Sateenkaariluuppi

Televisiotoiminta nimellä AlfaTV aloitettiin antenniverkossa 1. joulukuuta vuonna 2013. Jo sitä aiemmin kanava oli toiminut muutaman kuukauden nimellä BC-TV.

AlfaTV:n omistaa Brilliance Communications Oy, jonka emoyhtiö on Keravalla toimiva kristillinen IRR-TV-medialähetysjärjestö. Keväällä 2021 Suomen kuvalehti kertoi kanavan rahoituksesta ja asiaan liittyvistä useista kysymysmerkeistä. Kanavan omistajan mukaan varoja saadaan lahjoituksina Kanadasta ja Suomesta. Esillä ovat olleet myös mainos- ja sponsoritulot. Lisäksi huomattava rahoitus tilojen rakentamiseksi on saatu Kanadasta.

Laajempi ja uskottavampi omistuspohja

Kesäkuussa 2021 kerrottiin televisioyhtiön omistuspohjan laajentamisesta osakeannilla.

Kanavan uusiksi omistajiksi tulevat liikemies ja poliitikko Hjallis Harkimo, entinen kansanedustaja Eero Lehti, Hesburgerin perustaja Heikki Salmela, liikemies Toivo Sukari sekä yrittäjä Joni Nelimarkka. Kristillisen IRR-TV:n omistusosuus vähenee 14 prosenttiin.

Kesäkuun lopulla kerrottiin kanavan julkaisemassa tiedoteessa lisäksi, että myös mediakonserni Keskisuomalainen tulee kanavan uudeksi omistajaksi.

Arvokonservatiivinen ote

AlfaTV:n ohjelmasisältö on ollut luonteeltaan arvokonservatiivista ja monissa yhteyksissä kristillisväritteisyyskin on ollut havaittavissa. Kanavan viikottaiseksi katsojamääräksi on kerrottu noin miljoona suomalaista. Ohjelmisto on pääosin kotimaista. Kohderyhmä ovat yli 40-vuotiaat ja erityishuomio on suurten kaupunkien ulkopuolella elävissä.

Suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin on AlfaTV:llä ollut ongelmallista. Aihepiirin käsittelyä on vältetty, ja hlbti-teeman käsittely suorassa haastatteluohjelmassa on johtanut kanavan johdon saapumiseen haukkana paikalle ja puuttumiseen ohjelmaan.

Uusien omistajien aiempi toiminta ei anna vihjeitä linjan muuttumisesta ainakaan merkittävästi avarakatseisempaan suuntaan. Esimerkiksi Keskisuomalainen on tarjonnut Aito avioliitto ry:n kanssa läheisessä yhteistyössä olleelle kasvatustieteen ja valtiotieteen tohtori Tapio Puolimatkalle media-alustaansa käyttöönsä. Muutkaan uudet omistajat eivät ole tuoneet esiin erityisen avarakatseista käsitystä seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta.

Suomalaista arvokonservatiivista sähköistä mediaa

Arvokonservatiivisiin mediatoimijoihin voi liittää paitsi monia nettipalveluita ja paperijulkaisuja, myös useita perinteisiä sähköisiä välityskanavia käyttäviä toimijoita.

Kaapeliverkossa näkyvä kristillisten toimijoiden omistama ja lahjoitusvaroin toimiva Taivas TV7 lähettää valtaosiltaan uskonnollistaustaista ohjelmaa, ja se tekee uutisyhteistyötä Oikea Median kanssa. Taivas TV7 on luokitellut sisältönsä “yleiskristilliseksi”. Samoin radiotaajuuksilla kuuluva Patmos Lähetyssäätiön omistama Radio Patmos tuottaa sisällöltään uskonnollissisällöllistä ohjelmaa. Radiotaajuuksilla kuuluu myös Kirsi Rostamon omistama Radio Dei, joka luokittelee sisältönsä myös “yleiskristilliseksi”. Kaikilla näillä kanavilla on välitetty sisältöä, jossa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertainen asema ei ole itsestäänselvyys. Sävyltään arvokonservatiivinen on myös Alajärveltä toimiva monilla paikkakunnilla kuuluva Järviradio.

Vaikutusvalta?

AlfaTV pyrkii profiloitumaan "yhteiskuntaan vaikuttavaksi asia- ja kulttuurikanavaksi", mitä se sitten lopulta tarkoittaakaan. Keskisuomalaisen mukaan uusi kanava kuitenkin "poikkeaa terveesti Ylen ja Helsingin Sanomien vihervasemmistolaisesti sävyttyneestä tekemisestä". Aika näyttää, millaisen aseman kanava saavuttaa - ja kuinka vahvasti "yhtenäiskulttuurin ajan" ihanteita pusketaan läpi eetterin eilistä ehkä vähän kaihoten muistelevalle yleisölle?

