Suurennuslasin alla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskettavat aiheet. Haluatko mukaan kirjoittajaksi sateenkaariluuppi-blogiin? Ota yhteyttä ylläpitoon.
Mikäpä ei kiinnostaisi armeijan käyneitä enemmän kuin tarinat omista ja kavereiden inttikokemuksista. Nyt YLE on tilannut audio-ohjelmasarjan Inttistoorit, joka kuuntelulaskurin mukaan kiinnostaa valtavasti.
Ohjelma esitellään seuraavasti:
Inttistoorit-podcastissa juuri sinun inttitarinasi voi saada siivet! Yle Kioskin toimittaja ja reservin alikersantti Lloyd Libiso kokoaa yhteen kuulijoiden legendaarisimpia armeijakokemuksia viikoittain ilmestyvässä podcastissa.
Kaksi ensimmäistä jaksoa on ilmestynyt. Ne ovat riemastuttavia. Uusin jakso on otsikoitu:
Runkkareita ja seksiviestejä
. Heterojuttua. Tarinat on toimitettu sujuvasti ja aika roiseja. Oletan idean löytyneen Antti Holman Radio Sodoman tarinoista.
https://areena.yle.fi/audio/1-50725317
Sinne voisi tarjota myös tarinoita sattumuksista homomiehen ja lesbonaisen armeijakokemuksista.
Olen varusmiesvuosikertaa 1964. Silloin oltiin tiukasti kaapissa. Homouteen liittyvät asiat olivat joko ikäviä tai epämiellyttäviä. Pääsääntöisesti niistä ei puhuttu mitään. Muistan yhden tapauksen. Upseerikerholla joku kantahenkilökuntaan kuuluva oli aikamoisessa hiprakassa. Hän loihe lausumaan kaikkien kuultavaksi: "Kaikki homot pitäisi tappaa!" Eipä tullut mieleeni avata suutani aiheesta.
Olin siihen aikaan tarinankertojan maineessa. Minulla oli mittava varasto erilaisia kauhutarinoita, lähinnä kummituksiin, ufoihin ja mystisiin tapahtumiin liittyen. Kerroin niitä tupakavereilleni hiljaisuuden jälkeen. Joskus eläydyin tarinoihini niin, että kun ennen nukkumista olisi pitänyt käydä pitkän käytävän päässä keventämässä, en uskaltanutkaan.
Laulutaidoillaan some-julkkikseksi noussut oululainen vanhempi konstaapeli Petrus Schroderus on herättänyt keskustelua kuulumalla aborttia vastustavan kansalaisaloitteen vastuuhenkilöihin. Lokakuulle päivätyssä "Syntymättömien oikeus" -nimisessä kansalaisaloitteessa vaaditaan käytännössä täyskieltoa aborteille.
Vanhoillislestadiolaiseksi kääntyneen tenorin äänialassa laulavan poliisimiehen näkemykset pride-tapahtumistakin ovat ehtineet aiemmin herättää kummastusta.
- Oikeastaan tuo pride on niin noloa ja ylipäätään kaikki marssiminen jonkun aatteen takia. Armeijassa marssittiin kun oli pakko ja se kuuluu siihen. Nämä on huvittavia friikkisirkuksia jotka aiheuttavat myötähäpeää ja vitutusta siksi että osalla siitä porukasta ei ole minkään valtakunnan käytöstapoja ja käsitystä siveellisyydestä, on Schroderus kirjoittanut sosiaalisessa mediassa käydyssä keskustelussa.
Jokaisella on toki oikeus omiin mielipiteisiinsä ja käsityksiinsä. Toisaalta omien mielipiteidensä ja käsityksiensä ilmaiseminen laittaa ilmaisijansa sen mukaiseen valoon. Tässä tapauksessa samaiseen valoon päätyy myös poliisi instituutiona - sillä "The singing policeman" on ehditty ottaa eräänlaiseksi poliisin lemmikiksi.
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa SDP sai vaalivoiton. Sen myötä muodostettiin hallitus, jossa sosiaalidemokraattien lisäksi ovat Keskusta, RKP, Vasemmistoliitto ja Vihreät. Oppositioon jäivät Perussuomalaiset, Kokoomus, Kristillisdemokraatit ja Liike Nyt. Aluksi pääministerinä toimi Antti Rinne (sdp), mutta erinäisten vaiheiden myötä Sanna Marin (sdp) nousi pääministeriksi. Marin on kasvanut sateenkaariperheessä.
