Kauneuspilkku

Olin pitkästä aikaa keskustassa pyörimässä vaatekaupoissa. yritin etsiä jotakin kivoja housuja ehkä farkkuja ehkä sammareita, mutta sellaisia, joissa olis joku juju.

No kaikissa kaupoissa utntui olevan suunnilleen samanlaista tarjolla, osassa paremmasta ja osa vähemmän hyvistä materiaaleista.

Muutaman kerran huomasin, että teinipojat vähän kavahti, kun katselin samoja vaatteita kuin he. Itselle tuli sellianen k-18 olo, eli ei mitään asiaa niille hyllyille ja pariin kauppaan en kehdannut mennä sisäänkään.

Hassua miten noudatta jotain kuvittelemiaan normeja. Tuskin ketään oikeasti kiinnostaa mitä minulla on päälläni tai että sillä olisi hirveästi väliä. Niin kauan kuin ihminen tuntee olonsa mukavaksi jossakin vaatteissa hä usein näyttää myös hyvältä. Ei muotivaatteet sinänsä kuulu vai nuorille tai, että pitäisi pukeutua ikänsä mukaan. Kiusalliseksi asian tekee, jos henkilö ei selvästi tunne vaatteita omikseen ei viihdy niissä.

Vähän kuin raukkaparka idols-kilpailijat, jotka stailataan osin tv-formaattiin sopivaksi. Ole siinä sitten luonteva ja esiinny mageesti suorassa lähetyksessä.

Eilen ei mitään kuitenkaan irronnut keskustan kaupoista, täytyypä käydä taas Kallion suunnalla, sieltä on itse asiassa viime aikoina löytynyt kaikki kivat vaatteet niin ja Tampereelta.

Kuntavaalit hämmentää kuten eduskuntavaalitkin viime vuonna. Tarjolla on paljon ehdokkaita, joilla on ollut neljä vuotta aikaa valtuustoissa hoitaa kuntoon kaikki ne hyvät asiat, joita he taaskin ajavat. Lisäksi moni istuu eduskunnassa päättämässä niistä talouden puitteista, joissa kunnat toimivat.

Silti niin moni asia polkee paikallaan tai on jopa mennyt negatiiviseen suuntaan.

Palveluiden ulkoistaminen ja kilpailutus tuli julkishallintoon rytinällä joskus 1990-luvun lopussa ja varsinkin porvaripuolueet ovat innokkaasti kannattaneet julkisten palveluiden avaamista yksityisille yrityksille. Ulkoistamisessa ja kilpailutuksessa on varmasti ollut hyviäkin puolia kuten esimerkiksi se, että on ollut pakko määritellä palveluille erilaisia laatukriteereitä sekä ylipäänsä laskea todellisia kustannuksia. Huonoja puolia on kuitenkin esimerkiksi, että on ulkoistettu palveluita, joiden yksityistäminen saattaa johtaa tilanteeseen, jossa epävarma markkinatilanne ajaa palvelut kokonaan alas. Usein yksityistämien ei myöskään ole parantanut palvelun laatua, vaan esimerkiksi sosiaalipuolella ratkaisevasti heikentänyt sitä. Kokonaan toinen asia on, että moni alun perin suomalainen yritys on nyt jo osa kansainvälisiä konserneja, joiden vaakakupissa ei paljoa paina vaikkapa jonkun vanhainkodin ruokapalvelusopimus. Jos toiminta päätetään lakkauttaa Suomessa kokonaan, maksetaan iloisesti vaan mahdolliset sanktiot. Osakekurssit kuitenkin kohoavat jokaisen leikkaus- ja vähentämistoimen myötä. Siinäpä sitten vanhainkodin henkilökonnalla on muiden töidensä ohessa kiireesti ryhdyttävä keittelemään aamupuuroja.

Tämä nyt oli yksi kevyt esimerkki. Valtion tasolla voidaan kysyä, että oliko hyvä idea myydä valtionyritykset pörssiin ja nyt ostaa niiden osakkeita, jotta suomalainen yritysvarallisuus ei karkaa ulkomaille? Tai yksityistää tele ja huomata, että viranomaistoiminta tarvitsee kuitenkin oman televerkkonsa… eikä tämä vielä mitään, mutta kun samat ihmiset ensin tekevät virheet ja sitten ihan pokkana esittävät löytäneensä ratkaisut. Toisaalta voi sanoa, että hyvä, että edes yrittävät korjata virheitään. Ja jos ei tee mitään, ei tee virheitäkään.

