• Kauneuspilkku

tunnelma pilalla ja paha mieli

Irlantilaiset hylkäsivät kansanäänestyksessä Lissabonin sopimuksen, joka sisällöltään on sama kuin ranskalaisten ja hollantilaisten aiemmin hylkäämä perustuslaki. Monissa maissa kuten Suomessa ei kasanäänestystä ole uskallettu edes järjestää, koska ilmeisesti poliittinen eliitti ympäri Eurooppa pelkää, että kansanäänestyksissä tällaiset sopimukset eivät saa varauksetonta kannatusta.

Suomessahan pääministeri on useasti todennut, että keskeneräisistä asioista ei pidä puhua eli ilmeisesti pääministeri ajattelee, että hän ja muutama muu viisas hallituksessa omaa kaiken tiedon ja päätöksentekokyvyn, että mitään laajempaa keskustelua ei tarvita. Kyse on suunnilleen samasta päätöksenteokotavasta kuin aikoinaan kysyttiin oraakkelilta, joka sitten antoi asioita pohdittuaan mystisesti vastauksensa.

Toki kansanäänestyksissä otetaan kantaa myös muihin asioihin kuin varsinaiseen äänestyskysymykseen. Mutta käytännössä esim. EUta koskevat kansanäänestykset ovat ainoa mahdollisuus ihmisille osoittaa mielipiteensä EUsta.
Poliitikot ovat päättäneet esim. Lissabonin sopimuksen olevan välttämätön ja niinpä reaktiot Irlannin tulokseen olivat pettyneitä, mutta samalla ilmoitettiin, että ne eivät oikeasti merkitse mitään. Sinänsä tämä on oireellista, jos kansanäänestyksen tulos olisi ollut "kyllä" – olisi julistettu sopimuksen saaneen laajaa kannatusta ja jatkettu valitulla tietää. Nyt kun tulos oli "Ei," ollaan sitä mieltä, että se on väärin äänestetty ja kuitenkin jatketaan valitulla tiellä.
Tietyllä tavalla tilanne muistuttaa minua siitä, kun pienenä mutkaisella mökkitiellä sanoin autossa, että pysäyttäkää auto, mua oksettaa. Tietenkään vanhemmat eivät uskoneet, ja niinpä viimeisessä mutkassa yrjö sitten lensi. Sitten olikin tunnelma pilalla ja paha mieli. Vanhemmat tekivät niin kuin parhaaksi näkivät, mutta oksennuksen haju ei autosta lähtenyt ihan hetkeen.

Suomen ulkoministerikin oli sitä mieltä, että mitä vähemmän asiasta puhutaan, sen helpompi poliitikkojen on ratifioida sopimus Suomessa. Eduskunnassa ainoastaan yksi puolue on EU-kriittinen ja senkin muu ohjelma on sellainen, ettei moni siihen pysty samaistumaan. EU-kriittisyys onkin leimautunut yleiseen vanhoillisuuteen ja tietyn suvaitsemattomuuden ilmapiirin ilmentymäksi. EU puolestaan edustaa edelleen suvaitsevaisuutta, moniarvoisuutta ja edistyksellisyyttä.
Mutta onko tämä kuva todellinen?

Käsittääkseni äänestystuloksen pitäisi demokratiassa ratkaista miten tehdään. Mutta ilmeisesti EUssa asia ei ole näin. Ylikansallisen demokratian sijaan olemmekin EUsta saaneet ylikansallisen aristokratian, jossa tietty poliittinen eliitti tekee päätöksiä kaukana niistä, joita nämä päätökset koskee. Jos aiemmin syrjäseuduilla valitettiin, että Helsingin herrat eivät huomioineet heitä, niin nyt koko Suomi on syrjäseutua, jonka päättäjät kuten Paavo Lipponen aikanaan, ovat valmiita myymään saadakseen... Niin. saadakseen mitä?