Toiveena oli, että translakiuudistus, kolmannen juridisen sukupuolen laillistaminen ja eräät sateenkaariperheiden asemaa parantavat muutokset toteutuisivat pikaisesti.
Puolessatoista vuodessa ei ole edelleenkään saatu konkreettisesti edistettyä noita asioita, vaikka translainsäädännön uudistamisen valmistelutyöryhmä sai osansa tehtyä jo noin vuosi sitten. Selitykseksi on viimeksi tarjottu koronapandemian aiheuttamia kiireitä. Samoin äitiyslain ja isyyslain yhdistävään vanhemmuuslakiin asetettiin suuria toiveita. Sateenkaariperheet ry:n mukaan kaikki sateenkaarijärjestöjen tavoitteet vanhempainlain sisältöön ovat kuitenkin vesittymässä.
Paine hallitusta kohtaan puuttuu?
Avioliittolakiuudistus hyväksyttiin loppuvuodesta 2014, jolloin Alexander Stubbin (kok) hallituksessa olivat Kokoomus, Sosiaalidemokraatit, RKP, Kristillisdemokraatit. Vihreät olivat tuolloin luopuneet hallitusyhteistyöstä - koska puolue ei voinut hyväksyä ydinvoimaluvan myöntämistä Fennovoimalle. Vuoden 2015 vaalien saattelemana valtaan noussut Juha Sipilän (kesk) johtama Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten hallitus vei avioliittolakiuudistuksen edellyttämät liitännäislait läpi asianmukaisesti ennen lakiuudistuksen voimaantuloa 1.3.2017. Kalkkiviivoilla eduskunta vielä torjui yhdenvertaista avioliittolainsäädäntöä vastustaneen Aito avioliitto -aloitteen.
Avioliittolakiuudistus tuotiin eduskunnalle Tahdon 2013 -kansalaisaloitteena. Valiokunnat ja eduskunta käsittelivät sen huomattavan kansalaisyhteiskunnan paineen alaisena. Paine päättäjiä kohtaan oli tarpeen ja aiheellinen. Ja lopputulos toivottu. Translakihanke taas ei ole edennyt uudistukselle suopeimmiksi mahdollisiksi voimiksi arvioitujen poliittisten ryhmien vallassaolosta huolimatta. Kun hlbti-kysymyksiä on onnistuttu menestyksekkäästi edistämään oletetussa poliittisessa vastatuulessa, niin miksi sellainen ei onnistu myötätuulessa?
Eteneekö Suomessa juridinen hlbti-yhdenvertaisuus parhaiten oletetussa vastatuulessa? Ehkä hlbti-kansalaisaktivismi ei halua kovin voimakkaasti haastaa myötämieliseksi uskottuja voimia näiden ollessa vallan kahvassa.
Oppositiossa ollessaan myötämieliset voimat kuitenkin ilmaisivat halunsa edistää nyt jäissä olevia kysymyksiä. Toisaalta hlbti-kysymyksillä näkyvästi liputtavat Vihreät ja Vasemmistoliitto eivät ole tehneet hlbti-hankkeista kynnyskysymystä, vaan lähinnä toivoneet asioiden edistymistä. Äänekkyys aihepiirin suhteen on lopulta kasautunut harvoihin tällaisiin kysymyksiin profiloituihin hahmoihin.
Nykyinen pysähtyneisyyden aika on murrettava, vaikka joutuisi haastamaan poliittisina liittolaisina ajateltuja voimia.
Keskustelu taiteen moninaisuudesta käy vilkkaana niin muualla maailmassa kuin Suomessakin. Monissa puheenvuoroissa on sanottu, että erityisesti valkoihoisuus, heteroseksuaalisuus ja mieheys ovat yliedustettuna kulttuuritarjonnassa. Näin myös Suomessa.
Toisaalta: eikö myös kulttuuritarjonta heijasta ympäristöään?
Suomessakin elää myös muita kuin valkoihoisia, heteroseksuaaleja miehiä. Aina on hyvä pohtia sitä, että nämä ovat esillä kulttuuritarjonnassa ja myös tekevät sitä. On tärkeää, että tarinassa moninaisuus tuodaan esiin, ja sen läsnäolo jopa tiivistetysti on perusteltua.