Summa summarum, jos ei äänestä ei ainakaan saa mielipidettään kuuluviin, mutta tuntuu, että äänestäminenkään ei oikeasti muuta mitään. Vaalien alla kaikki ovat mielestään tuoreita vaihtoehtoja tai puolustavat apua tarvitsevia ja tekevät mitä erilaisempia tempauksia saadakseen julkisuutta. Yhden kansanedustaja kunnallisvaaliehdokkaan slogan Helsingissä on Nyt kaikki talkoisiin senioreiden puolesta. Vaikka yhteisöllisyys onkin nyt muotia politiikan kielessä niin ei vanhusten asiat talkoilla parane. Kyllä minä ainakin vanhana haluan kunnon kunnallisen vanhainkotipaikan, jossa saa ruokaa, pääsee ulos ja joku vaihtaa ne vaipatkin kohtuullisin väliajoin.

Koska haaste tarkoittaa kait sitä, että haastaa muitakin, vaika itselle olisi kuinka haasteellista ottaa haaste vastaan niin haatsan nyt seuraavat henkilöt tähän viisi piisiä haasteseen: Kalle F, Millikan ja Scherzo.

Siis kolme, säännöissä oli viisi, mutta en ole viime aikoina ollut muutenkaan kovin täydellinen niin tämä kelvatkoon. Kolme on varmaan jotenkin pyhä luku, pyhä kolminaisuus tai jotain.. mut säännöt kopsasin kätsysti Martinin blogista. Kitos Martin, kun haastoit minut takaisin blogaamaan:)

Säännöt: Listaa viisi laulua, joista pidät tällä hetkellä.
Ihan sama, mitä genreä ne ovat, millaiset sanat niissä on
tai ovatko ne edes hyviä, mutta niiden täytyy olla lauluja,
joista todella nautit tällä hetkellä.
Tämän syksyn parhaat biisit, jotka saavat olla joko täysin tuoreita
tai mahdollisesti vanhempia tapauksia.
Postaa siis lista näistä viidestä tämän hetken lempparilaulusta blogiisi
ja haasta sitten viisi muuta bloggaajaa samaan!

Pitäisi olla tuohtunut Alma Medialle, pitäisi olla järkyttynyt Kauhajoen tapahtumista, pitäisi vastustaa käsiaseita ja ennen kaikkea pitäisi olla erittäin huolissaan asuntoluotoista kehittyneestä pankkikriisistä.

Mutta henkilökohtaisella tasolla mikään näistä ein kuitenkaan ole saanut minua tekemään mitään päivittelyä ja ihmettelyä kummempaa.

Johanna Korhonen vaikutti rohekalta naiselta tuodessaan irtisanomisensa reippaasti julkisuuteen. Se oli myös ensimmäinen asia, joka oikeasti vei huomion Kauhajoen tapahtumista. Nyt kun aikaa on jo kulunut, mietti, että mites se juttu oikein menikään?

Kauhajoen tapahtumat puolestaan nostivat pintaan kyllä huolen ja murheen nuorten miesten psyykkisestä tilasta, mutta kuitenkin sitä toivoo, että kyseessä oli häirintyneen ihmisen yksittäinen tapaus, vaikkakin täysin identtinen Jokelan kanssa. Sen sijaan ne pilapetterit, jotka aiheuttavat vääriä hälytyksiä Suomen kouluissa on vielä saavutettavissa. Luulenpa nimittäin, että Kauhajoen tekijää ei olisi pysäyttänyt aseluvan puuttuminen, poliisi tai mukaan auktoriteetti.
Pankkikriisin yhetydessä olen miettinyt, että paljonkos sitä rahaa tilillä olikaan, No ilmeisesti kuitenkin alle sen pankkitalletuksen määrän, joka on katettu valtion puolesta.
Eksä aikoinaan sanoi, että en ehdi olla työttömänä kovinkaan paljon elämässänoi että 2000-luvun alussa kaikki, joilla on jotakin koulutusta ja ovat työkykyisiä imetään työmarkkinoille. Tämä on toistaiseksi pitänyt paikkansa. Sama kyyninen eksä totesi silloin 1990-luvun lamasta, että se oli vasta todellisen laman alkusoittoa. Kuinka nyt toivonkaan hänen olleen väärässä.

Luin Martinin Blogista haasteen itselleni. Blogin pito on tuntunut haastavalta viime aikoina, mutta jospa vastaan haasteeseen kuitenkin. Viisi kappaletta juuri nyt. Laitoin esittäjän mukaan, vaikka tietysti kyseessä on säveltäjän / sanoittajan teos, mutta juuri tietty esitys on se, joka on minulle tärkeä, juuri nyt.