Helsingin Narinkkatorilla on puolueiden vaalimökkejä, sillä käynnissä on kuntavaalien kampanjointi. Vihreät nuoret tuottivat torille katutaidetta: sateenkaaren väreissä olevien suorakaiteiden muodostaman polun, eräänlaisen pitkän sateenkaarisuojatien.

Torstai-iltana kerrottiin, että eräs kristillisdemokraattien ehdokas oli yrittänyt tärvellä teosta kaatamalla vettä sen päälle. Erään Twitter-kommentin mukaan ennen veden kaatamista saman puolueen ehdokkaita oli käynyt kyselemässä lupaa teoksen tekemiseen, ja myös poliisi oli kutsuttu paikalle. Mitään lakeja ei katutaiteella oltu kuitenkaan rikottu.

Yhdysvalloissa kesäkuu on jo pitkän aikaa ollut pride-kuukausi. Suurin osa pride-tapahtumista näet järjestetään kesäkuun aikana. Paraati on kullakin paikkakunnalla tiettynä yksittäisenä päivänä, mutta paikasta riippuen prideen liittyviä tilaisuuksia, tapahtumia ja muuta aktiviteettia on pitkin kesäkuuta. Sateenkaariliput liehuvat monien järjestöjen sekä yritysten lippusaloissa. Kulloisistakin valtasuhteista riippuen monissa paikoissa myös julkishallinto on vetänyt pride-lipun salkoon. Maan suurlähetystötkin huomioivat pride-kuukauden ja myös asemapaikkojen pride-tapahtumia.

Ajatus pride-kuukaudesta juurtumassa Suomeenkin

Helsingin pride-tapahtuma järjestetään perinteisesti juhannuksen jälkeisellä viikolla, ja vuodesta riippuen sitä seuraava lauantai sattuu joko kesäkuun loppuun tai heinäkuun alkuun. Joillain paikkakunnilla vuotuinen pride-tapahtuma on juuri kesäkuussa, mutta ennen korona-aikaa paikallisia pride-tapahtumia on järjestetty lähes ympäri vuoden.

Pride-tapahtumat ovat tuoneet mukanaan keskustelut siitä, järjestääkö kunta pride-liputuksen vai ei. Asiasta on taitettu peistä valtuustoissa ja kuntien hallituksissa. Keskustelut ovat noudattaneet paikkakunnasta riippumatta samanlaista kaavaa. Näkemykset jakautuvat pääsääntöisesti puolueiden välisten jakolinjojen mukaisesti - ja päätökset valtuustojen voimasuhteiden mukaisesti.

Monilla paikkakunnilla pride-liput liehuvat paikallisen pride-tapahtuman ajan tai kulkuepäivänä, eikä liputus välttämättä rajoitu kuntien lipputankoihin, vaan yritykset ja nyt jopa taloyhtiöt ovat päättäneet liputtaa yhdenvertaisuuden puolesta.

Joillain paikkakunnilla on kuitenkin päätetty olla liputtamatta.

Neutraalimmin liputtamattomuutta perustellaan sillä, ettei kunta liputa omissa saloissaan muulla kuin Suomen lipulla tai kunnan omalla vaakunalla. Tällainen perustelu on ainakin näennäisesti neutraali - vaikka näin perustellen kirjattuun päätökseen onkin saattanut johtaa tulinen puolesta-vastaan -keskustelu. Asiasta käytävässä keskustelussa liputtamattomuutta perustellaan usein sillä, ettei haluta olla ajamassa jotain tiettyä ideologiaa ja että eri mieltäkin olevia pitäisi kunnioittaa. Pitäisi olla neutraali.

Vakiintunut kuusiraitainen sateenkaarilippu on kuitenkin symboliikaltaan neutraali, sillä se ei symboliikassaan viittaa mihinkään rajattuun kansanryhmään. Se ei erityisesti nosta mitään ihmisryhmää muiden yläpuolelle eikä varsinaisesti aja erityistä ideologiaa - ellei erityisenä ideologiana sitten pidä ihannetta ihmisten yhdenvertaisuudesta näiden ominaisuuksista riippumatta.

Yhdenvertaisuuden ihanteen pitäminen erityisenä ideologiana kuvaa enemmän näin ajattelevan käsitystä ihmisyydestä.

