. Selkeää tietoa tarvitaan vaikkapa argumentaation tueksi.

Prideen pitäisi mahtua yhtäläisesti bilejuhlintaa kuin vakavampaakin asiaa. Ne eivät ole toisiltaan pois. Kesällä 2018 julkaistu "Syyllistäminen hlbti-aktivismin toimintamuotona. Saisiko mieluummin tietoa?" -kirjoitus on yhä ajankohtainen.

Viime aikoina lisääntynyt sukupuoliöyhötys esimerkiksi Aito avioliitto ry:n piiiristä on toiminut hyvänä pelikenttänä juridisen sukupuolen merkityksen pallottelussa.

Yleisesti on lisääntynyt käsitys, että transsukupuolisten henkilöiden elämänlaadun kannalta olisi tärkeää mahdollistaa vahvistaa juridiseksi sukupuoleksi oikeaksi kokemansa itsemäärittelyn pohjalta. Myös juridisen sukupuolettomuuden vaihtoehto vapauttaisi turhasta asiaan liittyvästä taakasta esimerkiksi intersukupuoliset ja muunsukupuoliset.

Yksityiskohta toisensa jälkeen juridisen sukupuolen tarpeellisuuden voi lopulta kyseenalaistaa.

Juridisen sukupuolen poistamiselle tuskin olisi tuosta vain eväitä, sillä niin moni kokee sen itselleen jotenkin tärkeäksi. Juridisen sukupuolettomuuden mahdollisuus ja itsemäärittelyyn perustuva juridisen sukupuolen vahvistaminen ovat tässä vaiheessa kuitenkin tarpeellinen ja suorastaan välttämätön korjaus, eräänlainen laastarilappu.

Mahdolliset lääketieteelliset korjausprosessit olisivat sitten oma asiansa. Siihen asiaan liittyvissä kysymyksissä tarvitaan jatkossakin lääketieteen ammattilaisten asiantuntevuutta, osaamista ja pätevyyttä.

Leikitäänpä ajatuksella, että meillä ei olisi juridista sukupuolta. Mikä muuttuisi? Mikä hajoaisi? Mikä romahtaisi?

Eivät ulkoiset sukupuoleen liittyvät ominaisuudet lakkaisi olemasta. Eivät kromosomiparit XX ja XY (ja muutamat muut variaatiot) lakkaisi olemasta. Edelleen pääosa meistä olisi yksiselitteisesti luokiteltavissa naisiksi tai miehiksi. Ei heteroseksuaalisuus lakkaisi olemasta eikä homoseksuaalisuus, biseksuaalisuus tai aseksuaalisuuskaan.

Esimerkiksi lääkärille yksilön ominaisuuksien määrittelyssä (juridinen) sukupuoli on aivan liian karkea luokittelu ja useimmissa asioissa toisaalta merkityksetön.

Lapsetkin olisivat edelleen tyttöjä tai poikia ja osa jotain muuta. Kuten nytkin. Tuo pieni osa kuitenkin saisi jo varhaisessa vaiheessa elämäänsä mahdollisuuden tulla tunnustetuksi itsenään, ilman kahden sukupuolen kokoisen lokerikon pakkopaitaa.

Viikolla uutisoitiin siitä, että Seta ei halua Kansainvälisenä homofobian vastaisena päivänä 17.5. järjestettävään eurovaalipaneeliinsa Tapio Puolimatkaa Kristillisdemokraattien edustajaksi. Paneelin aiheena on "Sateenkaarioikeudet EU:ssa".

Asia on hermostuttanut Kristillisdemokraattien piirissä niin paljon, että Peter Östman (kd) on jättänyt asiasta kirjallisen kysymyksen. KD-lehdessä esiin nostetaan (erheellinen käsitys) sananvapaudesta ja sen rajoittamisesta.

Keskisuomalaiselle Puolimatka toteaa, että paneeli olisi tarjonnut "Setalle hyvän mahdollisuuden kumota hänen kritiikkinsä, jos Setalla on hyviä perusteluja". Kommentin valossa käy hyvin selväksi, että Puolimatka ei olisi ollut paneelissa oikeassa paikassa, eikä näytä ymmärtävän paneelin aihetta. Oletettavaa on, että hän olisi käyttänyt paneelissa saamiaan puheenvuoroja oman "kritiikkinsä" julistamiseen. Se olisi voinut haudata varsinaista aihetta alleen.

Keskiviikkona 8. toukokuuta hallitustunnustelija Antti Rinne (sdp) kertoi tiedotustilaisuudessa, että SDP:n kanssa hallitusneuvotteluja käyvät keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja RKP. Oppositioon olisivat jäämässä Perussuomalaiset, Kokoomus, Kristillisdemokraatit ja Liike Nyt.

Translakiuudistuksen kannalta ja Kolmannen juridisen sukupuolen laillistamisen kannalta tulos vaikuttaa valoisalta.

Lähiviikot näyttävät, toteutuuko keskusta-vasemmistolainen hallitus. Olisiko sen nimeksi "Fab 5" sopiva?