Sakta vi gå genom stan, Monica Zetterlund

kesäinen tunnelma, olkoonkin Tukholma on niin kaunis ja sopii myös muihin Pohjolan kaupunkeihin

Jäätelökesä, Maarit

tarviiko sanoa, niin syksy on tullut…

Syleily, Vuokko Hovatta

ihana, vuodenajasta riippumatta

Måndagsbarn Veronica Maggio

Vad har du gjort av dig, för dig, med dig själv
Situationen är så sjuk
Vad har du gjort, för dig de´är alltid helg
Och helgen måste ta slut

Höstvisa, Erna Tauro/ Tove Jansson, tästä ei esittäjää, ehkä ihan itse laulettuna…
det finns så mycket saker jag skulle sagt och gjort, och det är så väldigt lite jag gjorde…

Enkä haasta ketään, kun tää taisi jo mennä ohi täällä muilta, aktiivisilta.

Tänään tuli postista ilmoituspostiennakosta. En lähtenyt hakemaan, mutta arvaan, että se on rakennuslupa mökille. Jee.

Tosin hinta 622 , melko...

Elämä on - ja jokin vaisto kertoo, että mökinlaittajalle tämä on vasta alkua ihanalle ystävyydelle kasvavien kustannusten kanssa.

Loma alkaa heti kun lähden ulos täältä, mutta jotenkin aina vaikea lähteä lomalle ja jättä asioita kesken. asioita, joita varmasti olisin voinut hoitaa aiemmin.

Minulle iskee aina huono omatunto ennen lomaa. Ikään kuin parin tunnin heikkopäinen heiluminen voisi muuttaa asioita.

Tällä kertaa se iskee tavallista kovemmin, sillä loman jälkeen tulen vain viikoksi tänne ennen kuin vaihdan uuteen työpaikkaan.

Riemua uudesta työpaikasta pitää ilmaista sordinolla kun pomot ovat pettyneitä ja järkyttyneitä, reaktiot olivat paljon vahvempia kuin luulin. Taidan olla mestari aliarvioimaan merkitystäni työyhteisössä, no tavallaan kiva huomata nyt ja tavallaan ei. verenpaineetkin olivat pompanneet kattoon, mutta vähemmästäkin stressistä.

Pride, pride, pride - missäköhän se oma ylpeys luuraa? Osallistuikohan johonkin tapahtumaan?

ja isä ei edelleenkään ole kommentoinut mitään. Ces't la vie

Vieläkään en ole tullut niin aikuiseksi ja itsenäiseksi, että en pettyisi, kun isä tai äiti unohtaa jonkun minun henkilökohtaisen asian huomioimisen. Kaipa se kertoo siitä, että on ollut turvallinen lapsuus ja vanhemmat ovat olleet se elämän tukipilari, josta hyväksyntää on hakenut.

Sain uuden työpaikan ja isä ei ole kommentoinut asiaa mitenkään, puhui taas vaan mitä tekee isoveljeni kanssa. Tietysti näppärässä päässäni pystyin heti tulkitsemaan niin, että mikään mitä teen ei koskaan ole kyllin hyvää verrattuna täydelliseen veljeeni.

Veljeyskateus se ikivanha teema...äh,

Käydessäni eilen pitkästä aikaa keskustassa, havaitsin jälleen miten kaunis kantakaupunki monista puutteistaan huolimatta on. Nyt jo vanhoiksi luokiteltavat noin satavuotiaat kivitalot, kauniit puistot ja jopa ihmiset näyttivät kauniilta. Ilmassa sekoittui kahvin ja leivonnaisten sekä jasmikkeen, syreenin ja muiden kasvien ja kesäsateen huumaavat tuoksut.

Miksi ihmeessä haluaisin muuttaa täältä mihinkään. edes Tampereelle?

Mutta täydellinen tämäkään paikka ei suinkaan ole. Kun lukee hesaria, tulee tietoiseksi siitä, miten helsinkiläiset ovat ihan yhtä nurkkakuntaisia kuin minkä tahansa pienen kylän asukkaat tai ainakin osa kantakaupungin asukkaista. Tai iste asiassa pienissä kylissäähän puhalletaan yhteen hiileen ja saada aikaan suuriakin yhetisiä ponnistuksia. kantakaupunkilaisten vertaaminen heihin ei ehkä ole oikein, koska mitään rakentavaa nämä kaupunginosaseurat eivät saa aikaiseksi.
Lehdessä on jo useamman viikon aikana julkaistu karttoja siitä mihin kaikkialla Helsingissä aiotaan rakentaa asuntola-asuntoja. Siis asunnottomille, päihteidenkäyttäjille, mielenterveyskuntoutujille ja muille erityistä tukea tarvitseville ryhmille. Tällaisia asuntoloita tai asuntoja on jo ympäri kaupunkia, omilla kotikulmillakin yksi. Muualla ne eivät herätä suurempaa vastustusta, mutta töölöläiset vastustavat Sininauhasäätiön asuntolahanketta kiivaasti. Virallisena perusteella heillä on läheinen koulu, koska pelätään muka, että asuntolan asukkaat aiheuttavat häiriötä lapsille. Todellisuudessa kyseessä on se, että töölöläiset vastustavat kaikkea minkä kuvittelevat laskevan asuntojensa hintoja ja lisäksi tuovan rosoisuutta puudelimaiseen elämänpiiriinsä. Hesarissa on ollut muutama tosi hyvä kannanotto asuntoloiden rakentamisen puolesta ihmisiltä, joiden asuinalueelle sellaisia on .Näissä on positiivisesti todettu miten yhteiselämä sujuu hyvin ja miten lapsetkin oppivat moniarvoiseksi kohtaamalla arjessaan muita kuin menestyviä ihmisiä.

