Sateenkaariluuppi

Viime aikoina lisääntynyt sukupuoliöyhötys esimerkiksi Aito avioliitto ry:n piiiristä on toiminut hyvänä pelikenttänä juridisen sukupuolen merkityksen pallottelussa.

Yleisesti on lisääntynyt käsitys, että transsukupuolisten henkilöiden elämänlaadun kannalta olisi tärkeää mahdollistaa vahvistaa juridiseksi sukupuoleksi oikeaksi kokemansa itsemäärittelyn pohjalta. Myös juridisen sukupuolettomuuden vaihtoehto vapauttaisi turhasta asiaan liittyvästä taakasta esimerkiksi intersukupuoliset ja muunsukupuoliset.

Yksityiskohta toisensa jälkeen juridisen sukupuolen tarpeellisuuden voi lopulta kyseenalaistaa.

Juridisen sukupuolen poistamiselle tuskin olisi tuosta vain eväitä, sillä niin moni kokee sen itselleen jotenkin tärkeäksi. Juridisen sukupuolettomuuden mahdollisuus ja itsemäärittelyyn perustuva juridisen sukupuolen vahvistaminen ovat tässä vaiheessa kuitenkin tarpeellinen ja suorastaan välttämätön korjaus, eräänlainen laastarilappu.

Mahdolliset lääketieteelliset korjausprosessit olisivat sitten oma asiansa. Siihen asiaan liittyvissä kysymyksissä tarvitaan jatkossakin lääketieteen ammattilaisten asiantuntevuutta, osaamista ja pätevyyttä.

Leikitäänpä ajatuksella, että meillä ei olisi juridista sukupuolta. Mikä muuttuisi? Mikä hajoaisi? Mikä romahtaisi?

Eivät ulkoiset sukupuoleen liittyvät ominaisuudet lakkaisi olemasta. Eivät kromosomiparit XX ja XY (ja muutamat muut variaatiot) lakkaisi olemasta. Edelleen pääosa meistä olisi yksiselitteisesti luokiteltavissa naisiksi tai miehiksi. Ei heteroseksuaalisuus lakkaisi olemasta eikä homoseksuaalisuus, biseksuaalisuus tai aseksuaalisuuskaan.

Esimerkiksi lääkärille yksilön ominaisuuksien määrittelyssä (juridinen) sukupuoli on aivan liian karkea luokittelu ja useimmissa asioissa toisaalta merkityksetön.

Lapsetkin olisivat edelleen tyttöjä tai poikia ja osa jotain muuta. Kuten nytkin. Tuo pieni osa kuitenkin saisi jo varhaisessa vaiheessa elämäänsä mahdollisuuden tulla tunnustetuksi itsenään, ilman kahden sukupuolen kokoisen lokerikon pakkopaitaa.

Viikolla uutisoitiin siitä, että Seta ei halua Kansainvälisenä homofobian vastaisena päivänä 17.5. järjestettävään eurovaalipaneeliinsa Tapio Puolimatkaa Kristillisdemokraattien edustajaksi. Paneelin aiheena on "Sateenkaarioikeudet EU:ssa".

Asia on hermostuttanut Kristillisdemokraattien piirissä niin paljon, että Peter Östman (kd) on jättänyt asiasta kirjallisen kysymyksen. KD-lehdessä esiin nostetaan (erheellinen käsitys) sananvapaudesta ja sen rajoittamisesta.

Keskisuomalaiselle Puolimatka toteaa, että paneeli olisi tarjonnut "Setalle hyvän mahdollisuuden kumota hänen kritiikkinsä, jos Setalla on hyviä perusteluja". Kommentin valossa käy hyvin selväksi, että Puolimatka ei olisi ollut paneelissa oikeassa paikassa, eikä näytä ymmärtävän paneelin aihetta. Oletettavaa on, että hän olisi käyttänyt paneelissa saamiaan puheenvuoroja oman "kritiikkinsä" julistamiseen. Se olisi voinut haudata varsinaista aihetta alleen.

