(Nuoren) opettajan varaventtiili

Ulkona poksahtelee raketteja, harvakseltaan vain mutta silti sen verran taajaan, että koira katsoi sängynalusen olevan hyvä paikka vastaanottaa uutta vuotta. Parin tunnin päästä sopivampi tila on kellarin takkahuone ja lähellä vuoden vaihtumista sohvantakunen. Kello 24 maailman paras paikka koiralle on pupun syli.

Mutta vielä siis vinttikamarin sängynalunen kelpaa.

Kahdeksalta käymme katsomassa ylioppilasteatterin perinteisen kabareen, minkä jälkeen minä jään sinne riekkumaan. Pupua ei juhliminen tänään kauheasti kiinnostunut ja hän palaakin esityksen jälkeen kotiin koiran henkiseksi tueksi.

Minä joudun siis menemään tärviölle ihan yksinäni. Voin kuvitella, kuinka pupu riemastuu, kun kolmen aikaan valun kotiin, herätän hänet ja imitoin hänelle kaikki ne hauskat sutkaukset, mitä illan aikana kavereiltani kuulin. Kaikkihan haluavat jakaa rakkaansa baarikeskustelut heti valomerkin jälkeen herätettyinä.

Menen nyt valikoimaan uudenvuodenpuseroa ja valittamaan sitä, kuinka minulla ei ole lainkaan päällelaitettavaa. Hyvää uutta vuotta kaikille!

Joulupukki oli saanut väärää tietoa minun kiltteydestäni ja toi suhteettoman paljon lahjoja.

Hyvä tietää; jos näinkin vähällä yrittämisellä sai näin paljon, voi ensi jouluna tyytyä hiukan vähempään ja olla tuhmempi.

Olipa kiva joulu. Isä ja äiti näyttiävt viihtyvän tosi hyvin, lähtiessä mammani kuiskasikin, että lapsuuden jouluja lukuunottamatta tämä taisi olla hänen elämänsä paras joulu.

Toisaalta, kun vanhukset olivat ensin viettäneet viikon sisareni pikkulapsiperheessä ja toisen viikon toisen siskoni puberteettiperheessä, oli hiljainen viisipäiväinen kahden aikuisen seurassa varmaankin nautinnollista.

Jouluaattona käytiin Raumalla kuulemassa joulurauhanjulistusta. Suosittelen; tilaisuus oli kaunis ja rauhoittava, ja päätin tahtoa sinne uudelleenkin.

Aamulla oppilaiden kanssa kirkkoon, sitten torpalle odottamaan vanhuksia.

Takaisin tullaan viimeistään uudeksi vuodeksi. Kai. Ei olla päätetty, kuinka kauan ollaan maalla; siksi käänsin sanomalehdetkin sinne.

Oikein hyvää joulua kaikille bloggaajille ja lukijoille!

Ostin torpalle enkelikellon. Kokosin sen kotona ja sytytin kynttilöihin tulen.

Ja vaivuin transsiin.

Pupu vei koiran kävelylle. Minä tuijotin kynttilöitä ja mieleeni tuli muistoja lapsuudesta, jolloin mummullani oli enkelikello, joka kaivettiin kaappien uumenista jouluksi. En voinut lakata tuijottamasta tulta ja pieniä liiteleviä enkeleitä. Oli hyvä olo.

Pupu tuli takaisin koiran kanssa ja löysi minut samasta paikasta, missä olin hänen lähtiessään. Sanoi pitävänsä minusta siksi, että tulen tyytyväiseksi pienistä asioista.

Löysin kaapista pupun pari vuotta sitten hankkiman laatikollisen olkia. Päätin kokeilla himmelin tekoa.

Jännää.

Kotimatkalla ostin ruokaostoksien yhteydessä shampoota. Vasta kotona luin tarkemmin pullon tekstit.

Katsokaa pullon alareunan tekstiä. Uskallanko käyttää tuotetta? Miltä ennaltaehkäistyn?

Äkillinen öinen lumisade valkeutti maat ja karkotti pimeäväsymykseni.

Kaupunki näyttää kauniilta lumen peittämänä. Täytyy tunnustaa, että työmatkani ei ole Suomen rumimpia!

Hassua, miten jotkin asiat tulevat aktiivisiksi vasta pitkän ajan päästä.

Kaksi vuotta sitten olin pupun kanssa lyhyellä lomalla Amsterdamissa. Kuin sattumalta löysimme erään kanavan varrelta kaupungin suurimman antikvariaatin, joka oli täynnä yksityishenkilöiden pitämiä pieniä myyntipisteitä. Tavaraa oli todella paljon ja suurimman osan olisi halunnut kantaa kotiin. Mutta minulle ominaiseen, pihiin tapaani en ostanut mitään. Olen rationalisti; kun ei ole tilaa, tavaraa ei osteta.

Pupun mielestä olen latistusmankeli.

Kun olimme lähdössä, hän iski silmäänsä pieneen, vaatimattomaan pyyheliinatelineeseen ja päätti saada sen omakseen. Yritin nätihköstii kysäistä, mihin hän aikoi sen laittaa, mutta sillä ei ollut väliä. Hän halusi sen vain siksi, että se oli hänen mielestään kaunis. Piste.

Kotiin tullessa mikään paikka ei pupulle kelvannut, minua suututti, ja niinpä esine jäi kaapiin, unohtuikin sinne lopulta. Vasta nyt, viime viikolla muistimme koko kuivaustelineen olemassaolon. Ajat olivat muuttuneet, torppa hankittu, kunnostettu ja kalustettu - ja sopiva paikka löytynyt.

Pupu hymyili koko ajan hieman itsetietoista hymyä minun ruuvatessani telinettä seinään.

Tuntuu hullulta, että viikon päästä on jo joulu! Kun on koko ajan värkännyt ja puuhannut ja väsännyt, niin aika on mennyt kuin siivillä. Mutta nyt; perjantaina on koulun joulukirkko, lauantaina tulevat isä ja äiti ja sunnuntaina päästäänkin jo joulupöytään. Pitäisi etsiä jostakin vuoden 1938 käännöksen mukainen Raamattu, jotta voisi pöydässä lukea jouluevankeliumin. Se perinne on äidille niin tärkeä, etten tahdo sitä katkaista.

Koko viikonloppu vietettiin taas torpalla, missä naapuritkin olivat jällen. Enää heidän läsnäolonsa ei harmittanut tai tuntunut tyhmältä. Taisi olla vain omaa väsymystä viime viikolla, kun niin kiukutti...

Pupun kanssa pidettiin listoitusurakkaa ja saatiinkin huoneet melkein valmiiksi. Enää ei puutu muuta kuin tuvan kattolistat ja toisen kamarin ikkunanpielet, niin sisätilat olisivat täysin valmiit. Oikein iloinen olen siitä, että saatiin listat laitettua siihen kamariin, mihin vanhukset majoittuvat. Samalla saatiin seinälle ystäviltä lahjaksi saatu turkkilainen kilim-matto. Koko huone alkaa olla tosi kauniin näköinen. Toivottavasti vanhuksetkin viihtyvät!