Pitäisi olla tuohtunut Alma Medialle, pitäisi olla järkyttynyt Kauhajoen tapahtumista, pitäisi vastustaa käsiaseita ja ennen kaikkea pitäisi olla erittäin huolissaan asuntoluotoista kehittyneestä pankkikriisistä.
Mutta henkilökohtaisella tasolla mikään näistä ein kuitenkaan ole saanut minua tekemään mitään päivittelyä ja ihmettelyä kummempaa.
Johanna Korhonen vaikutti rohekalta naiselta tuodessaan irtisanomisensa reippaasti julkisuuteen. Se oli myös ensimmäinen asia, joka oikeasti vei huomion Kauhajoen tapahtumista. Nyt kun aikaa on jo kulunut, mietti, että mites se juttu oikein menikään?
Kauhajoen tapahtumat puolestaan nostivat pintaan kyllä huolen ja murheen nuorten miesten psyykkisestä tilasta, mutta kuitenkin sitä toivoo, että kyseessä oli häirintyneen ihmisen yksittäinen tapaus, vaikkakin täysin identtinen Jokelan kanssa. Sen sijaan ne pilapetterit, jotka aiheuttavat vääriä hälytyksiä Suomen kouluissa on vielä saavutettavissa. Luulenpa nimittäin, että Kauhajoen tekijää ei olisi pysäyttänyt aseluvan puuttuminen, poliisi tai mukaan auktoriteetti.
Pankkikriisin yhetydessä olen miettinyt, että paljonkos sitä rahaa tilillä olikaan, No ilmeisesti kuitenkin alle sen pankkitalletuksen määrän, joka on katettu valtion puolesta.
Eksä aikoinaan sanoi, että en ehdi olla työttömänä kovinkaan paljon elämässänoi että 2000-luvun alussa kaikki, joilla on jotakin koulutusta ja ovat työkykyisiä imetään työmarkkinoille. Tämä on toistaiseksi pitänyt paikkansa. Sama kyyninen eksä totesi silloin 1990-luvun lamasta, että se oli vasta todellisen laman alkusoittoa. Kuinka nyt toivonkaan hänen olleen väärässä.