Perjantaina 21.5. on avattu kansalaisaloite, jonka tavoitteena on estää niiden pääsy kansanedustajaksi tai julkisiin virkoihin, joilla on tuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tai ns. viharikoksesta. Aloitteen perusteluissa mainitaan kaikille kuuluvat ihmisoikeudet ja kansanryhmien suhteen viitataan muiden muassa seksuaaliseen suuntautuneisuuteen sekä sukupuoleen tai sen puutteeseen.

Aloitteen vastuuhenkilöinä on viisi pääkaupunkiseudulla asuvaa henkilöä. Otsikkona on "Vihapuheesta tuomion saanut henkilö ei voi toimia kansanedustajana, eikä valtion tai kunnan viranhaltijana", ja sen sisältökuvauksen mukaan aloitteen laatijat ehdottavat, että eduskunta ryhtyy "lainvalmisteluun, joka kieltää kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, tai muusta viharikoksesta tuomion saanutta henkilöä toimimasta kansanedustajana, valtion tai kunnan virkamiehenä".

Perustelutekstin mukaan vähemmistöihin kohdistuva vihapuhe aiheuttaa suurta inhimillistä kärsimystä niiden kohteeksi joutuneille ja heidän lähipiirilleen. Aloitteen mukaan yhteiskunnan ja lainsäätäjien tulee antaa lainsäädännöllä vahva viesti, ettei 2000-luvulla oikeusvaltiossa tämä ole enää inhimillistä.

- Esitys ei ole tarkoitettu rajoittamaan sanan- tai uskonnonvapautta. Asioista saa edelleen olla erilaisia näkemyksiä, niistä täytyy pystyä puhumaan ja olemaan eri mieltä. Tämän kaiken kuitenkin tulee tapahtua rakentavasti, yhteiskunnan sääntöjä noudattaen ja vähemmistöjen ihmisarvoa kunnioittaen, kirjoitetaan aloitteen perusteluissa.

Aloitteen tekijät ilmaisevat luottavansa Suomen oikeuslaitokseen, joka osaa erottaa asiallisen keskustelun vihapuheesta.

Esiin nostetaan kansanedustajien syytekynnys, jonka todetaan olevan mielipiteen ilmaisun vapauden suhteen keskivertokansalaista laajempi. Aloitteen tekijöiden mukaan se on aiheuttanut hurjia ylilyöntejä vedoten niin uskonnon- kuin sananvapauteen.

- Lailla pyritään muistuttamaan että kansanedustajan, tai muussa valtion tai kunnan viranhaltijana asemassa tulee harkita vähemmistöjä loukkaavia julkisia kannanottoja nykyistä tarkemmin. Lain tehtävä on taata kaikille ihmisille ihmisoikeus ihonväristä, uskonnosta, uskonnottomuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuolesta tai sen puutteesta tai erilaisesta mielipiteestä huolimatta, kirjoitetaan aloitteen perusteluissa.

Aloitteessa ei tuoda esiin sitä, olisiko tuomion aiheuttama este elinikäinen, määräaikainen tai toistaiseksi voimassaoleva - ja millä keinolla tällaisen esteen voisi saada purettua.

Keskustelu sopivuuden rajoista tarpeen

Keskustelu erilaisten oikeuksien ja vapauksien keskinäisestä suhteesta on tarpeellista. Samoin on tärkeää jatkuvasti puntaroida sopivuuden rajoja esimerkiksi keskustelussa. Sen osana toki on vapaus ehdottaa erilaisia sanktioitakin rajojen ylittämisestä. Joissain puheenvuoroissa on myös esitetty, että tieteellisesti hyväksyttyjen tosiasioiden vastainen puhe pitäisi sanktioida.

Suomessa on käytäntö, että teko on sovitettu sen jälkeen kun siitä langetettu rangaistus on kärsitty. Toki tällainen vaalikelpoisuuden jonkinlainen menettäminen voidaan säätää lisärangaistukseksi, jos moiselle riittävä tuki on. Suomessahan on aikanaan voinut menettää tuomion myötä kansalaisluottamuksen, johon liittyi myös vaalikelpoisuus.

Hankkeesta herääviin kysymyksiin kuuluu se, miksi kansankiihoittamisrikos tai muu ns. viharikos asetettaisiin vaali- tai virkakelpoisuuden suhteen eri janalle muihin rikoksiin verrattuna.

Alkoholi on ollut keskeinen sisältö varsin monen homon ja lesbon ajankulussa. Alkoholi on ollut jopa niin keskeinen, että se on vienyt käyttäjänsä hengen hitaasti elimistön rappeutumisena ja sairauksina taikka nopeasti alkoholimyrkytyksenä.