Keskiviikkona 8. toukokuuta hallitustunnustelija Antti Rinne (sdp) kertoi tiedotustilaisuudessa, että SDP:n kanssa hallitusneuvotteluja käyvät keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja RKP. Oppositioon olisivat jäämässä Perussuomalaiset, Kokoomus, Kristillisdemokraatit ja Liike Nyt.

Translakiuudistuksen kannalta ja Kolmannen juridisen sukupuolen laillistamisen kannalta tulos vaikuttaa valoisalta.

Lähiviikot näyttävät, toteutuuko keskusta-vasemmistolainen hallitus. Olisiko sen nimeksi "Fab 5" sopiva?

Karjalan lennoston entinen komentaja Markus Päiviö on "leivättömän pöydän äärellä". Häntä syytetään sopimattomasta alkoholin käytöstä, epäasiallisten käskyjen antamisesta ja asiattomaksi koetusta kielenkäytöstä. Nyt puitavat tapaukset sattuivat Lemmenjoella syksyllä 2017 järjestettyjen vapaaehtoisten kertausharjoitusten aikana. Kyse ei ollut reservin kertausharjoituksesta. Päiviön kerrotaan kutsuneen sotilashenkilökuntaan kuuluvia esimerkiksi homorunkkareiksi.

Puolustuksen mukaan kyse oli "leikkimielisyydestä" ja se vetoaa siihen, että "aika karskia kieltä armeijassa yleensä käytetään". Joku voisi kysyä, että pitäisikö kielenkäyttökäytäntöä muuttaa. Tällainen ei varmasti ole omiaan innostamaan kaikenlaisia suomalaisia maanpuolustuksesta tai kantahenkilökuntaan kuuluvia hlbti-vähemmistöihin kuuluvia avaamaan kaappinsa ovia. Puolustusvoimissa on vielä pitkä tie edessä yhdenvertaisuuteen pyrkimisen tiellä.

Ei puolustusvoimien pitäisi palvella asiattoman käytöksen turvasatamana. Karski voi olla asiallisestikin. Ei, homottelun ei pitäisi olla ok armeijassakaan.

Suomeen sorvataan uutta hallitusta Antti Rinteen (sdp) johdolla. Rinne on lähettänyt kysymyksensä muille eduskuntaryhmille, ja vappuaattoon mennessä saapuvien vastausten perusteella puolue sitten katsoo, ketkä olisivat sopivia mahdollisia hallituskumppaneita. Vapun jälkeen olisi luvassa tieto siitä, millaisesta hallituksesta neuvotellaan.

Kysymyksissä liikutaan yksityiskohtia ylemmillä tasoilla, eivätkä esimerkiksi translaki tai kolmas juridinen sukupuoli ole mainintoina. Näiden voi kuitenkin ajatella sisältyvän kokonaisuuteen "oikeudenmukainen, yhdenvertainen ja mukaan ottava Suomi" ja etenkin sen alakohtaan "mitkä eriarvoisuustekijät suomalaisessa yhteiskunnassa tunnistatte ja miten vähentäisitte eriarvoisuutta?".

SDP:n puheenjohtajan pähkiessä hallituksen muodostamista, on samaan aikaan puoluetta edustava uusi kansanedustaja, CMI:n rauhanvälittjänäkin toiminut Hussein al-Taee, 35, jonkinlaisen kohun keskellä aiempien sanomistensa (some-kirjoittelujensa) vuoksi. Hänen tekemikseen epäiltyjen kirjoitusten joukkoon mahtuu kyseenalaisia avautumisia myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvista, ja sen lisäksi kyytiä ovat saaneet esimerkiksi somalit, kurdit, sunnimuslimit, juutalaiset ja Israel.

Asiasta kirjoittaa mm. Helsingin Sanomat.

Vanhojen kuvakaappausten aitoutta on epäiltykin. Syksyllä 2018 al-Taee piti kuvakaappauksia mustamaalauksena, mutta on sittemmin epämääräisesti myöntänyt, että kommentit saattavat sittenkin olla hänen kädenjälkiään. Hän on kertonut aiempien asenteidensa lientyneen. SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman sanoi tiistaina, että eduskuntaryhmän osalta asia on loppuun käsitelty, kun al-Taee on irtisanoutunut kirjoituksista ja pahoitellut niitä eduskuntaryhmälle. Rankempi menettely tuskin tulisi ainakaan tässä vaiheessa kyseeseen, sillä SDP on suurin puolue vain yhden eduskuntapaikan turvin.

