Suvivirsi
Suvivirren ympärillä keskustellaan taas ( esim.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288669183900.html?ref=hs-tf-promo4 ja
http://yle.fi/uutiset/suvivirren_laulaminen_kouluissa_uuteen_harkintaan/7152153 ).
Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen kehottaa opetushallitusta tarkistamaan kouluille annettuja ohjeita uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä. Puumalainen sanoo, että koulujen uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia uskonnonvapauden, yhdenvertaisuuden edistämisen ja julkisen vallan neutraaliuden näkökulmasta. Päätöstä valmistellut esittelijäneuvos Outi Kostama sanoo Yle:lle, että kyllä Suvivirsikin on uskonnollinen ja toteaa, että apulaisoikeuskanslerin ratkaisussa todetaan, että yksittäisellä virrellä on merkitystä. Käytännössä siis keskustellaan Suvivirren ja sen laulamisen mahdollisesta kiellosta koulujen kevätjuhlissa.
Asia tuli apulaisoikeuskanslerin tutkittavaksi kantelun johdosta. Aiemmin eduskunnan apulaisoikeusasiamies on linjannut, ettei Suvivirsi ole korostetun uskonnollinen eikä loukkaa Suomen perustuslakiin kirjattua uskonnon vapautta. Minä olen asiasta samaa mieltä.
En jaksa käsittää pelkästään J-sanan kuulemisesta aiheutuvaa liki hysterian porteille nousevaa pelkoa. Siitähän tässä on kyse.
On selvää, että lakeja ei pidä laatia Raamattu sen paremmin kuin muukaan uskonnollinen teos kourassa. Eikä uskonkappaleita pidä käyttää vallan välineinä tai vaatia yhteiskuntaa toimimaan jonkin uskonnon oppien sanemin perustein. Tiedän kyllä, että sellaisia vaatimuksia esitetään. Yhtä typerää on kuitenkin lähteä kostoretkelle ja vaatia kaikkea uskonnolliseen viittaavaa poistettavaksi kaikista (julkisista) yhteyksistä.
Minusta kevätjuhlien Suvivirsi kuuluu suomalaiseen kesän aloittamisen perinteeseen niin vahvasti, että sen kieltämistä koulujen kevätjuhlissa voisi kutsua kulttuuriseksi skandaaliksi ja vähintäänkin harmittoman perinteen tuhoamiseksi. En voi nähdä Suvivirren (571) laulamisen uhkaavan kenenkään vapautta uskoa tai olla uskomatta.
Onhan se noinkin mutta on se myös niinkin, että virsi on virsi eikä mikä tahansa laulu.
Olen päällisin puolin vilkaissut noita keskusteluja yhdestä mediasta, ja huomannut sitä hysteriaa lähinnä virrenveisuun puolustajien taholla. Eniten äänessä tuntuvat olevan ne, jotka ovat aina ja ennen kaikkea huolissaan rakkaan isänmaamme islamisaatiosta, ja näkevät suvivirren viimeisenä taistona ikiaikaisen (sic) suomalaisen kristillisyyden puolustamisessa. Ja koulujen lukukauden päättämistapa on perinne vain niille, joille se on perinteeksi ehtinyt muodostua - siis lähinnä kaikille muille kuin itse koululaisille. No, ehkäpä hän, joka on jo kuutena jouluna ehtinyt kuunnella "Enkeli taivaan lausui näin" ja kuutena keväänä sitä suvivirttä kesälaitumille päästäkseen, kokee ne selkäytimessään jonkinlaisena vapauden fanfaarina ja haluaa noudattaa '"perinnettä" seitsemäntenäkin vuonna.
Tuskin suvivirsi toisesta kulttuurista tulleita ja virsiä tuntematonta väestönosaa pahemmin pännii. Enemmänkin sitä kummastelevat ne kantasuomalaiset, joita koskee aina ja kaikkialla esiintyvä kirstillisyysoletus mutta jotka siitä huolimatta ovat välttyneet niin kasteilta, konfirmaatioilta kuin kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan nimeen vannomisilta tilanteessa jos toisessakin. Edes kirkkohäitä varten ei tarvitse alkaa valmistautua jo kymmenen vuotta etukäteen että saisi sen suurkirkon varmasti juhannusaatoksi kello 12.
Miksi yleensä valtion ja julkishallinnon toimissa ja rituaaleissa pitää korostaa juuri kristinuskoa, vaikka uskonnon pitäisi olla jokaisen ihmisen yksityisasia, joka ei kuulu muille kuin henkilölle itselleen ja hänen mahdolliselle jumalalleen? Minusta kaikki viittaukset minkä tahansa uskonnon julkiseen harjoittamiseen, olivatpa ne kuinka kevytversioita tahansa, pitää kaikille yhteisistä maallisista rituaaleista ja tilaisuuksista karsia. Nykyään tilanne on täysin nurinkurinen, kun uskonnosta vapaiden täytyy erikseen ilmoittautua poikkeusyksilöiksi saadakseen erivapauden olla osallistumatta.
Mielestäni suvivirttä voivat koulussakin veisata ne, jotka sitä tahtovat. Osallistumisen tulisi olla vapaaehtoista.
En näe mitään syytä sillekään, miksi vauvana tietämättään uskontokuntaan liitettyjen lasten osallistuminen tulisi olla pakollista. Mitä uskonnonvapautta se muka on?
Suvivirsi muutoin uskontoneutraaleissa yhteyksissä kuuluu niihin moniin valtionuskonnon tähän maahan juurruttamiin tapoihin, joista vähitellen tulisi päästä eroon. Koulut olivat aikanaan hyvin uskontoalisteisia, aamuhartauden joka päivä, jne. Nimenomaan kai kansakoululaitos nosti suvivirren asemaansa, eivät jumalanpalvelukset. Kuulun ikäluokkaan, jolle suvivirren numero on 557. Smo on senverran nuorempi, että virsikirja oli uudistettu ja numeroita vaihdettu. Minulta on jäänyt se uusi laitos kokonaan kokematta, vaan tiedä, mihin pakkosyöttöön Sipilän Suomessa vielä joutuu.
Elinpä sitten tarpeeksi kauan nähdäkseni päivän jolloin olen smo:n kanssa samaa mieltä ;)
Suvivirren veisaaminen on luultavasti täysin merkityksetön asia suurimmalle osalle tämän palstan ihmisistä. Sitä vastoin se voi olla yllättävänkin paljon tunteisiin vetoava asia kaikkein konservatiivisimman väestönosan kohdalla. Ottaen huomioon vallalla olevan uuskonservatiivisuuden buumin, itse miettisin monta kertaa kannattaako näitä ihmisiä lähteä turhaan provosoimaan. Tämän tapaisista mitättömän pienistä jutuista ammennetaan yleensä loputtomiin mutu-perusteluita paljon tärkeämpien kysymysten vastustamiseen. Tämän kaltaisissa asioissa paukut kannattaa säästää sinne, mistä niistä on oikeasti hyötyä.