Virallisen tilaston mukaan vuonna 2018 alkoholikuolemia oli Suomessa 1 683 henkeä. (Tilastokeskus)

Vuonna 2020 alkoholin kokonaiskulutus 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohden oli 9,2 litraa sataprosenttista alkoholia. Arvioitu kokonaiskulutus väheni viime vuonna, mutta pieni alkoholia eniten käyttävien ryhmä lisäsi kulutustaan. Vähän alkoholia käyttävät vähensivät entisestään. (THL)

Juuri julkistetussa Oxfordin yliopiston tutkimuksessa 25 378 henkilön alkoholinkulutusta tutkittiin ja verrattiin heidän terveydentilaansa.

Keskeiset löydökset olivat ne, että ei ole olemassa mitään turvallista raja-arvoa alkoholin käytölle. Alkoholi vaikuttaa aivoihin kauttaaltaan ja vähentää aivojen harmaan aineen tiheyttä. Myös muunlaisia muutoksia ja haittavaikutuksia aivoihin havaittiin. Mitä suurempi alkoholin kulutus, sitä haitallisemmat vaikutukset. Viitteitä esimerkiksi viinin terveysvaikutuksista ei löydetty.

Kuvaaja Polina Tankilevitch palvelusta Pexels

https://www.medrxiv.org/content/10.1101/2021.05.10.21256931v1.full.pdf

Maanantaina 17.5. vietetään kansainvälistä homofobian, bifobian, transfobian ja intersukupuolisuusfobian vastaista päivää. Ainakin Helsingissä, Turussa ja Espoossa monissa julkisissa lippusaloissa on näkynyt sateenkaarilippuja.

Helsingin Sanomien lauantain (15.5.) Visio-liitteen takakannessa on julkaistu sitä julkaisevan konsernin (Sanoma) koko sivun kokoinen mainos, jossa nähdään kuvituksena suuteleva miespari. Mainos on ollut esillä muuallakin.

Mainoksen otsikko on "Muutos vaatii rohkeutta ja kumppanin", ja tekstiosuuden muutoskykyyn ja rohkeuteen viittaavan markkinointijargonin lomassa viitataan jonkin linnan puistossa kuvattuun kuninkaalliseen asuun sonnustautuneeseen mieheen ja tätä suutelevaan mieheen tekstillä "Eivät monarkiatkaan muutu, ennen kuin joku tekee ensimmäisenä toisin".

Mainos herättänee monenlaisia ajatuksia; pari vuosikymmentä sitten tuo olisi toki ollut erittäin rohkea veto ja ainakin homomiehet olisivat voineet kokea tuon merkityksellisenä, muutosta jouduttavana tempauksena.

Nyt esitetty kuninkaallisuus vie ajatukset harhailemaan Fredrik Suureen eli Fredrik II:een (1712-1786) ja kuvan miljöö Saksan Potsdamiin ja Sanssoucin linnaan.

Nykymaailmassa valittu markkinointikärki ei välttämättä enää herätä samalla tavoin kuvaa edelläkävijyydestä, vaan muutoksen imuun hyppäämisestä, kun ilmiö on jo muuttunut tai muuttumassa osaksi arkea - ja ehkäpä joku voi saada tuntemuksen jopa jonkinlaisesta esineellistämisestä. Toisaalta, aihepiirin esilläpito ajan myötä voi ankkuroida sen yhä tiiviimmäksi osaksi arkea, ajan myötä.

(Jälkikäteen editoitu jokunen havaittu lyöntivirhe.)

Joidenkin kesälle 2021 suunniteltujen pride-tapahtumien päivämäärät on jo ilmoitettu. Lisää odotellaan. Sitä ei vielä tiedetä, miten pride-tapahtumia Suomen kesässä lopulta päästään viettämään.

Koronarajoituksia puretaan, kun rokotuskattavuus paranee, kesäaurinko houkuttelee ihmiset ahtaammista sisätiloista väljempään ulkoilmaan ja tartuntamääriä on muutenkin saatu ajettua alas. Monia jokakesäisiä festivaaleja ja muita massatapahtumia on peruttu, koska ne vaativat niin paljon ennakkojärjestelyjä ja lukkoonlyötyjä sopimuksia, ettei tapahtumia ole kuukaudessa tai parissakaan mahdollista toteuttaa, vaikka koronatilanne lopulta olisikin niin hyvä, että niiden järjestäminen olisi mahdollista. Monet festivaalit halutaan toteuttaa joko täysimittaisena tai ei lainkaan, sillä ne eivät juuri jousta laajuudessaan.