Esimerkiksi aiemmin syksyllä julkaistussa selvityksessä kerrottiin, että moninaisuus pääsee esiin suomalaisissa elokuvissa ja sarjoissa niukasti. Erilaisiin vähemmistöihin kuuluvien roolit ovat usein lisäksi pienrooleja, kokonaisuuden suhteen vähemmän merkittäviä ja hahmot toisaalta vallitsevien stereotypioiden mukaisia. Tähän liittyen viihde- ja kulttuurialan palkintojen saamisessa moninaisuuden läsnäololla on tulevaisuudessa yhä suurempaa merkitystä.
Päälleliimattuna moninaisuus ei kuitenkaan ole uskottavaa.
Mutta kuka sitten voi käsitellä moninaisuuteen liittyviä teemoja? Johonkin kansanryhmään kuuluminen antaa luonnollisesit paremmat eväät tuoda esiin juuri sen ryhmän näkökulmaa. Toisaalta kunnollisella pohjatyön tekemisellä ja perehtymisellä on mahdollista sanoittaa jonkin ryhmän maailmaa erinomaisestikin - kenties jopa ryhmään kuuluvaa kattavammin, kun kokemus omasta ryhmästä ei aja tulkitsemaan omaa kokemusta koko ryhmää kattavaksi.
En lue kirjaa siksi, että tekijä tai esiintyjä kuuluu tai on kuulumatta johonkin vähemmistöön - on vaikkapa homoseksuaali. Lähestyn asiaa mieluummin sisällön kuin tekijän kautta. Luen kirjan, katson elokuvan tai kuuntelen musiikkia siksi, että voin arvella sen tarjoavan minulle elämyksen, uutta näkemystä ja uusia ajatuksia.
Yksi juonne keskustelussa on pohdinta siitä, voiko enemmistöön kuuluva esittää vähemmistöön kuuluvaa roolihahmoa - ja yksittäistapauksena myös, pitääkö vähemmistöön kuuluvan joutua esittämään enemmistöön kuuluvaa roolihahmoa. Esiintyjän ammattitaitoa on uskottava asettuminen toisiin nahkoihin. Tekijän osaamista on kyetä käsittelemään maailmaa muidenkin silmin.
Hyvä tarina ja sen uskottava esittäminen on lopultakin tärkeintä - oli kyse puhtaasti viihteestä tai kannan ilmaisemisesta. Taiteen tekijöiden ja tekemisen roolin korostuminen vie pahimmillaan voimaa itse taiteelta ja sen sanomalta.
Kansallisteatteri Helsingissä. Myös siellä on ollut moninaisuuden esilläoloon liittyvä kohu.
Vuonna 2021 Virossa on määrä järjestää neuvoa-antava kansanäänestys siitä, että perustuslaissa määriteltäisiin avioliitto vain miehen ja naisen väliseksi instituutioksi. Kyse on yksi populistiseksi kuvaillun Viron konservatiivinen kansanpuolue EKRE:n ehdoista, jolla se suostui hallitusyhteistyöhönJüri Rataksen johtaman Keskipuolueen ja konservatiivisen Isänmaa-puolueen kanssa.
Oppositiossa olevat suurin puolue Reformi ja pieni Sosiaalidemokraattinen puolue puolestaan eivät Rataksen puolueelle kelvanneet - Reformi etenkin siitä syystä, että se olisi silloin ollut pääministeripuolue, ja Keskipuolue olisi jäänyt apupuolueeksi. Sosiaalidemokraattien kanssa Keskusta ja Isänmaa eivät olisi saaneet enemmistöä parlamenttiin. Isänmaa taas ei lopulta halunnut mukaan Reformin ja Sosiaalidemokraattien hallitukseen. Tilanteen johdosta EKRE pystyi sanelemaan tiukat ehdot yhteistyön hinnaksi.
Arvokonservatiivisessa EKRE:ssä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien aseman kohentamiseen suhtaudutaan kielteisesti. EKRE:llä on myös yhteyksiä esimerkiksi Sihtasutus Perekonna ja Traditsiooni Kaitseks (SAPTK) -nimiseen järjestöön, jota voi pitää suomalaisen Aito avioliitto ry:n sisarjärjestönä. Tavoitteet ovat samansuuntaisia: hlbti-vähemmistöihin kuuluvien asemaa kohentavien hankkeiden torppaaminen ja jopa näiden aseman heikentäminen.