Uskonnollis-nationalismi ei kuulu kouluun joten uskonnollisuus pois kouluista, mutta jos joku haluaa rukoilla tms välitunnilla vapaaehtoisesti niin se on ok. Uskonnon merkkejä esim ristiä tai burkhaa saa pitää jollei se aiheuta vaaratilanteita esim burkha olisi turvallisuusriski käsityötunneilla. ET opetus kaikille jossa käydään eri uskontokuntia ja niiden tapoja läpi sekä etiikkaa, jolloin suvaitsevaisuus lisääntyy.
Ihme touhua armeijassakin jos ei osallistu uskonnon harjoittamiseen joutuu pakkotöihin rangaistukseksi.
Uskonnonvapauden rikkomuksia on suomessa paljon vielä 2000 luvun alussakin ja vieläpä valtion tuella, häpeällistä.
Kouluissa laulettavan Suvivirren sanat (ja nimi) pitäisi muuttaa siltä osin, ettei siinä viitata enää uskontoon ja Jumalaan. Kovin suurta muutostahan tuo ei sanoihin vaatisi, ja perinteinen ja noin muuten mukava kappale saisi jäädä ohjelmistoon. Siinä on hyvin yksinkertainen ratkaisu tälle ongelmalle.
puppeliassi kirjoitti: "Ihme touhua armeijassakin jos ei osallistu uskonnon harjoittamiseen joutuu pakkotöihin rangaistukseksi."
Harvemmin varmasti nykyään. Meille ainakin järjestettiin aina ihan asiallista toimintaa (=kaikenlaisten asioiden pohtimista ja niistä keskustelua rennosti ryhmässä) siksi aikaa, kun uskonnollisia tilaisuuksia pidettiin.
En edelleenkään tunnusta mitään uskontoa tai uskoa. En ole täysi-ikäisenä ollut kirkon jäsen, enkä usko sellaiseksi enää tulevanikaan. Silti minusta (kristillistaustaisillakin) perinteillä on paikkansa suomalaisessa kulttuuriperinnössä. Minusta julkiseen valtaan liittyvissä tilanteissa, esimerkiksi valan vannomisen yhteydessä tai valtiopäivien avajaisiin ei kuitenkaan pitäisi liittyä kirkollisia yksityiskohtia.
Mitä tulee Suvivirteen, niin minusta siihen ei ketään voisi vaatia yhtymään, mutta esitystilanteessa läsnäolo"pako"sta rutiseminen on jo liiallista. En kannata edes virren sanojen muuttamista.
Massan pointti turhan provokaation synnyttämisestä on osittain minullakin mielipiteeni taustalla, jos kohta myös ihan yleisesti jonkinlainen perinteiden kunnioittaminen.
Kristillistaustaiseksi perinteeksi voidaan sopivasta näkökulmasta tarkastellen havaita myös Jumalan sanan levittämistä silmälläpitäen syntynyt ja ajan myötä nykyiseen muotoonsa kehittynyt Suomen kirjakieli ja sen kautta syntynyt yleiskieli.
PS. Peruskoulua käydessäni suvivirsi oli vielä numerolla 577, mutta tarkistin numeron erikseen. Muutos tapahtui ollessani yläasteella.
Minusta tämä kysymys on merkitykseltään niin vähäinen, että siihen ei kenenkään kannattaisi uhrata paljon panoksia sen paremmin puolesta kuin vastaankaan. Mutta tällaiset pikkujutut vain tuntuvat herättävän kansan syvissä riveissä suhteettoman suuria tunteita. Tuskin asia edes kuuluu esimerkiksi eduskunnalle, eivätkö nämä koulujen rituaalit ole lähinnä opetushallinnon paimenkirjeiden asia.
Silti olen sitä mieltä, että myös pienet askeleet ihmisten yhdenvertaisen kohtelun parantamiseksi ja muistutukset vanhentuneiden "ikiaikaisten" perinteiden kriittisestä tarkastelusta ovat tärkeitä.
Lähinnä tästäkin jutusta pitävät meteliä ne jotka kokevat hyötyvänsä "perinteillä" hehkuttamisesta, eli iltapäivälehdet ja Timo Soini hengenheimolaisineen. Etenkin kun tällaiseen suurin piirtein jokaiselle Suomessa syntyneelle ja kasvaneelle jonkinlaisen muistijäljen jättäneeseen asiaan on niin houkuttelevaa kytkeä ties mitä muita kauhukuvia. Ja tästä on niin pajon helpompi taittaa peistä kuin vaikkapa terveydenhuollon kokonaisuudistuksesta tai kehysriihestä.
Itse tulen kyllä jatkossakin asian tullessa puheeksi rutisemaan rituaaleista, joihin joudun osallistumaan henkilökohtaisesti tai rahallisesti vastoin omaa tahtoani, vakaumistani ja tietoani niiden tärkeydestä siksi, että joko viranomainen, ympäristö tai tilaisuuden muusta syystä merkittävä luonne siihen pakottavat. Sitten, kun joku perustelee minulle miksi juuri tuo rituaali on minun etuni mukainen, lopetan rutinan siihen paikkaan.
Suvivirsi ei vahingoita ketään. Se korkeintaan loukkaa niiden äänekkäiden vapaa-ajattelijoiden tuntoja, jotka ovat asiasta pitäneet meteliä tasaisin väliajoin. Seuraavaksi vaatinevat katsomuksellisista syistä, että Suomen lippua on muutettava. Siinähän on risti, joka voi loukata vaikkapa eri uskontokuntaan kuuluvia - kuten esimerkiksi vapaa-ajattelijoiden sekalaista seurakuntaa.
Tulihan se sieltä. Juuri tuollaisiia "mitä seuraavaksi" -argumentteja tarkoitin, kun jonkin mitättömän pienen uudistuksen vastustaminen sinällään ei oikein tunnu tarpeeksi tehokkaalta :)
Vaikka itse asia on mielestäni vähäpätöinen, laajempaan kontekstiin otettuna se herättää monenlaisia ristiriitaisiakin ajatuksia. Suonette anteeksi jos jatkan vielä hetkisen verran, toivottavasti ei mene liikaa offtopikiksi.
Lähinnä itseäni mietityttää se, onko ns. pakotettu korrektius (esim. Suvivirrestä luopuminen tai Musta-Pekka nimen kieltäminen) merkki "suvaitsevaisesta" ja huomioivasta yhteiskunnasta vai tukahduttavasta ylikontrolloimisesta. Suomalainen arki tuntuu muutenkin olevan täynnä erilaisia rajoituksia, kieltoja ja muistutuksia. Kun siihen laitetaan päälle jokaisen vähemmistön toiveet oman erityisaseman jatkuvasta huomioimisesta, lopputulos on joidenkin mielestä aika hengästyttävä. Itse käyttäisin jopa sanaa ahdistava.
Suurin osa tämän palstan vakiokeskustelijoista tuntuu kokevan pitkälle viedyn yleisen poliittisen korrektiuden palvelevan heidän oman viiteryhmänsä etua. Vaikka itsekin kannatan tasapuolisuutta, näen jatkuvan pakotetun ylihuomioimisen eräänlaisena pakkopaitana, tienä kohti dystopiaa. Tässäkin suhteessa huomaan maailmankuvani olevan täysin erilainen muiden Ranneliikkeen kommentoijien kanssa.
