(Nuoren) opettajan varaventtiili

Kun nyt menee maate, niin enää tarvitsee herätä kolmena aamuna ja sitten alkaa loma.

Lauantai kello 9.30.

Ei niin että meillä laskettaisiin.

Oppilas B ja lehtori A luokkaretkellä Suomen joutsenella koko luokan kanssa

A: Hei äijät, älkääs jääkö sinne. Opas meni jo kannen alle.
B: Ope hei, mä en tuu tonne alas.
A: Miksi et.
B: En vaan tuu.
A: Sepä ei ole ihan sinun ratkaistavissasi. En mä täällä voi alkaa kuuntelemaan kolmenkymmenen ihmisen haluamisia.
B: Sä olet mulle vihainen.
A: Miksi mä sulle olisin vihainen. Mulla on vaan vastuu kaikista mun oppilaista työpäivän ajan. En mä voi siksi jättää ketään yksinään mihinkään.
B: Mä en vaan tuu. Mulla huimaa jos mä meen noin jyrkkiä portaita.
A: Huimaa?
B: Joo. Jos mä kaadun ja tipun, niin vähänkö mä syytän sua siitä.
A: Jos sä kaadut ja tiput, niin vähänpä se on minun syyni.
B: Sä vihaat mua.
A: Kaikki muut odottaa meitä jo.
B: Mä en tuu.
A: Odota sitten täällä kannella, niin me tullaan tänne kun me ollaan nähty kaikki tuolla alhaalla.
B: En mä ala täällä yksin istumaan!
A: Mitä sä nyt kiukuttelet?
B: Jos sä jätät mut tänne yksin niin mä hyppään tonne jokeen!
A: Mitä tämä nyt oikein on? Mulla on kaksikymmentäyhdeksän muuta oppilasta tuolla odottamassa ja sä kiukuttelet mulle kun mä en voi ratketa kahteen paikkaan?
B: Sä et koskaan kuunetele mua. Sulla ei oo koskaan mulle aikaa.
A: Onko mulla ollut jotenkin vähemmän aikaa käyttää sinua varten kuin mitä muille? Onko tämä sun mielestä sun ikäisen käytöstä? Sä olet parin päivän päästä virallisesti ysiluokkalainen ja me käydään keskusteluja siitä, hyppäätkö sä laivalta jokeen.
B: Sä vihaat mua.
A: En vihaa sua. Mutta sun käytöksestä mä en tällä hetkellä pidä.
B: Mä hyppään laidan yli.
A: Hyppää mun puolestani, jos se sua rauhoittaa. Tuolla on sitten tikkaat, mistä pääset ylös. Näetkö sä ne? Mä meen nyt alas. (menee)
B: (istahtaa laivan kannelle. Itsekseen) Haistakaa vittu kaikki.

(Lehtori A pyyhkii taulua tunnin jälkeen, oppilas B tulee sisään)
A: Moi
B: Moi.
A: Mikäs sut tänne lennätti?
B: Mua kiusattiin taas.
A: Eikä? Ketkä?
B: En mä tiä. Tummahiuksinen ja vaaleehiuksinen.
A: Oliko ne sua vanhempia?
B: Emmä tiä.
A: Tai nuorempia?
B: Emmä tiä.
A: Mä haluasin saada ne tyypit kiinni.
B: Emmä tiä ketä ne on.
A: Eikö sulla ole mitään tietoa niistä?
B: Ei.
A: Onko ne meidän koulusta?
B: Emmä tiä.
A: Tiedätkö, kun mun on aika vaikea tehdä mitään, kun mä en oikein tiedä, mitä tehdä.
B: Kyllä sun pitäisi kattoo mun perään.
A: Kyllä sä siinä olet oikeassa. Ei sua saa kukaan kiusata, kuten ei ketään muutakaan. Mutta kun mä en yhtään tiedä, mihin suuntaan lähteä.
B: Kyllä sun pitäis osata. Sä olet opettaja.
A: Olisiko sulla ehdotuksia, mitä mä voisin tehdä? Siis mitä sä haluaisit että mä tekisin? Kun mä haluaisin kyllä, mutta kun me ollaan oltu tässä samassa tilanteessa jo aika kauan.
B: Mua pelottaa mennä kesällä rippikouluun.
A: Miksi? Tuleeko sinne sellaisia jotka on kiusannut sinua?
B: Ei. Tuttuja vaan.
A: No mikä sulla sitten pelottaa siinä?
B: Pelottaa vaan.
A: No se on harmi.
B: Mitä sä meinaat tehdä?
A: Sen kiusaamisen kanssa?
B: Ei ku sen rippikoulun. Kun mulla pelottaa.
A: Rippikoulun? Kuule, kun mä en oikein voi sen kanssa tehdä mitään, kun se on seurakunnan juttu ja mä olen koulun opettaja.
B: Mä arvasin taas ettet sä auta mua.
A: (alkaa hiljalleen hiiltyä) Se on vähän sellainen asia, etten mä oikein voi auttaa. Etkö sä voisi puhua sun rippipapille siitä?
B: En mä haluu puhuu sille. Sä voisit soittaa sille.
A: Sille papille? Kuule, sellaista mä en oikein voi tehdä. Sun pitäisi puhua vaikka kotona, jos ne soittaisi.
B: Sä et ikinä auta mua. Et ikinä! (lähtee kävelemään luokasta)
A: Nyt et kyllä sano noin, kun se ei pidä paikkaansa.
B: (pysähtyy) Mitä sä tekisit, jos joku oppilas olisi rakastunut sinuun?
A: Mitä?
B: Haista paska! (juoksee pois)

Ihan väsypoikki.