Erikoista on, että al-Taee ei pyri selvittämään asiaa, vaan lähinnä selittelemään ja kiertelemään. Entä jos jostain tippuu vielä jotain lisää? Jos asiaa ei selvitetä perin juurin, nakertuu al-Taeen uskottavuus kansanedustajana - ja SDP:n uskottavuus pääministeripuolueena.

Näyttelijänä, koomikkona, ohjaajana, käsikirjoittajana, tuottajana, toimittaja ja laulaja tunnettu Pirkka-Pekka Petelius, 65, on ehdolla eduskuntavaaleissa, vihreiden riveistä. Joukko Lännen Median sanomalehtiä ottaa esiin PPP:n vuonna 1984 tekemän kappaleen Tra la la - ja kyselee, josko Petelius teki 1980-luvulla laulullaan pilkkaa homoista.

Lauluhan kuuluu nykypäivänä "homohymneihin", ja tarinat vuosikymmenten takaa kertovat, että tuo olisi jo silloin otettu silloisten sateenkaarevien bileiden ja sen yhden baarin soittolistalle - joskin pahastuneitakin mainitaan olleen.

Jutussa kommentin kertoo niin laulun sanat luonut kuin sen esittänytkin Petelius sekä Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto. Alkuperäisen laulun esitti Los Twist, nimellä "Acuareala homosexual".

Ilta-Sanomat kertoo puheenjohtaja Jussi Halla-ahon kommenteista siihen, että Perussuomalaiset tekee EU:ssa yhteistyötä puolueiden kanssa, joita syytetään Venäjän liehittelystä ja homovastaisuudesta. Esillä ovat italaialainen La Lega, puolalainen "Laki ja oikeus", saksalainen AfD sekä Tanskan kansanpuolue. Erityisesti puolalaispuolueella on ollut hyvin hlbti-kielteisiä avauksia.

Jutussa Halla-aho toteaa, että perussuomalaisilla ei ole mitään homokantaa. Halla-aho toteaa myös, että "osa ihmisistä syntyy homoseksuaaleina, näin asia on".

Ennen puolueen hajoamista Timo Soinin johdossa Perussuomalaisten kanta hlbti-vähemmistöjen yhdenvertaisuutta edistäviin hankkeisiin oli kielteinen kautta linjan. Toistaalta nykyisenkään johdon aikana mitään suoranaisia avauksia asian suhteen ei ole nähty.

Sananvapausjulistus 2019 on nimeltään Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaiden vaalijulistus. Aloitteen siitä teki helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas Mika Ebeling (kd), ja hän kertoo asiasta sekä Facebook- että vaalisivuillaan.

Julistuksen allekirjoittajien joukossa on seitsemän istuvaa kansanedustajaa: kristillisdemokraateista Antero Laukkanen, Päivi Räsänen, Sari Tanus ja Peter Östman, perussuomalaisista Mika Raatikainen, Laura Huhtasaari ja Toimi Kankaanniemi. Allekirjoittajiin kuuluu myös Tapio Puolimatka (kd), Aki Ruotsala (kd) ja Aito avioliitto ry:n puheenjohtaja Susanna Koivula (kd). Kaikkiaan allekirjoittaneita on neljännessata.

- Sananvapauden tila Suomessa on huono. Erityisesti konservatiivisia kristittyjä ja kansallismielisiä isänmaan ystäviä syrjitään. Mikäli tulen valituksi eduskuntaan näissä eduskuntavaaleissa, tulen puolustamaan voimakkaasti jokaisen suomalaisen sananvapautta, todetaan julistuksessa.

Tähän sananvapaus-kysymykseen on vedottu lukuisia kertoja esimerkiksi tapauksissa, joissa erilaisten julkaisualustojen ja sosiaalisen median palvelujen ylläpito on puututtunut vaikkapa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvaan suoranaiseen törkypuheeseen ja toisinaan antanut "jäähyjä".

