Joudun huomenna leikkaukseen. Olen tätä jo kaksi kertaa siirtänyt, mutta nyt oli pakko ottaa annet tu aika vastaan. Edellisen kerran minua on leikelty nielurisojen verran armeijassa, sitä ennen joskus seitsenkesäisenä. Ajatus sairaalasta on minusta turvallinen; joku pitää minusta huolta ja itse ei tarvitse kuin olla vaan, kölliä ja lökötellä.
Ongelmana on vain se, että sain kuulla että leikkaus tehdään selkäydinpuudutuksella.
Olen aina ollut piikkikammoinen, tai ainakin osittain. Rokotukset eivät tunnu missään, mutta verikokeen otto lasketaan jo ilmestyskirjamaiseksi tapahtumaksi. Ja nyt... Neula selkäydinkanavaan? Olen jo viikon mennyt ylikierroksilla, vauhkonnut ja pelännyt. Tiedän, että järjettömälle pelolleni ei ole perusteita, mutta harvoimminhan sellaiselle on. Olen rupatellut liki jokaisen epiduraalisynnyttäneen ystäväni kanssa, saanut lohdutuksen sanoja mutta hysteria vain kasvaa. Ensi yön varmaan makaan pupun vieressä valveillaan ja itkuisena.
7 kommenttia
Kolmoisritti
11.10.2011 21:13
Sun pitää varmaan tuosta piikkikammosta kertoa ja voit vaatia nukutusta. He kyllä sitten nukuttavat sinut.
Kolmoisritti
11.10.2011 21:14
Mulle on tehty leikkaus tuolla tavalla ja neula oli niin ohut etten muista edes tunteneeni sitä. Leikkaus oli täysin kivuton. Voi olla että pyörryt tiputuksen laittamiseen, joten kannattaa mainita piikkikammosta. Pyydä sitten isompi esilääkeannos.
Aboa
11.10.2011 23:08
Kiitos rauhoituksen sanoista, Ritti.
Tippa on laitettiin joskus aikoinaan armeija-aikana sotilassairaalassa, mutta siihen en (sillä kertaa) pökertynyt. Tuo neula + selkäydin on vaan omassa mielessä niin paha yhdistelmä. Soitin jo sairaalaan ja sanoin neulakammostani. Sain kyllä lupauksen kunnon esilääkityksestä ja pitkän saarnan siitä, ettei aikuisen miehen pitäisi pelätä. Keskeytin jutun ja kerroin, että moralisointi ei juuri tässä tilanteessa auta.
Kolmoisritti
12.10.2011 14:42
Mun yks tuttuni kertoi, että lapsille laitetaan valkoista pintapuudutetta, salvaa käteen ja muovi päälle, ettei piikittäminen koske.
Nermal
13.10.2011 10:53
Neula selkäydinkanavaan pelottaisi kyllä minuakin - ei neulan, mutta pieleen menneeseen pistokseen liittyvien riskien vuoksi.
Neulakammoa potee tosi moni. Itsekin olin aikoinani neulafoobikko. Olikin ällistyttävää huomata, miten nopeasti neuloihin kuitenkin tottuu sitten, kun pistoksia joutuu ottamaan useammin. Nykyisin en ole neuloista moksiskaan, koska olen diabeteksen takia viimeiset 19 vuotta piikitellyt itseäni neuloilla insuliinin tai sokerimittausten merkeissä lähemmäs 10 kertaa päivässä, ja labrakokeetkin kuuluvat muutaman kuukauden välein rutiineihin. Neuloihin tottuu alle viikossa niin, ettei niitä enää edes huomaa. Eihän nykyiset neulat tunnu juuri miltään, pelko on vain korvien välissä.
martin
17.10.2011 14:41
Aboa!
Kuinka voit nyt? Itse tunnen ja ajattelen, että Jumalan rakkaudessa ei ole mitään pelättävää. Siunausta Sinulle!
cloudberry
2.12.2011 11:51
Sinusta ei ole kuulunut harmittavan pitkään aikaan Aboa, toivottavasti kaikki on hyvin...? Hyvää joulukuuta!