Wikipedian mukaan jo vuonna 2003 sanoittaja miiroskari teki suvilaulun joka ei ole uskonnollinen.
Maassa, jossa on kaksi valtiollisessa erityisasemassa olevaa kristillistä uskontokuntaa, kristinuskon ja peruskoulun yhdistäminen sopii linjaan. Kyllä tässä taasen vähän mennään p edellä puuhun.
Kun erityisasemat on purettu, niin uskonto ja koululaitos pidettäneen luontevasti erillään. Eikä suvivirttä tai mitään muutakaan uskonnollista (alkuperää olevaa) laulua lauleta.
Jos puolestaan puhutaan monikulttuurisuudesta, niin asia lienee selvä: monikulttuurisuutta ei ole suvivirren pois jättäminen vaan, että sen rinnalle koulun kevätjuhliin otetaan muidenkin uskontojen ja elämänkatsontojen lauluja.
Ei suvivirsi minua loukkaa, sen enempää kuin minua loukkaisi vaikkapa "Allah on suuri" kirjoitettuna arabiaksi koulun juhlasalin seinälle tai huudettuna rytmikkäästi kuorossa kevätjuhlassa. Silti minusta osoittaa jotenkin takaperoista ajattelua ujuttaa näennäisen maallisessa ympäristössä näennäisen maalliseen tilaisuuteen uskonnollisia aineksia, "koska kulttuuri".
Kristinuskolla on Suomen historiassa samoin kuin useimpien eurooppalaisten maiden historiassa merkittävä rooli. Mielestäni kuitenkaan mikään uskonto ei kuulu missään muodossa kaikille yhteisiksi tarkoitettuihin tilaisuuksiin sen paremmin kuin politiikkakaan. Ihmisen henkilökohtainen uskonnollinen ja yhteiskunnallinen vakaumus olkoot asioita, joita itse kukin harjoittaa ja osoittaa niille omistetuissa tilanteissa, tuputtamatta käsityksiään kenellekään muulle tai ylvästelemättä "oikealla" valinnallaan, edellyttämättä, että muiden on osallistuttava tuon vakaumuksen mukaisiin "vaarattomiin" riitteihin jos ei täysin rinnoin niin ainakin vaivautuneesti kengänkärkiä katsellen.
Ymmärrän, että tuollainen uskontoneutraali toimintaperiaate ei ole meikäläisessä koulumaailmassa toteutettavissa vielä vuosiin, mutta jokainen edes yritys oikeaan suuntaan on ehdottomasti kannatettava.
kristinuskomus ja islamhan ovat suomalaiselta kulttuuripohjalta ajateltuna ns. pakanauskontoja, vierasmaalaisia tuontihölynpölyjä. kristilliseen tuputtamiseen kouluissahan liittyi taannoin sellaisia surkuhupaisia piirteitä että joskus 1970-luvullakin ja ehkä vieläkin ala-asteilla luettiin ruokarukouksia, joissa ruoasta kiitettiin jotain täysin olematonta mielikuvitusolento jumala-pirua, mutta ei kiitetty koulukeittiötä, ei maanviljelijöitä jne. Sitten tuotta uskonto-laulu suvivirressä yritetään vesittää Suomalaisen luonnon luonnonmukaisuus sekin hölynpölyllä, eikä se liity kouluun mitenkään. Olisi varmasti parempi jokin päättäjäislaulu, joka liittyisi itse asiaan, eli koulumaailmaan.
Sitten se, miten uskovaiset vaativat vain yhden uskonnonharrastuslaulun pakkopullaa yleisten koulujen juhlissa, on varsin outoa. Mikseivät uskovaiset halua rientää koulujuhlien jälkeen sinne omaan uskontotemppeliinsä laulamaan vaikka 13 virttä yhtä kyytiään? Sinnehän ei tarvitsisi sitten uskonnoista vapaiden mennä, vaan uskovaiset voisivat siellä uskontotemppelissään ihan mielin määrinensä harrastaa uskontosuuntautumistaan, eikä heidän tarvitsisi tyytyä vain yhden pakkopulla-virren veisaamiseen.
Jos se uskonnon palvontaan liittyvä suvivirsi pitää koulujuhlissa veisata, rikkoen Suomen uskonnonvapautta, vapautta joutua harrastamaan uskontoja pakosta, niin sinne juhliin voisi sitten ottaa mukaan myös tuota uskontolaulua parempia lauluja lisäiksi.
John Lennonin hyvän Imagine -laulun suomennoksista keskutellaan täällä varsin mielenkiintoisen positiivisesti
http://arialsio.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/118434-runohaaste-sinulle-farzad-moghaddam-pour
Sitten sinne kouluvuoden tai lukukauden päättäjäisiin, jatko-opiskeluihin tai lomille lähtöön voisi juhlalauluissa olla iloakin mukana. Iskelmälauluistamme voisi sinne, sanoituksia hieman muokaten, saada tuota puolta mukaan.
Esim. Jykevää on opetus
En tiedä mikä ainees oikein kiinnosti
mut heti mulla silloin kyllä välähti että empähän pistäis
vastaankaan opiskelemista ihan innoissaan
Nyt on opiskeltu vuos uus niin jykevää on opetus
Mun kaveritkin kattoo ihan kummissaan
ja miettii varmaan olenko mä tosissaan
No enhän mä ole pahemmin
muiden opetukses ollu sua ennemmin
Nyt on opiskeltu vuos uus niin jykevää on opetus
Muistat kai mitä juteltiin kun tunnilles kuljettiin
sä kerroit miten sua tympäsee jätkät jotka lusmuilee
Mä luulen ett mä pikkuhiljaa muutuinkin jotain kai mä sulta tässä
opinkin
kovanaamaa enää esitä en jos suoraan sanon se toi mulle
helpotuksen
Sen on tehnyt tää vuos uus niin jykevää on opetus
...
Sen on tehnyt tää vuos uus niin jykevää on opetus
Eli laulunahan tuo
http://www.youtube.com/watch?v=2t3hRmgK20k
(tuo alunperin tuontibiisi toki ja vieläpä lesbo Dusty Springfieldin kappaleena ei persuille varmaan kävisi)
Tavallaanhan ihmettelee persujen intoa suvivirren käyttöön, sillä senhän otaksutaan olevan ruotsalainen tekele ja sen koululaulaminen on meille siirtynyt ruotsalaiskouluista, joissa sitä myös harrastetaa - toisaalta uskovaisten kannalta se saattaa olla jopa ihan alunperin maallinen kansanlaulu, joka napattiin pakanallisen kristinuskomuksen käyttöön.
Kelvollinen kompromissi saattaisi olla myös se, että kouluissa laulettaisiin luonnollisempaa Suvilaulu-sanoitusversiota kokoa laulusta, eli näillä sanoin:
1. Jo joutui armas aika ja suvi suloinen,
kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen.
Nyt lämpöänsä suopitaas säteet auringon,
ne luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon.
2. Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat jo lehtiverhossa.
Nyt linnut sinitaivaan kauniisti visertää,
ja aallon kaarnalaivaan käy reima tuulispää.
3. Jo joutui armas aika ja suven ihanuus,
tää vehreys, sen taika on aina ihan uus.
Se vuosi vuoden jälkeen mun valtahansa saa,
oot vehmastoista kaunein, sä kesäöiden maa!
Osin ajasta ikuisuuteen jo siirtyneistä asioista se tuokin lyriikka on, mutta ei sentään mene sotkeutumaan mihinkään luonnottomuuksiin, kuten suvivirsi sekaantu.
Ei se mielikuvitusolentojen rukoileminen kouluissa tosiaan kokonaan jäänyt sinne 70-luvulle. Itse menin ala-asteelle 1999 ja silloinkin vielä joutui ainakin meidän koulussa osallistumaan aamuhartauksiin ja ruokarukouksiin. Jälkeenpäin tuntuu hullulta mutta ei sitä silloin osannut kyseenalaistaakaan.
Joo minutkin oli pakotettu vielä 2000 luvun alussakin musiikintunnilla virsiä laulamaan, olisi varmaan pitänyt protestiksi vetää ranteet auki ja katsoa tuleeko jumala paikkaamaan haavat.
Traumat itselleni jäänyt koulusta mm uskonnonvapauteni loukkaamisen vuoksi.
Jonkun koulun rehtorin haastattelussa hän sanoi, ettei hänen koulunsa yhtäkään uskonnollista oppilasta tai vanhempaa (kristitty, muslimi, juutalainen, shintolainen, hindu jne.) häirinnyt suvivirsi. Sehän viittaa jumaluuteen.
Ongelmat tulivat näiden "ehkä hyvää tarkoittavien, mutta täysin todellisuudesta vieraantuneiden virkamiesten ja kiihkoateistien" taholta.
EDIT: Kuule pesuvati. Vuonna 1999 minä olin duunissa YK:lla ja vahdin hra Annanin persettä. Kaikenlaiset ja kaikenuskoiset palvelukset tuli läpikäytyä, mutta eipä se minun ateismiani (ja arvelisin ettei hänenkään) muuttanut mihinkään.
Live and let live. Antakaa kaikkien tulla autuaaksi omalla uskollaan.
Live and let live, kyllä. Viestini oli osin tahattomasti negatiivissävytteinen.
Tuli armeijassakin P-kaudella käytyä alokaskirkossa vaikken kirkkoon enää edes kuulunut, koska se oli "helppoa" eikä siten tarvinnut erottua joukosta. Peten kertomaa peilaten, tilaisuudet eivät muuttaneet ateismiani mihinkään. Mutta kun vertaan itseäni 20-vuotiaana alokkaana ja 7-vuotiaana juuri opinpolkunsa aloittaneena alakoululaisena, ero on siinä, että 7-vuotiaana olin paljon alttiimpi vaikutteille. Kouluun on tultu oppimaan, ja sen ikäisenä imee etenkin koulussa kritiikittömästi kaiken eteen tulevan tiedon, että tuo menee helposti siinä samalla.
20-vuotiaana M05:t ylläni osasin (ja osaan edelleenkin) ajatella itsenäisesti. Minulla oli jo valmiina vakaumus/käsitys näistä asioista pohjautuen siihenastiseen elämänkokemukseen ja tietoon, jota osaan suodattaa kriittisesti. En ota todesta kaikkea, mitä näen tai kuulen.
Traumoja koulun uskonnollisista ulottuvuuksista ei jäänyt enkä koe kokeneeni suurta vääryyttä toisin kuin puppeliassi (hitto, en silloin edes tiennyt että on olemassa jokin "uskonnonvapaus"), mutta edellä mainituista syistä tunnustuksellista uskontoa ei pitäisi sisältyä normaaliin koulupäivään. Ei ruokarukouksille ja aamuhartauksille. Kyllä uskontotiedolle. Eikä alokaskirkossakaan mitään vikaa ole. Toivottavasti tästä nyt välittyi mitä miä yritin ajaa takaa.
Niin ja lisätään vielä: Suvivirsi ei ole eikä koskaan ole ollut itselleni ongelma. Sen merkitys on aina ollut ihan muualla kuin sen sanoissa ja sanomassa. Minulle ja monelle muulle se on merkinnyt kouluvuoden loppua ja kesäloman alkua, ei sen kummempaa. Jos kuitenkin nyt alettaisiin valitsemaan kouluissa laulettavaa lukuvuoden päätöslaulua (eli ajatellaan, ettei Suvivirsi olisi jo tällainen), niin olen varma, että näistä kahdesta vaihtoehdosta Suvilaulu olisi se, joka paikan lopulta saisi.
Onneksi on vielä ihmisiä Suomessa, jotka eivät ole valmiina heittämään kaikkea Suomen kulttuuria roskiin, kun tänne tulee muutama muslimi tai ateisti tiukkapipoa alkaa kaikki kaunis ärsyttämään.
Niin. Onhan tuo bloggaaja tosiaan summannut kirjoitukseensa kolme Suvivirsi-keskustelun yhteydessä kuultua argumenttia. Itselleni merkityksellinen on lähinnä "Koska perinne, kulttuuri ja sielunmaisema!" -argumentti. Oma näkemykseni tästä on tullut selitetyksi jo yllä.
Tuossakin blogikirjoituksessa ollaan selvästi isoilla kierroksilla: pistetään vastakkain tämä perinteeksi muodostunut pelottavan J-sanan sisältävän laulun laulaminen koulun kevätjuhlassa ja ne perusoikeudet. Itse en näe tätä juttua kuitenkaan oikein perusoikeuskysymyksenä. Minusta perusoikeuksiin ei kuulu “oikeus olla kuulematta pelottavaa J-sanaa” - tai olla olematta kosketuksissa itselle vieraan maailmankatsomuksen kanssa. Ymmärtäisin perusoikeus-argumentin tässä, jos laulun sanoma olisi vaikkapa jotain kansanryhmää alentava tai halveksiva. Näin ei kuitenkaan ole. Enkä näe, että tässä olisi sellaista ongelmaa, jonka vuoksi koulujen pitäisi hyllyttää yksittäinen laulu, olkoonkin sitten vaikka virsi.
Jos verrataan perusoikeuskysymyksenä vaikkapa homoavioliittoja ja Suvivirttä, niin noissa asioissa on ero. Samaa sukupuolta olevilta pareilta on evätty oikeus yhdenvertaiseen kohteluun verrattuna eri sukupuolta oleviin pareihin. Suvivirren kohdalla henkilö X taas mahdollisesti joutuu hetkeksi epämukavuusalueelleen laulun uskonnollisten viittausten vuoksi.
Jossain on varmaan käytetty bloggaajan esiinnostamaa toista argumenttia "Koska kristittyä enemmistöä sorretaan!". Joku voi kai sitten kokea sen niin, mutta minä en. Siihen asiaan en osaa ottaa kantaa.