Pride-tapahtumien osalta koko, ajankohta ja muoto sen sijaan joustavat paremmin. Kesällä 2020 pride-tapahtumia järjestettiin tavallista pienimuotoisemmin, osittain verkkoon siirrettynä ja vaihtoehtoisina ajankohtina - kuten esimerkiksi Helsinki Pride.

Kesän 2020 esimerkki osoitti, että yhdenvertaisuutta on mahdollista edistää ja juhlia myös vaihtoehtoisin tavoin ja jopa kansainvälisesti.

Keväällä 2020 esiteltiin pride-lipusta entistäkin inklusiivisempi versio.

Vakiintuneen kuusiraitaisen sateenkaarilipun pohjalle tehtyyn translipun ja tummaihoisia kuvaavat värit sisältävään ns. progressiiviseen pride-lippuun on lisätty myös punainen seksityöntekijöitä kuvaava sateenvarjo. Punasateenvarjollisen version on suunnitellut seksityöntekijöiden asemaa edistävä aktivisti Jason Domino, joka on myös aktiivisesti puhunut PrEP-lääkkeen puolesta. Lippu on esitelty The Gay UK -sivustolla.

Seksityönteikijöiden symbolin lisäämistä pride-lippuun perustellaan sillä, että monet pride-liikkeen alkuun sysänneisiin tapahtumiin osallistuneista olivat prostituoituja, ja monet seksipalveluja myyvät joutuvat edelleen kohtaamaan hyväksikäyttöä ja väkivaltaa.

Alkuperäisen pride-sateenkaarilipun synty on vuodessa 1978. Taiteilija Gilbert Baker (1951-2017) suunnitteli alkuaan kahdeksanraitaisen symbolin hlbti-vähemmistöjen yhteiseksi tunnukseksi. Tavoite oli symboli, joka ei sulkisi ulos mitään ryhmää; symboliikka oli peräisin yleisesti elämää ja luontoa kuvaavista elementeistä. Pian lippu vakiintui kuusiraitaisena, ja se tuli tunnetuksi ympäri maailman juuri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tunnuksena.

Erilaisten vähemmistöryhmien omia lippuja on käytetty jo vuosikymmeniä, mutta aivan viime vuosina pride-sateenkaarilippuun on alettu lisätä näiden ryhmien tunnuksia. Aiemmin sateenkaarilipun värejä on lähinnä käytetty muiden lippujen ja symbolien "sateenkaarevoittamisen" tarkoituksessa.

Kesällä 2017 philadelphialaiset aktivistit lisäsivät lippuun mustan ja ruskean raidan kuvaamaan etnisiä vähemmistöjä ja kesällä 2018 Daniel Quasar suunnitteli ns. progressiivisen pride-lipun, johon oli lisätty edellisten lisäksi myös translipun valkea, vaaleansininen ja vaaleanpunainen. Muut värit oli tässä toteutuksessa aseteltu auran muotoon.

Vaikka symboliikaltaan inklusiiviseen perinteiseen sateenkaarilippuun on listätty mukaan useita ryhmäkuntaisia tunnuksia, loistavat monien asemastaan kamppailevien hlbti-ryhmien tunnukset silti poissaolollaan. On perusteltua pohtia, että kenen näkökulmasta inklusiivisuus lisääntyy, kun ryhmäkuntaisia tunnuksia lisätään mukaan valikoiden.

Tuleva Perjantaidokkari (9.4.2021 klo 21:05) on otsikoitu: Miksi romaneja yhä syrjitään.

Tuosta otsikosta nousi mieleeni tapahtuma vuosien takaa, jolloin SETAn koulutuskeikallani kohtasin samaan tapahtumaan menossa olleen naispuolisen romaniyhteisön edustajan. Hänen luentonsa oli ennen minua. Kysyin häneltä lupaa kuunnella hänen esityksensä. Lupa tuli ilman muuta.

Ehdotin, josko hän jäisi kuuntelemaan myös minun luentoni seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Kerroin olevani homo. Rouva ilmoitti, ettei hän hyväksy homoja, eikä aio jäädä kuulemaan luentoani. Keskustelussa selvisi, että hän on helluntailainen.

Asenne harmitti minua joltisestikin. Jäin pohtimaan, että olisiko minulla kuitenkin velvollisuus hyväksyä hänet ja hänen yhteisönsä siitäkin huolimatta, että he torjuvat meidät.

Juttukuva: Kuvaajana Griet Dewijngaert palvelusta Pexels