Sinänsä kantakaupungissa tunnutaan vastustavan aivan kaikkea. Siltasaarelaiset ja kruununhakalaiset vastustavat Kaisaniemeen suunniteltuja asuntolaivoja ja tiesitkö, että Töölöseura on vastustanut mm. oopperataloa ja Sibelius –monumenttia? Näin ainakin yleisönosastokirjoituksen mukaan. Kylpyläkään ei heille kelpaa.

Irlantilaiset hylkäsivät kansanäänestyksessä Lissabonin sopimuksen, joka sisällöltään on sama kuin ranskalaisten ja hollantilaisten aiemmin hylkäämä perustuslaki. Monissa maissa kuten Suomessa ei kasanäänestystä ole uskallettu edes järjestää, koska ilmeisesti poliittinen eliitti ympäri Eurooppa pelkää, että kansanäänestyksissä tällaiset sopimukset eivät saa varauksetonta kannatusta.

Suomessahan pääministeri on useasti todennut, että keskeneräisistä asioista ei pidä puhua eli ilmeisesti pääministeri ajattelee, että hän ja muutama muu viisas hallituksessa omaa kaiken tiedon ja päätöksentekokyvyn, että mitään laajempaa keskustelua ei tarvita. Kyse on suunnilleen samasta päätöksenteokotavasta kuin aikoinaan kysyttiin oraakkelilta, joka sitten antoi asioita pohdittuaan mystisesti vastauksensa.

Toki kansanäänestyksissä otetaan kantaa myös muihin asioihin kuin varsinaiseen äänestyskysymykseen. Mutta käytännössä esim. EUta koskevat kansanäänestykset ovat ainoa mahdollisuus ihmisille osoittaa mielipiteensä EUsta.
Poliitikot ovat päättäneet esim. Lissabonin sopimuksen olevan välttämätön ja niinpä reaktiot Irlannin tulokseen olivat pettyneitä, mutta samalla ilmoitettiin, että ne eivät oikeasti merkitse mitään. Sinänsä tämä on oireellista, jos kansanäänestyksen tulos olisi ollut "kyllä" – olisi julistettu sopimuksen saaneen laajaa kannatusta ja jatkettu valitulla tietää. Nyt kun tulos oli "Ei," ollaan sitä mieltä, että se on väärin äänestetty ja kuitenkin jatketaan valitulla tiellä.
Tietyllä tavalla tilanne muistuttaa minua siitä, kun pienenä mutkaisella mökkitiellä sanoin autossa, että pysäyttäkää auto, mua oksettaa. Tietenkään vanhemmat eivät uskoneet, ja niinpä viimeisessä mutkassa yrjö sitten lensi. Sitten olikin tunnelma pilalla ja paha mieli. Vanhemmat tekivät niin kuin parhaaksi näkivät, mutta oksennuksen haju ei autosta lähtenyt ihan hetkeen.

Suomen ulkoministerikin oli sitä mieltä, että mitä vähemmän asiasta puhutaan, sen helpompi poliitikkojen on ratifioida sopimus Suomessa. Eduskunnassa ainoastaan yksi puolue on EU-kriittinen ja senkin muu ohjelma on sellainen, ettei moni siihen pysty samaistumaan. EU-kriittisyys onkin leimautunut yleiseen vanhoillisuuteen ja tietyn suvaitsemattomuuden ilmapiirin ilmentymäksi. EU puolestaan edustaa edelleen suvaitsevaisuutta, moniarvoisuutta ja edistyksellisyyttä.
Mutta onko tämä kuva todellinen?

Käsittääkseni äänestystuloksen pitäisi demokratiassa ratkaista miten tehdään. Mutta ilmeisesti EUssa asia ei ole näin. Ylikansallisen demokratian sijaan olemmekin EUsta saaneet ylikansallisen aristokratian, jossa tietty poliittinen eliitti tekee päätöksiä kaukana niistä, joita nämä päätökset koskee. Jos aiemmin syrjäseuduilla valitettiin, että Helsingin herrat eivät huomioineet heitä, niin nyt koko Suomi on syrjäseutua, jonka päättäjät kuten Paavo Lipponen aikanaan, ovat valmiita myymään saadakseen... Niin. saadakseen mitä?