Kun pääsen töistä, on ihan pakko ottaa nokoset. Miten ihminen voikaan olla näin väsynyt? Ei huvita tehdä mitään; ei mennä leffaan, ei soittaa kavereille, ei spostailla, ei mitään.

Onneksi pupu on myös opettaja. Että toinen ihan oikeasti tietää, miltä tuntuu...

Mutta enää viisi aamua ja sitten alkaa kahden ja puolen kuukauden kesäloma!

Aittamme alkaa olla ulkoa valmis. Sain tehtyä katon valmiiksi ja naulattua siihen aluskatteen. Varsinainen ulkokate, päreet, naulataan paikalleen vasta sitten, kun niitä jostakin saadaan. Ja kun on rahaa.

Asensin aitan kahdelle sivulle valaisimen, joka iltahämärissä tuo kauniisti esille hirren pinnan elävyyden. Rakensin myös portaat, jottei aittaan tarvitse aina hypätä.

Tänään ei ollut tarkoitus tehdä mitään, vaan ajattelin vain lukea kirjaa. Pupu tahtoi kuitenkin tulevaan japanilaiseen puutarhaansa isoja kiviä. Nyt on kipeät paitsi jalat, myös kädet ja selkä.

Kohtaus kesken työpäivän.

(Tapahtuu koululuokassa, missä lehtori A pyyhkii taulua. Oppilaat B ja C tulevat.)

B: Moi
A: Moi. Mitäs tytöt? Eikö teidän pitäis olla ulkona välitunnilla.
B: Eikä ku C:llä olis vähä kerrottavaa.
A: Ai jaa. Millaista?
C: Eikä oo.
B: On sulla.
A: Millaista?
C: Ei mitään.
B: Sitä on kiusattu netissä. Taas.
A: Ketkä?
C: Ei kukaan.
B: Kaksi poikaa.
C: Eikä oo.
A: Ketkä pojat? Onko ne meidän koululta?
C: En tiä.
A: Ketä ne sitten on?
C: En tiä.
A: Mitä ne sitten teki? Tai sanoi?
B: Sano nyt se kun sä sanoit mulle.
C: En.
A: Mun on nyt vähän vaikea auttaa, kun sä et ole oikeastaan kertonut mulle mitään. Haluaisitko sä kertoa mulle, mitä on tapahtunut?
C: En.
B: Jos mä sanon?
C: Et.
A: Kuule, nyt mä en sitten oikein voi tehdä mitään enkä mä pysty auttamaan, vaikka haluaisin.
C: Sä oot just aina tommonen! Ei sulle koskaan kannata sanoo mitään, kun sä et auta! Te aikuiset ootte aina tommosia. Mä en enää ikinä sano sulle mitään! Haista paska! (juoksee pois)

Tänään tuuli kovasti ja katolta meinasi lähteä lentoon. Pupu tuli auttamaan ja saatiinkin katto laudoitettua. Jos ihmettelet katon väriä, niin se johtuu siitä, että siihen käytettiin vanhaa seinälaudoitusta, joka revittiin talosta irti jo kaksi ja puoli vuotta sitten. Löytyipähän sillekin käyttöä.

Räystäslautoja ei saatu vielä kokonaan paikalleen, mutta osa kumminkin. Ensi viikonloppuna ajattelin yrittää laittaa aluskatteeksi ohuen kattohuovan ja sen jälkeen joskus, koska lie, aitta saisi ylleen pärekaton. Pitäisi vain löytää jostakin päreitä ja kohtuullisen halvalla.

Sisällekin saatiin rakennettua lattian ristikehikko, joten nyt vain rahaa säästämään, jotta saisi lattialaudat hankittua. Saisipa sitten aitan vieraskäyttöön!

Olikin kaunis ja kuuma ja aurinkoinen päivä. Pupu kuopsutti kasvi- ja kukkamaata ja varmuuden vuoksi siirteli kasvien paikkaa keskenään. Minä naulasin kattoa ja sainkin aikaan paljon.

Koko hela tuli vietettyä torpalla. Välillä sisko tuli muksuineen yökylään, välillä toinenkin sisko lapsineen ihan päiväseltään. Lopun aikaa puuhattiin.

Kun se aitan rakentaminen on kesken ja minä en tunnetusti kestä mitään keskeneräistä.

Tässä olen rakentanut kattotuolit ja naputellut räystään laudat paikalleen. Sitten olikin ilta ja yö ja sauna lämmin ja pupu houkutteli sisälle oluelle. Menin heti.

- Minun lapseni ei voi saada äidinkielestä seitsemää, ilmoitti eräs äiti minulle tänään puhelimitse ja jatkoi: -Hän lukee kotona säännöllisesti Aku Ankkaaja eikö se ole kirjallisuuden harrastamista.
- On kyllä. Mutta se ei riitä, kun kokeista ja teksteistä on tullut vain nelosia ja viitosia eikä lapsi ole tullut kertaakaan paikalle hänelle järjestettyyn tukiopetukseen, yritin selittää kiihtyneelle huoltajalle.
- Kyllä minä tiedän lapseni tason paremmin kuin sinä, sanoi äiti. Raastuvassa voidaan tavata.

Että on tullut kevät ja aika antaa arvosanat. Ymmärtänette, että lukuvuoden loppu on aika stressaavaa.