(Nuoren) opettajan varaventtiili

Loman jälkeen paluu arkeen on aina vaivalloista. Ei niinkään, ettenkö haluaisi töitä tehdä; päinvastoin, viihdyn duunissani hyvin. Mutta kun on kokonaisen viikon viettänyt aikuisten seurassa, on vaikeaa orientoitua kertomaan ruokalassa puberteetti-ikäisille mateille ja tekloille, miksi ruokaa ei saa viskata vierustoverin uudelle fleeselle.

Tai jotenkin sekin menisi, koska se kuitenkin työtä. Peruskoulunhan tehtävä on ensisijaisesti kasvattaa ja sitten vasta opettaa. Mutta huoltajat - ne minua ärsyttävät kaikkein eniten.

Mitä voi luokanvalvojana tehdä, kun äiti soittaa aamulla ja sanoo, että Maija ei kai tule kouluun tänään ollenkaan, koska hän on niin väsynyt. Koska sunnuntai-iltana Maija katsoi elokuvia niin myöhään, että nukkumaanmeno venyi yökolmeen, niin äidin mielestä on oikeus ja kohtuus, että tyttö pitää rokulipäivän. Tai kun isä soittaa ja kertoo, ettei poika tule kouluun, kun 15 asteen pakkasessa ei ulkona voi lapsi kerta kaikkiaan liikkua. Puolta kilometriä.

Minkäpä minä sille voin? Ei minun tehtävänä ole opettaa vanhempia kasvattamaan ipanoitaan. Mutta miettivätkö he koskaan, millaisen kuvan maailmasta, sen säännöistä ja omista velvollisuuksista he antavat?

Muistaakseni viime kesänä oli Z-lehdessä kysely, miten maaseudun homokansaa voisi tukea. Tietääkö kukaan, mitä tuloksia saatiin?

Tässä ajatellessa tuota lomaa ja tuttava(mies-)pariskunnan vierailua mietityttää se, mistä keskustelupalstoilla usein puhututtaa, eli mistä ihmiset löytävät seuraa? En tarkoita seksiä, sillä sitähän saa aina, jos tahtoo hakea, vaan ihan ystävyyttä.

Suurin osa meidän kavereista on sinkkuja. Pariskuntia ei ole kovinkaan montaa ja homo/lesbopareja vieläkin vähemmän. Olisi kiva tutustua muihin pariskuntiin, vierailla toistemme luona, istua iltaa, turista joutavia. Ei niin, etteikö sinkkujen kanssa voisi sitä tehdä, mutta joskus tahtoisi pariskunnan seuraa.

Kerran Ranneliikkeen keskustelupalstalla mainittiin joku nettisivu, jonka kautta turkulaiset parit voivat tutustua toisiinsa. Olen jo hukannut sivuston osoitteen, mutta silloin aikanaan yritin lähettää s-postia organisaattorille, koska sivulla kehotettiin niin tekemään.

Kirjoitin pitkän viestin, jossa esittelin itseni ja mieheni. Vastausta ei tullut koskaan. Kai olimme liian tylsiä...

Kertokaa te, mitä kautta te tutustutte toisiinne. Me kun ollaan aika laiskoja lähtemään yökerhoihinkaan, koska toinen on iltauninen ja toinen ei isommin tanssi... Pubit kelpaisivat kyllä, mutta niihinhän mennään jo olemassaolevan seuran kanssa.

Lisään blogiini kuvan vielä siitä keinutuolista, vaikkakaan se ei kovin hyvin viltin alta näy.

Näinkö äkkiä se meni?

Viikko korvessa meni kuin siivillä. Olimme siis koko hiihtoloman omalla torpallamme. Ei televisiota, ei radiota ei Internetiä, mukana vain kirjoja ja toistemme seura. Viihdyimme todella hyvin!

Alkuvaiheessa teimme joka päivän pienen retken; milloin Raumalle, milloin sisareni luo naapuripitäjään, milloin ihan vain kunnan keskustaajamaan. Loppuviikosta viihdyimme torpalla niin hyvin, ettei oikeastaan huvittanutkaan lähteä minnekään. Viikonlopuksi vieraaksi tuli tuttavapariskunta, jonka kanssa syötiin, saunottiin ja parannettiin maailmaa.

