Minun on niin kovin vaikea vieläkään ymmärtää tapahtunutta. Jos kolme ihmistä kaksi vuotta suunnittelee tulevaisuutta, tekee päätöksiä, sopimuksia ja varauksia, voiko kaiken kuitata olemattomaksi vain sanomalla, että tänään sydän sanoo, että ei?
Olen aina aina aina aina tahtonut ajatella kaikista ihmisistä vain hyvää, vaikkakin jotkut sanovat sitä myötäsyntyiseksi lapselliseksi piirteekseni. Kerta toisensa jälkeen saan huomata, että hulluutta se on.
Viikonloppuna mökillä oli vieraita, ja uustraditionaalisesti kylpytynnyri lämmitettiin kuumaksi. Jossakin siinä tohinoissa horjahdin ja poltin kyynärvarteni rosterisessa savupiipussa todella pahasti. Osa ihosta paloi kiinni piippuun, nahka repeytyi ja kesi, hiukan kauempana oleva iho meni rakkuloille.
Palohaava on noin puolikkaan kämmenen kokoinen, mutta kumma kyllä se ei ole ollenkaan kipeä. Lääkäri sanoi, että iho on saattanut palaa niin syvältä, että tuntohermot eivät toimi. Nyt pitäisi joka päivä käydä sairaanhoitajalla puhdistuttamassa haava ja laitattamassa siihen uudet salvat ja siteet. Sairaslomaa en saanut enkä olisi tahtonutkaan.
Tylsä juttu silti.
Loma loppui, työt alkaa.
Olen jäänyt koukkuun Rokkarille morsian -ohjelmaan. Surullista.
Loman viimeinen viikonloppu alkamassa. Tarkoitus olisi viettää mökillä aikaa lauantaihin asti ja illalla palata Turkuun.
Viimeisin myrskytuuli oli hämmästykseksemme katkaissut kaksi puuta mökin pihasta, hontelon raidan ja komean vanhan tuomen. Se raita ei minua haitannut, sillä olisin muutenkin tahtonut laittaa sen kappaleiksi, mutta ison tuomen menetys on vähän kurjaa. Ja kun lisäksi innostus runkojen pillkomisesta ei oikein innosta, en kovinkaan iloisena odota ensi viikolle luvattua myrskyä. Pihassamme kasvaa kaksi ikivanhaa ja jättikokoista koivua sekä yksi suunnaton kuusi. Jos niistä mikä tahansa saa päähänsä antaa periksi, menevät torppamme katto ja piiput siinä samassa.
Turussa olisi kaupunginosamme pihamarkkinapäivä sunnuntaina (http://www.portsa.fi/fi/tapahtumakalenteri/53), joten siksi ajamme Turkuun jo lauantai-iltana, jotta saamme aamuksi oman pöytämme valmiiksi. Tarkoitus olisi myydä tarpeettomaksi jääneitä tavaroita, kasvien taimia sekä kenties kinkku- ja kalavoileipiä. Uhkasipa pupu leipoa pullaakin. Tervetuloa tutustumaan Turun Port Arthuriin!
Tänään pupu lähti ystävänsä kanssa Jyväskylän liepeille kasvitarhakierrokselle, ja ensi kerran tänä kesänä nukuimme eri osoitteissa. Minä kun olin saapunut Turkuun mennäkseni baariin ystävieni kanssa kerrankin tälle kesälle. Ilta meni mukavasti Apteekin terassilla ja sateen alkaessa siirryimme korttelin verran itse Apteekkiin. (Missä oli Rokkihomo, kysyn vaan..) Sateen yltyessä jatkoimme paikalliseen räkäläyökerho Forteen, mutta koko joukosta minä en päässyt sisään. Olin iloinen.
Noin seitsemän vuotta sitten kärsittyäni Forten kellarissa ja kiskottuani kenkiäni sen tahmeasta kokolattiamatosta sain poislähtiessäni idean. Kipaisin lähimmälle pankkiautomaatille, nostin sieltä joltisen summan rahaa, vein sen puolitutulle portsarille yökerhon ovelle ja vannotin häntä, etten enää koskaan pääsisi sisään tähän paikkaan, missä minulla ei koskaan ole kivaa.
Ja jo seitsemän vuotta itse hankittu porttikielto on pitänyt. Tuttu ovimikko on lähtenyt jo aikaa sitten, mutta kertaakaan en ole päässyt baariin sisälle. Tänäänkin, pulskempana harmaampana, täysin tuntematon portieeri tuli jonossa viereeni ja kysyi vaimeasti, lähdenkö suosiolla kotiini, vai pitääkö minut porukalla poistaa jonosta. Voimaa ja miehiä kuulemma riittäisi.
Olen iloinen siitä, että olen saanut rahoilleni vastinetta. Milleköhän terroristilistalle olen joutunut..?