Kolmas argumentti tällä bloggaajalla on kaltevan pinnan teoriaan liittyvä "Kaikki muutkin kristilliset merkit on poistettava!". Mikä lopulta on säilyttämisen arvoista ja mikä ei? Viime kädessä kai näillä main elävällä kansalla olisi lupa päättää siitä, ja aika pitkälti enemmistömenetelmällä, jos kyse ei ole johonkin kansanryhmään kohdistuvasta kielteisestä osoittelusta. Vaikka tässä(kin) keskustelussa tehdyn Siniristilipun esiinnoston voikin tulkita “kaltevalla pinnalla” pelotteluksi, niin huomio on tässä yhteydessä ihan relevantti, lipun muotokieli kun viittaa suoraan kristinuskoon.
Onnistuipa tämä bloggaaja myös nykäisemään maton altaan loppukaneetillaan. Loppuhuipennuksensa oli aika klisheinen ja latteudessaan vähintäänkin ensimmäiseen ja viimeiseen kritisoimaansa argumenttiin verrattava. Minusta ei ole ensinkään väärin kuljettaa perinteitä sukupolvelta toiselle. Kriittisesti perinteitä on toki hyvä tarkastella ja tarvittaessa muuttaa, mikäli niiden perusteella esimerkiksi estettäisiin tasa-arvoisten oikeuksien toteutumista.
Massan mainitsema tähän Suvivirsi-tapaukseenkin liittyvä "pakotettu korrektius" johtaa lopulta monimuotoisuuden typistymiseen ja kulttuurikerrostumien katoamiseen. Samaa pesyettä on myös halu suitsia omien arvojen kanssa ristiriidassa olevaa keskustelua.
Jokin aika sitten törmäsin aivan vakavissaan esitettyyn ehdotukseen siitä, että kriminalisoitaisiin "virheelliseksi osoitetun tiedon levittäminen joukkoviestinnässä". Samoin "vihapuhe"-käsitettä on hähmyistetty niin väljäksi, että sen varjolla yritetään vaientaa varsin asiallisenkin mielipiteenvaihtoa. Minusta vasta johonkin kansanryhmään kohdistuva väkivallalla uhkaaminen, siihen kehoittaminen ja yksiselitteinen panettelu on "vihapuhetta", joka pitäisi erityisesti huomioida lainsäädännössä. Ei esimerkiksi ennakkoluuloihin perustuva virheellisten käsitysten ilmaiseminen, edes pään aukomisen muodossa.
On vähän kyseenalaista tehdä maailmasta hajuton, mauton ja väritön vain siksi, että varjellaan viimeiseen asti sitä, että joku voisi tuntea itsensä jotenkin loukatuksi, koska ei halua olla kosketuksissa jonkin eteentulevan asian kanssa.
Tässä, kuten monessa muussakin kansalaisten mieliä kovasti kuohuttavissa asioissa, metsä pyrkii häviämään tiheän puuston taakse.
Kysymys ei ole yksittäisestä virrestä tai jonkun kiihkoateistin loukkaantuneista tunteista vaan siitä, että yhteiskunnan viran puolesta koko kansalle tarjoamien palveluiden pitäisi olla vapaat kaikesta ideologisesta (niin poliittisesta kuin uskonnollisestakin) hapatuksesta.
Mutta ymmärrän luonnollisesti, että tämä on vielä pitkään "I have a dream..." -osastoa.
On aika vaikea nähdä, että vaikkapa sivistystoimi olisi koskaan täysin vapaa kaikista ideologioista. Ja miksi pitäisikään olla? Poliittiset ja uskonnolliset ideologiat ovat ongelma silloin kun niihin liittyvien syiden varjolla perustellaan vaikkapa palveltavien valintaa. Muuten kulttuurimme osaksi liittyneitä tapoja ja perinteitä voi ihan hyvin sietää. Ja niitä perinteitä voi aivan hyvin siirtää tuleville sukupolville kouluopetuksessakin, riippumatta niiden mahdollisesta katsomuksellisesta taustasta.
Suomessahan on yleistä oppivelvollisuutta ja koululaitosta ollut vasta 1800-luvun puolestavälistä ja tuo uskonnollisen suvivirren hoilotus lienee ympätty mukaan jossain tuon aikajänteen vaiheessa - kovin pitkästä perinteestä ei siis ole kyse.
(aiempaa opetusta ei oikein voi kouluksi sanoa, sillä pelkkä raamattu-satukirjan lukeminen ja sormilaskutaito, ilman kirjoittamaan opetusta ja muuta yleissivistävää opetusta, ei oikein täytä koulutuksen tuntomerkkejä - vaan muistutti lähinnä koraanikoulua).
Koulunhan on tarkoitus sivistää ja lisätä ihmisten tietoja ja taitoja. Sen takia tuo kyseisen laitoksen tilaisuuksissa tapahtuva mielikuvisolennon ylistäminen tuntuu vieläkin typerämmältä. Jos joku tuo jonkun joulupukki-kortin esiin, niin siihenhän ero on siinä, että kaikille lapsille kyllä tietyssä iässä kerrotaan, että ei joulupukkia ole oikeasti olemassa. Se jumala-sana tuskin on se asia, joka Suvivirrestä monen mielestä kauniin ja ihanan tekee. Sanoja vähän muuttamalla perinne säilyisi ja kouluissa ei edistettäisi satujen pitämistä totuutena.
Kaikenlaisissa uskontotapahtumissa alkaa aina hieman vituttamaan se, miten siihen touhuun uhrataan niin paljon aikaa ja rahaa. Pappi puhuu mielikuvitusolennosta totuutena ja sitten yhdessä lauletaan satuhahmoa ylistäviä lauluja ja tosissaan pyydetään tältä suojelusta ja apua. Silloin aina pitää ihan varmuuden vuoksi tarkistaa kalenterista vuosiluku. Tulee olo, että nyt kyllä olen jossain aivan väärässä paikassa ja väärässä seurassa, ja alkaa kaipaamaan hyvin nopeasti jotain täysijärkisiä juttuja. Tuollaisen toiminnan kanssa en halua olla millään tavalla tekemisissä, enkä sitä millään tavalla tukea. Näiden syiden takia en esimerkiksi armeijassa osallistunut niihin uskontotilaisuuksiin.
Onneksi meidän aikuisten ei tarvitse työpaikoilla kuunnella raamatun tekstejä tai rukoilla tai laulaa virsiä. Työelämä on neutraalia. Sinne tullaan tekemään töitä eikä harjoittamaan uskontomenoja.
Aikuisten säännöt eivät kaikilta osin ulotu lapsiin saakka. Viime vuosiin saakka lapsia on saanut kurittaa ja istuttaa jälki-istunnoissa. Edelleen saa ilmeisesti poikia ympärileikata. Poliisi on saanut komennella ja koulussa heille on saanut pakkosyöttää aatteita. Kun itse olin koulussa, siellä kävivät amerikkalaiset MRA- miehet (moraalinen varustautuminen) julistamassa kommunismin kauheutta. Kas kummaa, heidät järjesti kouluumme uskonnonopettaja, seurakunnan pappi. Oulussa 1970-luvulla meille, silloin jo täysi-ikäisille poliisi huusi mustan maijan ikkunasta: "Hei siellä, ei seisoskella kadulla, liikkeelle". Näytimme "nuorilta".