Voi aivan hyvällä syyllä puhua olkiukoista tai syvästä ymmärryksen puutteesta. Tai molemmista. Julistuksen allekirjoittajilta näyttää jääneen ymmärtämättä se, mitä sananvapaudella tarkoitetaan. Suomen perustuslaissa sananvapaus tarkoittaa oikeutta ilmaista ja vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä kenenkään sitä ennakolta estämättä.

Rivienvälistä käy melko helposti ilmi se, mistä tosiasiassa ollaan huolissaan: sanoistaan voi joutua vastuuseen, eikä omaa arvomaailmaansa saakaan enää pönkittää tölvimällä alemmaksi katsottuja kansanryhmiä.

Taustaltaan uskonnollis-konservatiivisesta manifestista kirjoittaa mm. Vesa-Matti Loukekoski Uuden Suomen blogissaan.

Tiedotusvälineiden vuosittainen perinne on ollut, että 1. huhtikuuta on julkaistu aprillipäivän juttuja ja uutisia. Kyse on ollut yleensä hyväntahtoisella tavalla kirjoitetuista jutuista, joissa on toisinaan menty absurdin puolelle ja pahimmillaankin saatu ihmiset vähän päivittelemään maailman menoa. Toisinaan niillä on saatu herätettyä uteliaisuus ja johdatettiin lukijat tai kuuntelijat tyhjälle torille ihmettelemään jotain tapahtuvaksi kerrottua, jota ei sitten tapahdukaan. Ja muut vastaavaa. Joskus toki mentiin mauttomuudenkin puolelle, tehtiin ylilyöntejä - ja pyydettiin anteeksi.

Tuntuu, että nykyaikana aprillipäivä voi olla mikä päivä hyvänsä. Tarkoituksellisesti väritettyjä tai vääristeltyjä ja jopa tekaistuja uutisia julkaistaan päivittäin, ja usein ne uppoavat kohderyhmäänsä kuin cocktailtikku siihen kuuluisaan aprillipäivän silliin. Sosiaalisen median kohunrakentajat vielä vahvistavat tällaisten valeuutisten kulkua. Sosiaalinen media on usein suoranainen synty- ja kasvualusta tällaisille nykyajan todesta otettaville urbaaneille legendoille.

Valitettavan usein hlbti-vähemmistöt ovat saaneet osansa arjenkin kuravedestä.

Ennen oli ihan hauska aamulla lehteä (ja vielä nettiäkin) lukiessa tajuta, että tässä jutussa meitä kyllä nyt viedään. Kun mennään ajassa vielä enemmän taaksepäin, niin Neuvostoliitosta meillä uutisoitujen asioiden kohdalla piti tietysti osata lukea rivienvälejä tai suhtautua varauksella. Nykyään kaikki lukemansa varsinkin sosiaalisessa mediassa on syytä tarkistaa yhdestä tai useammasta lähteestä, vaikka toisinaan virheellinen uutinen saattaa levitä laajallekin.

Ajatus aprillipäivän jutuista tuntuu nykyään vähän irvokkaalta.

Eduskuntavaalit lähestyvät ja gallupeissa on nousuja ja laskuja. Uusin Ylen teettämä kysely kertoo, että johdossa on SDP (20,1%) ja sen jälkeen Kokoomus (15,8%), Perussuomalaiset (15,1%), Keskusta (14,4%), Vihreät (13,0%), Vasemmistoliitto (9,8%), RKP (4,3%), Kristillisdemokraatit (3,5%), Siniset (0,9%) ja muut (3,1%). Virhemarginaaliksi ilmoitetaan +/-2,3 prosenttiyksikköä. Maaliskuun aikana oli haastateltu 1 954 henkilöä, joista 1 222 kertoi puoluekantansa.

Seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin avoimesti kuuluvia ehdokkaita ovat esimerkiksi Pekka Haavisto (vihr), Jukka Hankamäki (ps), Tuuli Kamppila (fem), Miska Karhu (fem), Eeli Kytömäki (fem), Viima Lampinen (fem), Silvia Modig (vas), Oras Tynkkynen (vihr) ja Sebastian Tynkkynen (ps).