Yhden heräteostoksen teimme. Siskon luona käydessämme eksyimme sattumalta pieneen vanhaintavarainliikkeeseen, jossa huomasimme kaiken romun alta vanhan sivustavedettävän sohvan. Olemme etsiskelleet sellaista, mutta niiden hinta on ollut aika huikea, n. 600-700 euroa. Nyt löytämämme yksilö olikin aika paljon halvempi, vain 200 - sisältäen myös kuljetuksen torpalle. Taidanpa laittaa siitä kuvan nähdäksenne.

Toinen loppuunsaatettu työ oli tuoda pupun kapiokeinutuoli tupaan. Monta vuotta se oli majaillut hänen veljensä ullakolla, mutta nyt se löysi kodin itselleen. Ihastuin siihen välittömästi.

Jos jotakin tuli tehtyä paljon, oli se halkojen hakkaamista. Ostimme naapurin isännältä tukkikuorman, jota pikku hiljaa pilkomme polttopuiksi. Joka päivä kävin uuden fiskarssini kanssa pöllipinon kimppuun - ja nautin. Jokapäiväisen puhetyön jälkeen mekaaninen fyysinen duuni tekee hyvää. On jännää huomata, miten totaalisesti aivonsa saakaan tyhjennettyä tekemällä yksinkertaista, toistuvaa työtä. Ajatukset keskittyvät vain ja ainoastaan suoritettavaan työhön. Onkohan tämä sitä paljonpuhuttua flow-ilmiötä?

Niin kuin arvelin, kauaa ei mennyt lomarytmin löytämiseen. Kaikki on hyvin taas, autoa pakataan ja puolen tunnin päästä lähdetään torppaan.

Hyvää hiihtolomaa kaikille. Kirjoittelen taas palattuamme.

Hiihtoloman ensimmäinen päivä - ja mieletöntä kinaa koko ajan. Miten teidän muiden parisuhde toimii vapaalla. En tiedä, minkä stressireaktion saamme aikaan, mutta minkä tahansa loman ensi päivät me kiukuttelemme toisillemme.

Tyhmintä, mitä ollaan keksitty on se, kun kerran lähdetttiin äkkilähdölle kesäloman eka päivänä. Ja sitten murjotettiin rannalla ja murjotettiin rantaravintolassa ja murjotettiin hotellihuoneessa. Vasta loman viime päivinä osattiin rentoutua ja sitten olikin aika lähteä kotiin.

Meneekö teilläkin näin - vai olemmeko me Ainoita Maailmassa..?

Nyt se alkoi! Loma!

Ensi alkuun viikonloppu kaupungissa, teatteriin, elokuviin, oluelle, ja sen jälkeen totaalierakoituminen. Nam.

Tänään oli tunteja vain kahdeksasta yhteen ja kiirettä oli koko ajan. Ihan normaalin opetuksen ohella hoidin oman työn ohella naapuriluokkaa, kun yksi opettajista oli sairas; keskustelin ja ohjasin hoitoon tyttöä, jota ehkä on hyväksikäytetty; tiedustelin (minun mielestäni aggressiivisen oloiselta) äidiltä, miksi hänen pojallaan on aika usein joku sormista murtunut (lisäksi poika pelkää äitiään yli kaiken) ja sain kuulla, että opetustuntimäärä tippuu jälleen ensi vuonna ja.

Ja ajatelkaa, en ole erityisopettaja, vaan ihan tavallinen aineenopettaja, jonka tehtävänä ei pitäisi olla muuta kuin opettaa omaa rakasta oppiainettaan pienille pallukoille. Ja lisäksi meidän kouluamme pidetään eliittikouluna. Millaisia ja missä mittasuhteissa ovat ongelmat vaikeammissa paikoissa?

Kun tämän yhdistää vielä pieneen palkkaan, alkaa huumori loppua silloin, kun opettajien lomia kadehditaan...

Pupu tuli kotiin. Jotenkin kaikki oli yhtäkkiä niin kuin aina ennen. Tykättiin toisistamme, kinattiin sekunti jostakin yhdentekevästä ja katsottiin telkkaria niin, että toinen nukahti. Somaa. Ja kivaa.

Enää muutama työpäivä loman alkuun. Sitten alkaa totaalinen joutenolo rytmitettynä mm. halkojen hakkaamisella, navetan ylisten tyhjentämisellä ja risujen polttamisella.