Helsingissä ykkösen raitiovaunuissa rahastajat huutelivat vielä 80-luvulla: "Koululaiset ylös että ihmiset saavat istua". Ja sama ruotsiksi.
Onneksi ajattelutavat ovat muuttumassa. Oppilaita kunnioitetaan jo ihmisinä, jotka pystyvät itsekin ajattelemaan ja tekemään valintoja. Pakkouskonto on kyllä outo jäänne menneisyydestä.
Jos oikein kärjistetysti sanoo, niin homoudesta kertominenhan kuuluu tähän samaan luokkaan. Eli sekin on ideologiaa. Ainakin osittain. Pitäisikö poistaa opetussuunnitelmasta? Korostan, etten halua sitä.
Homous ei ole idealogiaa eikä aate eikä puolue vaan ihmisen ominaisuus kute oikea tai vasenkätisyys tai ihonväri. Olihan se jos musta mies ja valkoinen nainen suutelee joskus(joillakin hörhöillä vieläkin) tämäkin oli poliittinen kannanotto kuten kahden miehen suutelu nykyään.
Unohdettaisiko tämä höpönhöpö, ja keskityttäisiin vaikkapa Krimin kriisiä ja sitä seuraavien vaikutusten pohtimiseen?
(nimim. ylimääräistä KH-kutsua paska jäykkänä odotteleva majuri evp.)
Mietityttävistä asioista voi avata kokonaan oman keskusteluketjunsa. Mikäli aihe kiinnostaa muitankin, seuraa siitä varmasti laajempaa pohdintaa - ja unohtuu höpönhöpöt, jos on unohtuakseen. Tämän keskustelun otsikko ja aihe on Suvivirsi, ei Krimi.
Onhan sekin ideologiaa, että ylipäätään lapsia edes opetetaan, mutta että näitä kahta kyseessä ollutta asiaa voisi jotenkin verrata... Valitettavasti ei yllätä, että juuri uskovaisen suusta kuulee noin typerän kommentin, oli sitten kuinka kärjistetty tahansa. Asiallisen tiedon ja opin levittäminen VS. oppilaille epäsuora valehteleminen ja satuhahmon pakkopalvonta. Kyllä! Nämä kaksi asiaa ovat vertailukelpoisia!
Heh, ihan vain huomiona, että eipä taida olla edes muut kirjoittajat yhteensä maininneet menneistä tai nykyisistä ammateistaan ja tehtävistään yhteensä yhtä paljon kuin Pete yksin omastaan. Ei sillä ettenkö Peten historiaa arvostaisi, sillä niin tosiaan teen.
Kuten tuossa jo tuli esiin, on homoseksuaalisuus eri asia kuin ideologia tai maailmankatsomus.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolesta toimimista voi kyllä ajatella ideologiana, tai sellainen toiminta voi olla osa jotain ideologiaksi ajateltavaa. Mutta homoseksuaalisuus ilmiönä on yksilön ominaisuus - kätisyyden, ihonvärin tai silmien värin tapaan.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä kertominen kouluopetuksessa on perusteltua samalla tavoin kuin matematiikan funktioista, äidinkielen ilmiöistä, ihmisen kehittymisestä kehdosta hautaan, maista ja kansoista, avaruudesta tai lukuisista muistakin asioista kertominen.
On perusteltua käsitellä homoutta ilmiönä ensisijaisesti osana biologiaa. Paikka ilmiölle löytynee myös psykologiasta. Psykologian ohella uskonnossa, elämänkatsomustiedossa ja filosofiassa olisi kenties hedelmällistä pohtia asenteita hlbti-vähemmistöjä kohtaan.
Terveystiedon ihmissuhde-, seksuaali- ja ehkäisyvalistuksessa pitäisi nostaa hlbti-näkökulma kunnolla esiin.
Historiaan mahtuu hlbti-vähemmistöihin kuuluvia merkittäviä henkilöitä. Ja toki "homohistoriasta" olisi ihan perusteltua esittää jonkinlainen pintaraapaisu. Taideaineisiinkin riittäisi hlbti-vähemmistöihin kuuluvia taiteilijoita ja musiikin tekijöitä. Puhumattakaan äidinkielestä ja kirjallisuudesta: kirjailijoita ja lyyrikoita sateenkaaren katveesta on lukuisia.
Edelleen olen sitä mieltä, että kouluopetuksessa Suvivirrellä on paikkansa. Jos sen yhteys kristillistaustaiseen kulttuuriperintöömme ei innosta, voi sen vuosisatojen takaisesta sävelestä ja sanojen suvisesta vehreydestä iloita. Ja hengähtää kiireisen koulutyön lomassa. Samalla voi opetella hyväksymään asioita, jotka eivät ole itselle merkityksellisiä tai ovat ehkä jotenkin vastenmielisiä. Oppia elämään siinäkin.
Mukaillen Public eye:n "ei näe metsää puilta" -huomiota totean, että minä koen metsäksi aidon monimuotoisuuden puutteen. Vaan mitä nämä puut nyt näyttäisivätkään olevan? Tasa-arvon soturit ovat minun silmissäni oikein joukolla juosseet huminoivia ja lehtiverhossa olevia Suvivirsi-puita päin, ehtimättä lainkaan sinne metsään siimekseen asti miettimään sitä, mikä todella olisi kestävää yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja monimuotoisuutta.
Useimmat nykyisistä ”kristillisistä” juhlista on sijoitettu pakanallisten tai muiden (vanhojen) uskontojen juhlien päälle. Useimpiin juhliin on jäänyt roikkumaan myös noiden kristinuskoa vanhempien juhlien tapoja ja perinteitä. Onko se nyt sen ihmeellisempää, että nykyään maallistuneisiin ja kaupallistuneisiin juhliin kuten erityisesti joulu, jäisi roikkumaan myös kristillisiä elementtejä.
Johannes kastajan päivän aattona (juhannus) ja pohjanmaalla pääsiäisenä poltettavat kokot eivät varmasti ole mihinkään kristilliseen traditioon liittyviä. Kristillinen pääsiäinen korvasi esikristillisen kevään juhlan ja Johannes kastajan juhlistaminen Juhannuksena on liimattu kristinuskoa vanhemman keskikesän juhlimisen päälle.
Myös suomalainen joulupukki on alun perin perinnöltään vanhan ajan nuuttipukki eikä eurooppalainen pyhä Nikolaus. Joulun vietto on ilmeisesti saanut alkunsa roomalaisen kulttuurin piirissä vietetyistä Saturnalia- ja kalendae-juhlista. Pohjolassa puolestaan talvipäivän seisauksen aikaan ratsasti Odin-jumala kahdeksanjalkaisella hevosellaan jakaen joko lahjoja tai rangaistuksia.