6 kommenttia

Roope2

16.6.2008 15:56

Onhan se "tietty poliittinen eliitti" myös valittu vaaleilla. Minusta irlantilaiset päättäkööt oman maansa asioista ja olkoot edustuksellisen demokratian puitteissa mukana päättämässä unionin asioista kuten me muutkin. Jos Suomessa olisi pidetty kansanäänestys Lissabonin sopimuksesta, olisin äänestänyt sen puolesta vaikka en mitä todennäköisimmin olisi sopimuspaperia lukenutkaan. Olen ulkoistanut nämä asiat valitsemilleni edustajille ja luotan heidän arvostelukykyynsä.

Kauneuspilkku

16.6.2008 17:12

Minäpä en haluaisi ulkoistaa "näitä asioita" kansanedustajille, en luota heidän arvostelukykyynsä ja turkulaisena olisin myös sinuna huolissani nimenomaan sen seudun poliittikkojen arvostelukyvystä.

Mutta eipä Lissabonin sopimusta olekaan käännetty suomeksi ja jaettu koko kansalle, ja miten eduskunta keskustelikaan asiasta? Lähinnä ne kesittyivät vaalirahasotkuun ja tämä hyväksittiin ihan ohimennenn.

Kyllä meillä on vaaleilla valittu edustajat puolueista, jotka säätävät itselleen suuret tuet eduskuntapaikkojensa suhteessa sekä ylimääräisiä vaalitukia tämän päälle. Vaalirahajupakka on myös osoittanut, että ne hamuavat runsaasti muuta rahaa. Miten kuvittelet että mikään todella vaihtoehtoinen näkemys nousisi eduskuntaan, muutne kuin marginaalisesti. Varsinkin kun sinäkin ulkoistat päätöksenteon isteltäsi.

No ehkä sinusta on mukavaa lähettää lapsesi joskus sotimaan naton tai eun joukoissa ja ottaa heidät sinkkiarkuissa vastaan. Minuahan tuo tematiikka ei henkilökohtaisesti kosketa.

Haluaisin vaan tietää missä on ne edut mitä esim. EUn piti tuoda meille. esim. taloudellinen vakaus? Hinnathan on ovat vaan kohonneet kohoamistaa ja ehkä se sopii pääomatuloja nauttiville porvareille, mutta moni pienituloinen on ihmeissään. Kaikilla ei ole varaa käydä Stockan herkussa.

Juksteri

17.6.2008 01:12

Ongelmahan tässä on se, että perussopimus olisi pitänyt uusia jo ennen laajentumista. Nyt se näyttäisi olevan entistä vaikeampaa, kun maita on niin paljon, että alkaa olla lähes mahdotonta saada mistään asiasta yksimielisyyttä. Ei se, että yksi maa yksinään voi kaataa aloitteita, minusta kuulosta demokratialta.

Kauneuspilkku

17.6.2008 08:23

Ei yksi maa olekaan kaatanut aloitteita, aiemmin sekä hollantilaiset että ranskalaiset äänestivät ei samansisältöiselle sopimukselle. Monen muunkinn maan kansalaiset olisivat voineet tehdä saman jos heille olisi edes annettu mahdollisuus. Suoemssahan näin tuskin olisi käynyt, mutta se olisi herättänyt kriittisitä keskustelua. ja sitähän meidän poliitikot eivät halua. Mutta laajentuminen on todellakin yksi EUn ongelmista. Ja liittovaltiokehitys. >Mitkä on ne edut mitä liittovaltio tuo verrattuna löyhempään valtioliittoon?

kesäpoika

18.6.2008 16:47

Mäkään en oikein jaksa uskoa liittovaltioihin. Historia on osoittanut ihan riittävän selvästi, että kaikki liian suuriksi kasvaneet yhteisöt, suurvallat ja muut sensellaiset, aina lopulta hajoavat ja uudesta itsenäisyydestä maksetaan sodissa kova hinta. Miksi pitää toistaa samoja virheitä ja liitoutua liian läheisiksi yhä uudestaan?

Kauneuspilkku

19.6.2008 08:18

Niinpä liian iso liitto vana monimutakistaa ja epäselventää päätöksentekoa.