Aiempi EKRE:n puheenjohtaja Mart Helme ehti lukuisia kertoja tölviä seksuaalivähemmistöjä ja ilmaissut kielteisen suhtautumisensa hlbti-vähemmistöjä kohtaan. Myös hänen poikansa Martin Helme on tuonut selväksi ynseän suhtautumisen hlbti-vähemmistöjä kohtaan ja hän on myös esittänyt rasistisia kommentteja. Mart Helme sai lopulta lähteä sisäministerin tehtävästä tämän arvosteltua Donald Trumpin häviöön vieneitä Yhdysvaltain presidentinvaaleja epädemokraattisiksi. Yhdysvallat on Virolle strategisesti tärkeä kumppani. Hänen poikansa ja EKRE:n nykyinen puheenjohtaja Martin Helme sen sijaan jatkaa yhä valtiovarainministerinä. Hallitus on lukuisia kertoja natissut liitoksissaan, mutta toistaiseksi kestänyt.
Virossa on voimassa sukupuolineutraali parisuhdelainsäädäntö (kooseluseadus), joka takaa liki yhdenvertaisen aseman aviopareihin nähden - joskin parisuhdesopimusten solmimiseen liittyviä käytännön asioita on jouduttu hakemaan oikeudessa, sillä parlamentti ei saanut säädettyä asiaan liittyviä mekanismeja koskevia pykäliä. Samoin samaa sukupuolta olevien vanhempien perheen sisäisen adoption salliminen on jouduttu huolehtimaan oikeussalissa. Viro myös tunnustaa muualla maailmassa solmitut samaa sukupuolta olevien avioliitot.
Euroopan unionin alueella Bulgariassa, Kroatiassa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Slovakiassa ja Unkarissa avioliitto on määritelty perustuslaissa vain miehen ja naisen väliseksi. Muutamassa näistä maista tunnustetaan samaa sukupuolta olevien parisuhteet kuitenkin jollain tavoin. Lisäksi EU-maissa solmitut avioliitot on oikeuden päätöksen mukaisesti tunnustettava kaikissa jäsenvaltioissa. Joissain maissa perustuslaillisesta avioliittorajauksesta on järjestetty kansanäänestys.
Virossa neuvoa-antava kansanäänestys avioliiton rajaamisesta vain miehen ja naisen väliseksi on määrä järjestää vuonna 2021. Virossa kansanäänestyshanketta on kritisoitu. Sen esimerkiksi nähdään lisäävän vastakkainasettelua ja jyrkentävän seksuaalivähemmistöihin kohdistuvia kielteisiä asenteita. Kansanäänestykset yksittäiskysymyksistä saavat uurnille lähinnä sellaiset, joilla on asian suhteen voimakas mielipide. Viron asukkaiden keskuudessa seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisiin oikeuksiin suhtautuvien osuus on kasvanut vuoden 2019 Eurobarometrin mukaan merkittävästi edelliseen selvitykseen nähden - mutta asiaan neutraalisti suhtautuvat jättävät todennäköisemmin äänestämättä kuin ne, joita asia henkilökohtaisesti koskee tai jotka jostain syystä suhtautuvat asiaan kiihkomielisesti.
Jüri Ratas on valtaan epätoivoisesti tarratessaan surutta kääntänyt hlbti-vähemmistöille selkänsä - ja suorastaan antanut peräpäänsä laulaa.
Viron parlamentti eli riigikogu kokoontuu Toompean linnassa.
Spirituaalisen tutkimuksen mukaan homoseksuaalisuuden taustalla ovat useimmiten henkiolennot. Spiritual Science Research Foundation (SSRF) oli julkaissut asiaa koskevan - jo poistetun - artikkelin verkkosivuillaan. Henkiolentojen vaikutusta olisi 85 prosentissa "tapauksissa". Tutkimusten laatua ei ole kuvailtu tarkemmin.
Logiikan esitetään olevan sellainen, että jonkun ollessa vastakkaista sukupuolta olevan henkiolennon vallassa, tämä henkilö käyttäytyy sukupuolisesti henkiolennon lailla, henkiolennon saatua yliotteen henkilön käytöksestä. Kun mies on naispuolisen henkiolennon vallassa, kiinnostuu tämä toisesta miehestä - ja vastaavasti nainen ollessaan miespuolisen henkiolennon vallassa, kiinnostuu tämä toisesta naisesta.