Itse koen kirkollisveroja maksavana ateistina oloni hyvin vaivautuneeksi sukulaislasten rippijuhlajumalanpalveluksissa. Jotkut ovat ihmetelleet, kun en osallistu ehtoolliselle muiden sukulaisten seurassa. Kysyjille olen vastannut, että osallistumiseni olisi vähintäänkin tekopyhää. Kummilapseni vanhemmat ymmärsivät hyvin, että osallistumiseni kummityttäreni siunaamiseen olisi ollut huono ajatus.
Perinteisiimme kuuluu kuitenkin osallistua Kallion kirkon jouluyön konserttiin. Laulan täysillä mukana molemmat yhteislauluvirret, jotka ovat yleensä ”enkeli taivaan ” ja ”maa on niin kaunis”. En ole koskaan kokenut noita virsiä laulaessani ylistäväni jumalaa, vaan osallistuvani vanhaan jouluperinteeseen. Monille yksinäisille uskoville ja uskonnottomille kalliolaisille tuo jouluyön konsertti on ainoa mahdollisuus viettää lyhyen hetken joulua yhteisöllisesti ja tuota yhteisöllisyyttä olemme tukemassa ja sen tunnelmasta nauttimassa.
Annetaan kaikkien – kristillisten, pakanallisten, juutalaisten… - perinteiden kukkia ja opetellaan nauttimaan pienistä hetkistä ja tunnelmista.
Näin ajankohtaisesti:
Enemmän kuin hieman reaalibiologian vastaisesti munia jälkeensä jättävä pääsiäispupu on muuten tutkimusten perusteella mitä ilmeisimmin kelttiläisen/germaanisen luonnonjumalattaren (uudelleen kukkaan puhkeamisen, lisääntymisen [pupu. Got it?] ja jälleensyntymisen) antropomorfinen personifikaatio. Kyseisen rouvan nimeä en nyt muista, enkä viitsi googlata. Tehköön joku jos tahtoo...
Virpomisella taas ei ole mitään tekemistä Jessen palmunlehtiparaatin kanssa, vaikka toisin kuulee välillä väitettävän. Pajunkissat viittaavat samaan kuin edellinen. Uuden elämän heräämiseen talven jälkeen.
Eivätkä pääsiäisnoidat sinälläänkään kovin kristillistä perintöä ole.
EDIT: Saturnalia -juhlapyhien aikana roomalaiset lahjoittivat ystävilleen, sukulaisilleen ja naapureilleen ihmismuotoisia mausteisia hunajakakkusia ja nauttivat litratolkulla kuumennettua ja maustettua viiniä. Kuullostaako jotenkin tutulta?
Mä komppaan Massaa siinä, että ylikorrektius voi olla ahdistavaa. Mun mielestä ei esimerkiksi ole lähtökohtaisesti väärin, jos nauraa sille, että joku kaatuu pyörätuolilla jos se näyttää hassulle tai sille että kuuro päästää seurassa ollessaan tahattomasti hassun äänen, joka osuu sopivasti käytyyn keskusteluun. Se, että nauraa (kenellekään) pilkaten on väärin, mutta yhtä väärin on suojella vammaisia tai muuten erilaisia ihmisiä normaalilta sosiaalisuudelta. Suojelu on vain yksi eristämisen muoto, erilaiseksi tekemistä.
Musta paras tapa suhtautua kaikkeen on se, ettei mitenkään erityisesti suhtaudu. En oo vielä tavannut yhtäkään ihmistä, joka toivoisi muiden suhtautuvan itseensä säälien. Siihen oon kyllä törmännyt useemmankin kerran, että jo saattohoitovaiheessa olevat voivat pimittää läheisiltä ja varsinkin tutuilta tiedon sairaudesta ihan viimeiseen asti, koska eivät halua että heihin aletaan suhtautua.
Suvivirrestä en oo erityisesti mitään mieltä. En ihan ymmärrä niitä, joita se loukkaa, koska kyse on niin pienestä asiasta, mutta ymmärrän idean miksi jostain voi tuntua sille. Se, että jokin on ollut tapana ei oo syy tehdä samaa jatkossa kyseenalaistamatta. Monesti juuri pikkuasiat on niitä jotka hiertää. Mä pidän pikkuasioihin takertumista myös positiivisena merkkinä, koska mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta on, sen enemmän siellä puhutaan julkisesti tasa-arvosta. Alistavassa kulttuurissa se ei onnistu.
Henkilökohtaisesti en koe suvivirren pitävän sisällään sellaista symboliikkaa, että kokisin tarvetta olla siitä mitään mieltä.
En aio sanoa suvivirren puolesta tai vastaan mitään. Sen sijaan haluan sanoa joitakin huomioita keskustelusta.
Myönteinen uskonnonvapaus on erityisesti vapautta uskontoon ja sen harjoittamiseen. Jo kansainvälisten sopimusten mukaan on jokaisella oikeus ilmaista uskonnollista vakaumustaan julkisesti ja yhteiskunnan laitosten toiminnan piirissä. Tämä ei tietenkään merkitse, että suvivirttä on laulettava yhdessä. Näin ei kai muutenkaan ole.
Tältä osin luulen, että suvivirsi-keskustelun yksi harha on uskonnon näkeminen yksityisasiana. Uskonnon harjoittaminen on yhteisöllistä. Siihen oppimisessa ei tulisi olla mitään ongelmaa. Eri asia on kuitenkin, tuleeko sen tapahtua y h d e n tietyn uskonnon puitteissa.
Näen suvivirren laulamisen mahdollisuutena. Sen myötä voi olla mahdollista ymmärtää uskonnon harjoittamista (tai sitten ei ole mahdollista). Kaiken tulkitseminen kielteisellä tavalla neutraaliksi on pahimmillaan ovi pimeyteen ja kaaokseen. Ihminen ei erota valittavissa olevaa ja - jos näkeekin osan valittavista - ei osaa valita. Silti suvivirren laulaminen ei valitsemisessa vielä varmaankaan auta. Mahtaisiko talousoppien uusliberalistinen suuntaus auttaa valinnoissa?
Kovimmatkin ateistit kuuluvat kristillisen rakkauden piiriin. Heitä on kuunneltava ja kunnioitettava. Minusta uskonnottomien (jos heitä oikeasti on (minun mielestäni ei ole)) on saatava yhtäläinen oikeus ja velvollisuus oppia uskon/ei-uskon välillä. Kysymys kuuluu tältä osin: Kuinka pitkälle oppilaan, jolle on valittu uskonnoton tie, tulee kohdata moninaisuutta? Samoin: Kuinka pitkälle oppilaan, jolle on valittu uskovan tie, tulee kohdata uskonnottomuutta? Nämä kysymykset eivät kuitenkaan ratkaise suvivirren paikkaa kouluopetuksessa.
Minusta kysymys ei ole siitä, mitä oppilaat ja opettajat keskenään tekevät, vaan siitä, mitä meidän kaikkien mielestä on koulu. Onko kouluopetuksessa kannanottoja?
Martin suomessa uskonnon harjoitus koulussa on pakko myös toisella asteella joutusin suvivirttä kuuntelemaan ja opettaja pakotti seisomaan vaikka olen ateisti anti nationalisti homo.
