Pitkästä aikaa jäimme Turkuun. Torpan jatkuva työmäärä alkoi ärsyttää sekä pupua että itseäni ja siksi päätimme jäädä tänä viikonloppuna kotiin. Pupu niin harvoin lähtee baariin, että olin iloinen, että eräs kaverini lupasi lähteä mukaani.
Toinen kaverini on löytänyt ystävän itselleen. En ole koskaan nähnyt tätä miestä, mutta pelkkä ajatus siitä, että toinen on löytänyt rinnalleen kaverin, tuntui mukavalta. Pupu ja minut oli kutsuttu illanviettoon tapaamaan tätä uutta poikaystävää, mutta emme päässeet, mutta olimme sopineet tapaavamme baarissa illalla. Ilta tuli ja toisen kaverini kanssa lähdimme baariin, mikä on kiva, sillä olen melkein sairaalloisen arka menemään baariin yksin. Olo oli kiva, sillä en ollut ollut tässä yökerhossa liki kolmeen vuoteen. Sisällä olivat myös kaverini ja poikaystävä, jota en ollut ennen tavannut. Menin heidän seuraansa ja esittäydyin uudelle tuttavuudelle.
Tein selvästi mokan.
Kättelin häntä ja sanoin, että oli kiva tavata, koska olin kuullut hänestä niin paljon. Että olin kuullut kaikenlaisia tarinoita, mutten ollut koskaan nähnyt häntä ja siksi pidin häntä melkeimpä mielikuvitusystävänä; sellaisena, josta aina puhutaan mutta joka ei juuri sillä hetkellä ole paikalla. Mutta että oli tosi kiva tavata kohdakkain ja nähdä että kerrottu mies on olemassa ja tosi komeanakin vielä. Poikaystävä katsoi minua pitkään. Sitten hän siristi silmiään, arvioi minua päästä kantapäihin, kumartui korvaani ja kertoi että olen ruma.
Sen jälkeen hän vetäytyi kauemmas ja sanoi muille, ettei lukion rehtori halua kuunnella tuollaista paskaa kaumpaa. Hän astui askeleen syrjempään ja tiirasi ensin takapuoltani ja sitten etumustani ja puisteli päätään. Olin häkeltynyt enkä oikein tiennyt, mitä tehdä ja lähdin varmuuden vuoksi pois. Paskaahan saan kuunnella ihan riittämiin koulussakin, mutta siellä minulla on mahdollisuus tarttua siihen ja sanoa, ettei noin puhuta. Ystäväni päättivät lähteä kotiin, mutta uusi poikaystävä jäi paikalle. Minä hain uuden oluen ja kiersin etsimässä tuttuja ja löysinkin pariskunnan, jota en ollut tavannut ainakaan kymmeneen vuoteen. Kun satuin kääntymään kaverin poikaystävään päin, hän heilutteli minulle keskaria. Kun lähdin, hän heitti vielä herjan perääni.
Mitä minä olin tehnyt tuolle miehelle? En ollut nähnyt häntä koskaan ennen, ja olin odottanut että hänet tapaisin; että toivottaisin onnea hänen ja ystäväni uudelle suhteelle. Että oli kiva että ystäväni oli tavannut oikein raamikkaan miehen. Lähdin pois. Minua ei huvittanut enää. Kotimatkalla melkein itketti.
En itkenyt.
Vitutti.