PinkNews kertoo SSRF:n artikkelissa esitetyn, että queer-vähemmistöihin kuuluvat ovat alttiimpia "murhanhimioisille" ajatuksille, olemaan alastomina keskenään ja käyttämään "pahoja sanoja", koska heitä hallinnassaan pitävät henkiolennot tekevät nämä "alttiimmiksi negatiivisten voimien vaikutuksille, jotka syöttävät heille ajatuksia osoittamaan homoseksuaalisuutensa häpeämättömällä ja jopa aggressiivisella tavalla".
Pride-tapahtumia kuvaillaan tyyssijaksi itsensäpaljastelulle ja narsismille - ja tällaisten tapahtumien kerrotaan tuottavan negatiivista energiaa jopa kymmenen kilometrin päähän ja kauemmaksikin.
Samainen Australialaislähtöinen SSRF katsoo, että samat henkiolennot edesauttavat esimerkiksi koronavirustartuntoja. Kaikkiaan lähes kolmanneksen ihmisistä arvioidaan olevan henkiolentojen vallassa. Tällaisten "demonisten" voimien vallassa olevilla arvellaan olevan "alhainen energiataso, masennusjaksoja, taloudellisia menetyksiä ja impulsiivista käyttäytymistä".
Yle käsittelee s-äännettä ja etenkin sen helsinkiläisen ääntämisen aiheuttamaa ärsyyntymistä muunpaikkakuntalaisissa. Tyypillistä suomalaista s-äännettä terävämpi ässä liitetään usein paitsi Helsinkiin myös (erityisesti feminiinisempiin) homomiehiin. Ylen jutussa tällaisesta ässästä käytetään nimiä iskelmätähti-s, pissis-s, homo-s, sihiässä ja stadilainen ässä. Suomen kielessä on vain yksi "ässä": sanan merkitys muutu, vaikka sihinä ei olisikaan ihan niin justiinsa. Toisaalta s-kirjaimen ääntämisestä on päätelty yhtä ja toista - etenkin sen ääntäjästä.
Tietynsävyinen s-kirjaimen ääntämys näyttää olevan homostereotypioissa vahva ympäri maailman. Myös viihteen parissa ja mediassa näkyvät julkihomot tuntuvat usein vahvistavan mielikuvaa siitä, että homouteen liittyy tietynlainen äS. Eräässä vanhassa ranneliike.netin keskusteluketjussa ilmaistaan ärtymys stereotyyppiseen käyttäytymiseen - ja esimerkiksi mainittuun ässään.
- mutta koska nämä "neitimäiset homot" ovat aika äänekästä, näyttäytymisenhaluista sekä (teko)dramaatista sakkia, on heitä vaikea olla huomaamatta. joku on aina suhisuttamassa pisssstävää ässäänsä ja kotkottamassa ohikulkevien perään. siinä väkisinkin leimaa heitä samaan ryhmään.
- voisiko joku vastata... miksi jotkut haluavat suhisuttaa ässäänsä ja liehuttaa kättään prinsessamaisesti sekä olla über-dramaattinen?
Aiemminkin on mietitty sitä, että onko kyse jostain biologisesta asiasta vai kulttuuriin liittyvästä opitusta asiasta?
Helsingin kaupunki kertoo liputtavansa Helsinki Pride 2020 -viikolla ns. progressiivisella sateenkaarilipulla. Siinä vakiintuneen kuuden raidan (punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen ja violetti) lisänä on auran muodossa tummaihoisia ihmisiä kuvaavat musta ja ruskea raita sekä translipun vaaleanpunainen, vaaleansininen ja valkea.
Helsingin kaupungintalo 7.9.2020
Kaupunki perustelee tämän kyseisen lipun käyttämistä sillä, että kaupunki haluaa osoittaa olevansa sitoutunut edistämään yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa kokonaisvaltaisesti siten että kukaan ei jää pois kehityksestä. Maanantaina julkaistussa tiedotteessa myös todetaan, että Helsinki Pride -ihmisoikeustapahtuman järjestäjä eli Helsinki Pride -yhteisö käyttää toiminnassaan uutta lippua sateenkaarilipun ohella.
Tässä lipussa rodullistetut on huomioitu mustalla sekä ruskealla raidalla ja transsukupuoliset on huomioitu tuomalla translipun värit mukaan. Värillisiin ihmisiin viittaavat lisäraidat nähtiin ensi kerran Philadelphiassa vuonna 2017. Auran muodossa olevilla lisäraidoilla varustettua lippua kutsutaan progressiiviseksi pride-lipuksi.