En usko, että oli pakko nousta seisomaan. Milläs olisivat pakottaneet, jos et olisi noussut? Toisaalta: hyväkäytöksinen ihminen osaa kunnioittaa muita, eikä tee numeroa asiasta, joka ei oikeasti aiheuta vahinkoa tai harmia sinulle tai kellekään muulle.
En usko että smo:n koulunkäynnistä on niin kauaa, että hän ei muistaisi miten helppoa oppilaan on tosielämässä jäädä istumaan kun muut seisovat opettajan käskystä. - Tai mistä minä tiedän, ehkä se nykyään tosiaan on mahdollista??
Muuten olen edelleen sitä mieltä, että tämä uskonto- ja politiikkaneutraalista kaikkiin yhteiskunnassa hyväksyttyihin aatesuuntiin neutraalisti suhtautuvasta yhteisestä kouluympäristöstä käytävä keskustelu pyörii hyvin tarkoitushakuisesti jonkin yhden laulun ympärillä. Kyseessä on kuitenkin oppilaan yleinen oikeus valita, mihin rituaaleihin hän omantuntonsa mukaan osallistuu ja mihin ei.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että koulussa pitää olla mahdollisuus tutustua eri uskontoihin ja kulttuureihin, ja niihin kuuluvia tapoja pitää esitellä ja niiden mukaisia tapahtumia järjestää. Tällaisiin opetuksen ulkopuolisiin tapahtumiin osallistuminen olkoon kuitenkin vapaaehtoista sen jälkeen, kun oppilaille on oppitunnilla kerrottu, mistä niissä on kysymys.
Kaikille yhteiset, "pakolliset" (onko nykykoulussa mikään enää todella pakollista?) tapahtumat olkoot sen sijaan vapaat aatteellisesta hapatuksesta.
[Edit: typo]
Smo luokanvalvojani oli uskovainen ja tosi tarkka kaikesta, joten koin että mielummin minun oikeuksiani loukattaisiin kuin että olisin kieltäytynyt ja sitten saanut huutoa joka olisi voinut johtaa siihen että olisin ahdistunut niin paljon että olisin esim viillelyt itseäni, tosin taisi olla jälkeenpäin se olla parempi kuin se että nyt olen niin hemmetin vihainen aina suvivirren kuullessani, siis vielä enemmän kuin ennen sitä episodia.
Tosin jos minua käskettäisiin laittamaan porukkaa kaasukammiohin niin sitten tietenkin kieltäytyisin.
Noissa suvivirsi- ja muissa tapauksissa on yksi paha juttu. Nimittäin se, että yksilö joutuu erikseen hakemaan oikeutusta siihen, että hänen uskonnonvapautta ei loukata. Hyväkäytöksinen ja neutraali koulu ei saisi pakota lapsiaa seisomaan luokan ulkopuolelle, käytävälle heidän uskontonsa takia, mutta tällaista mahdollisuutta tarjotaan.
Kouluopetuksessa on kaikenlaista katsomukselliseksi tulkittavaa ei-uskonnollistakin sisältöä. Pitäisikö tuon tosiasian kohdalla miettiä samoja kysymyksiä?
Missään ei valehdella nin paljon, kuin uskonnoissa ja niiden lauluissa, joten sekin on hyvä peruste antaa uskovaisten harrastaa uskomuksia omana harrastuksenaan ja jättää niitten valehtelut sivistys-koulujen ulkopuolelle.
Uskontotemppeleissä voi uskonvapaasti harrastaa uskontoja ja veisata virsiä ihan vaikka 24/7 - mikäs siinä on, etteivät kirkot kelpaa kirkkoväelle?
Etenkään raamatussa ei juurikaan puhuta sivistymisestä, joten siksikään luonnoton ja pakanallinen kristinuskomus ei oikein istu koulumaailmaan. profeetat jesse ja muhammet taisivat kumpikin olla luku- ja kirjoitustaidottomia, mikä ei sekään yhdistä heitä koulu-sivivstykseen.
Erityisesti abrahamiset uskomukset ja niihin nojanneet, kuten natsit tai stalin, ovat aiheuttaneet meitä hlbt-ihmisiä ja läheisiämme kohtaan niin pajon pahaa ja ihmisoikeusloukkauksia, joten sekin on hyvä peruste pitää koulut uskomuksista vapaina - jotteivät uskovaisten pahat teot, koraanin ja raamatun saatanallisten säkeitten innoittamina, aina 666 sukupolveen saakka jatkuisi.
En tiedä, mitä smo tarkoittaa katsomuksellisella ei-uskonnollisella kouluopetuksen sisällöllä. Poliittista sisältöä? Olen kuitenkin sitä mieltä, että koulussa pitää ilman muuta opettaa erilaisia maailmankatsomuksia, olivatpa ne luonteeltaan uskonnollisia tai jonkin muunlaisia. Julkisrahoitteisen koulun opetuksessa tällaisen opetuksen pitää olla kuitenkin lähinnä perustietoja tarjoavaa. Syventävää tietoa tarjottakoon sitten kutakin katsomusta edustavien tahojen toimesta halukkaille kouluopetuksen ulkopuolella. Esimerkiksi tunnustuksellisen uskonnonopetuksen osalta tulee mieleen vaikkapa vanha kunnon pyhäkoulu.
Koulussa oppilaan ei pidä odottaa oletusarvoisesti kannattavan mitään katsomussuuntausta, vaan katsomuksellisiin rituaaleihin osallistavat tapahtumat on järjestettävä niin, että niihin ei oleteta kenenkään ilman muuta osallistuvan. Jos esimerkiksi lukukauden päätteeksi järjestetään johonkin uskontoon kuuluvia menoja, samaan tilaisuuteen ei pidä ympätä kouluasioihin liittyvää sisältöä kuten todistusten jakoa, yleistä informointia kaikkia koskevista asioista tms.
Kyllä tulisi meteliä jos oppilaat laitetaan vaikkapa jonkin puolueen vappukulkueeseen, joten ei ole niin suuri huoli että vielä tässä vaiheessa jokin attesuunta alkaisi tulla kouluissa oletukseksi. Eikä onnerksi ole menty siihen suuntaan, että valtio alkaisi aatteita valikoiden laitttamaan uskonnonpilkkalain rinnalle. Eräs ministeri joitakin aikoja sitten esitti sellaista mahollisuutta, mutta se olisi kyllä hyvin huono juttu. Koulun ja muidenkin laitosten pitäisi olla neutraaleja. niin sukupuolen kuin uskonnonkin suhteen.
Maailma ei ole mustavalkoinen ja tunnustuksellisten uskontojen opetus erillisissä pyhäkouluissa antaisi paremmat valinnanvapaudet kaikille.
Usko on yksityisasia. Ihmistä ei pidä saattaa sellaiseen tilanteeseen, että hän joutuu paljastamaan tahallisesti tai tahattomasti uskonnollisen vakaumuksensa. Se on likipitäen sama kuin hlbt joutuisi julkisesti erilleen muista aina välillä. Laitoksen virallisten ohjeiden pakottamana. Se satuttaa.