Lisäraidat ovat saaneet osakseen myös kritiikkiä: perinteisen kuusiraitaisen sateenkaarilipun symboliikka ei ole sidoksissa mihinkään rajattuun ihmisryhmään, toisin kuin lisäraidat korostavat joitakin, samalla unohtaen lukuisat muut. Esimerkiksi intersukupuolisten sukuelimiin tehdään yhä vauvoina tarpeettomia kosmeettisia leikkauksia - tietämättä tämän myöhempää sukupuolen kokemusta. He eivät myöskään voi Suomessa olla olematta juridisesti joko mies tai nainen. Intersukupuolisillakin on oma tunnus: violetti ympyrä keltaisella pohjalla.
Alkuaan kahdeksanraitaisen, siitä seitsenraitaiseksi kehittyneen ja lopulta kuusiraitaiseksi vakiintuneen sateenkaarilipun suunnitelleen taiteilija Gilbert Bakerin (1951-2017) kantavana ajatuksena oli luoda mahdollisimman abstrakti symboli, joka ei sulkisi mitään ihmisryhmää ulkopuolelleen. Bakerin suunnitteleman sateenkaarilipun symboliikka ei ole kytketty mihinkään konkreettiseen toimintaan, tapahtumaan tai ominaisuuteen. Se on enemmänkin koko yhteisön henkeä ja iloa korostava abstrakti tunnus. Kaikki seksuaalisuuden ja sukupuolisen moninaisuutta tukevat voivat käyttää sateenkaarilippua yhtäläisesti; se ei sulje pois eikä korosta mitään yksittäistä ryhmää. Kokonaisuus kuvastaa elämän koko kirjoa - kaikkine sateenkaaren väreineen ja erilaisine ihmisineen.
Onko siis symboliikaltaan jo täydellisen inklusiivisesta lipusta mahdollista tehdä vieläkin inklusiivisempi? Vai lähdettiinkö nyt etääntymään siitä, ehkä hyvää kuitenkin tarkoittaen?
Helsinki Pride -tapahtuman suojelijaksi vuoksille 2020 ja 2021 nimitetty pääministeri Sanna Marin (sdp) edustaa valtion ylintä johtoa. Sen tuki yhdenvertaisuudelle on tärkeää. Valtiollisessa hierarkiassa ei voi montaa pykälää ylempää tukea saada. Edustuksellisella demokratialla hallitussa maassa valtiollisen protokollan mukaan kansan valitseman eduskunnan puhemies on tätä korkeammalla. Puhemiestä korkeammalla hierarkiassa ovat aiemmat presidentit ja ylimpänä nykyinen presidentti. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli EuroGames Helsinki 2016 -tapahtuman suojelija.
Kun kansanedustajana toiminut Silvia Modig (vas) oli Helsinki Pride 2016 -tapahtuman suojelijana oli ajatus ajasta, jolloin "omasta väestä", siis hlbti-vähemmistöjen piiristä voidaan nimittää pride-tapahtumalle suojelija. Kenenkään vähemmistöön kuulumattoman ei ole enää välttämätöntä antaa arvovaltaansa tapahtuman suojaksi. On vähemmistöön kuulumisestaan avoimia henkilöitä, joiden arvovallan nähdään riittävän tehtävään.
Myös Marin on tavallaan "omaa piiriä": kahden äidin kasvattama lapsi. Riippumatta siitä, kannattaako tämän edustamaa poliittista aatetta, on asia merkittävä. Pääministerillä on omakohtainen kosketus sateenkaarivähemmistöihin. Hän näkee asiaa sisältäpäin.
Sanna Marin (kuva: eduskunta)
Sateenkaariyhteisöt ry nimitti vuosina 2006-2016 vuosittain homofobian vastaisen työn Hyvän tahdon lähettilään kansainvälisen homofobian vastaisen päivän yhteydessä. Taiteilija Arja Saijonmaa, mediapersoona Jone Nikula, ulkoministeri Alexander Stubb (kok), piispa Wille Riekkinen, kansanedustaja Minna Sirnö (vas), SLU:n puheenjohtaja Timo Laitinen, muusikko Olavi Uusivirta, kansanedustaja Lasse Männistö (kok), tennispelaaja Jarkko Nieminen, kansanedustaja Annika Saarikko (kesk) ja kansanedustaja Jaana Pelkonen (kok). Käytännössä henkilö oli teemapäivän suomalainen suojelija.
Tehtävään kutsuttiin henkilöitä, jotka edustivat politiikan ja yhteiskunnan eri puolia. Pyrkimys oli löytää tunnettu henkilö, joka olisi jollain tavoin yllättävä ja voisi aiheuttaa sen verran huomiota, että hlbti-aihepiiiristä syntyisi keskustelua näiden "kuplissa". Parina vuonna voidaan katsoa onnistutun erinomaisesti: ainakin "äijäpiirit" ja kirkko kuhisivat teemavuonnaan toivotulla tavalla. Monina muinakin vuosina keskustelua saatiin aikaan.
Pyrkimys oli normalisoida hlbti-aihepiiriä laajemmin, ei rakentaa hyväksynnän linnaketta vain taputtelemalla "omia" selkään. Tai etsiä ensisijaisesti "voimauttajaa" vähemmistöön kuuluvalle. Toki oli hyvä, jos henkilöstä oli samalla voimauttajaksi. Monina vuosina oli.
Vuonna 2017 todettiin, että hlbti-vähemmistöillä on Suomessa jo niin vahva oma ääni, ettei erityisen lähettilään nimittäminen ole enää perusteltua. Tai toisin sanoen: osoittautu raskaaksi enää löytää tehtävään (suostuvaa) henkilöä, joka olisi jonkinlainen oikeasti uusi avaus. Eräänä vuonna perussuomalaistakin kysyttiin - ei suostunut. Kristillisdemokraattia ei kysytty. Miespuolinen jääkiekkopelaaja jäi kysymättä, vaikka olisi ehkä pitänyt. Toisaalta jääkiekkoilija Harri Tikkasen haastattelu avasi patoja teemapäivän ulkopuolella.
Yhtä kaikki, monet lähettiläät veivät yhteiskunnallista keskustelua eteenpäin.
***
Edelliseen "yllättävyyspyrkimykseen" viitaten Sanna Marin ei ole sellainen kohauttaja, joka voisi havahduttaa siellä, missä asenteissa hlbti-yhdenvertaisuutta kohtaan on suurimpia puutteita. Hän edustaa leimallisesti sitä maailmaa, jossa hlbti-yhdenvertaisuuden merkitys ymmärretään. Mutta on Marin kuitenkin pääministeri.
Ovatko ajat jo muuttuneet tarpeeksi - vai vieläkö pitäisi yrittää etsiä hlbti-tapahtuman suojelijaksi henkilöä, jota ei itsestään selvästi nähdä hlbti-myönteisen viiteryhmän edustajana?
Uuden Suomen Puheenvuorossa Timo Kärkkäinen nostaa esiin Helsingin Sanomien verkkosivuilla 28.7. julkaistun "timanttijutun", jossa aiheena on väkivaltarikollinen Tom Kokko ja tämän musiikkiharrastus. Helsingin Sanomissa "Vantaan Shakespeare" on alkuaan julkaistu kesällä 2019.
Kärkkäinen ruotii juttua otsikolla "Vantaan homohakkaaja on Helsingin Sanomien päivän timantti". Hän katsoo Kokkoa käsittelevän jutun olevan "tarinallinen" artikkeli, jossa kylmäverinen homohakkaaja pyhitetään herkäksi kaunosieluksi, suureksi taiteilijaksi ja häkkiin suljetuksi ressukaksi - ja lehti hänen mukaansa toistelee Kokon maailmankuvaa, jossa tämä on yhteiskunnan uhri. Hän toteaa, ettei lehti sitä, miksi Kokko ajautui jo nuorena väkivallan ja rikoksen tielle.
Kärkkäinen katsoo, että julkisuudessa olleiden rikos- ja oikeudenkäyntikuvausten perusteella Tom Kokko on paatunut ammarikollinen ja hakkaaja, jolle ja jonka rikoskumppaneille homoseksuaaliset miehet ovat ihmisroskia, joille saa tehdä mitä haluaa, koska he ovat homoseksuaaleja.
Muiden väkivaltarikosten lisäksi Kokon tilillä on kolmeen homomieheen kohdistunutta ryöstöä, jotka Kokko toteutti kaveriensa kanssa. Yksi näistä tapahtui ravintolaillan jälkeen jatkoilla uhrin omassa kodissa ja kahdessa tapauksessa seuranhakuilmoituksen kautta.
Kärkkäinen ihmettelee, miksi juttu ylipäätään on tehty, etenkin siinä sävyssä, jolla se on kirjoitettu.