(Nuoren) opettajan varaventtiili

Näytetään bloggaukset helmikuulta 2008.
Edellinen

Miksi en osannut enemmän?

Eilen, matkalla kaupasta teatterille, laukussa kolmioleipä ja limu, odotin suojatien reunalla valojen vaihtumista. Vanha nainen, reilusti kahdeksattakymmentä, tuli viereen rollaattorillaan, katseli minua hetken ja kysyi:
- Saisiko sinulle puhhuu?
- Totta kai saa, vastasin ja kiinnitin huomiota että murre oli kakkoista. Siirtokarjalaisia kenties?
- Voitko sie minnuu auttaa?
- Totta kai voin, vastasin ja ajattelin, että hän pyytää apua rollaattorin viemiseksi reunakiven yli.
- Miulla on syöpä uusinna neljättä kertaa. Nyt se on päässä, sanoi mummu, käänsi katseensa minuun päin, jolloin näin, että toinen silmä oli leikattu pois.
- Kaikki miun sukulaiset on jo hauvan levossa. Ei muilla täällä ennää kettään ole auttamassa. Kukkaan ei auta. Nainen varvisti hiukan että pääsi lähemmäs ja kuiskasi vielä:
- Viiteen päivään en ole syöny mittään. Voitko sinä auttaa?

Häkellyin ihan täysin. Kaivelin taskuni, laukkuni, laukunpohjani, mutta jouduin sanomaan rouvalle, että minulla ei valitettavasti ollut yhtään rahaa mukana. Että mielelläni auttaisin, mutta en juuri nyt voinut. Kävelin kadun yli, kun yhtäkkiä muistin meetwurstikolmioleivän laukkuni sivutaskussa. Juoksin takaisin mummun luo ja annoin hänelle leivän. Hän laittoi sen laukkuunsa, jossa oli kaksi sinipilkkuista appelsiinia.
- Kristus siunaa poika sinnuu, sanoi mummu ja näin kuinka kyynelvesi valui tyhjästä silmäaukosta. - Jumala auttaa sinnuuki joskus.

Lähdin pois jotenkin sekavissa oloissa. Vasta kun olin päässyt teatterille, ihmettelin, miksi en ollut vienyt rouvaa läheiseen kauppaan. Kyllähän minulla, töissäkäyvällä miehellä, olisi varaa yhden mamman ruokakassi kerätä täyteen ryyniä ja jauhoja ja makkaraa. Miksi en ollut sitä keksinyt? Melkein kaupan nurkalla kun vielä seisoskeltiin! Juoksin takaisin postin kulmalle, mutten enää nähnyt rouvaa missään.

Minulla on todella huono omatunto. Mistä löytäisin sen naisen? Kyllä minulle saa puhua! Kyllä minä haluan auttaa!


I've got dreams to remember

Eilen kävivät Tampereen työväenmuseon edustajat kylässä.

Kuten ehkä muistat, kyselin jokin aika sitten, mikä museo olikaan kiinnostunut seksuaalisten vähemmistöjen elämän tallettamisesta. Sain tiedon ja lähetin heille sähköpostia.

Ongelmana on nimittäin ollut vaatekomeron lattialla oleva iso pahvilaatikko, jossa on kaikkea häihin liittyvää materiaalia; suunnitteluvihkoa, istumajärjestystä, ohjelmaa ja muuta. Meistä kumpikaan ei ollut kovin kiinnostunut säilyttämään niitä, ja ajattelin ihan piruuttani kysyä museosta, mitä kamaa tahtovat.

Ikinä en olisi uskonut, että palvelu on niin hyvää, perinpohjaista ja nopeaa! Niin että heti sieltä vastattiin ja eilen tultiin jopa hakemaan materiaalia meiltä kotoa.

Käytiin sitten läpi pahvilaatikoja yhdessä. Tutkijoille tuntui kelpaavan kaikki; sellainenkin, jonka itse olisin luokitellut roskaksi ja heittänyt pois. Onnittelukortit, juhlatilan pohjapiirrustukset, boolireseptit... Kiittelivät vielä, että saivat näin laajan kaaren häiden suunnittelua tallennettua. Museologia on kyllä selvästi oma tieteenajinsa.

Annoin heille jopa sen lapun kahden vuoden takaa, jolla kirjallisesti kaverin häätilaisuuden romantisoimana kosaisin pupua. Ihan tavallinen muistilappu, nuhjainen ja rispaantunut, jossa lukee "Menisitkö sä mun kanssa naimisiin, pupu?" ja johon pupu oli vastannut "Joo". Hetken mietin, olisinko säilyttänyt sen aarteen itselläni, mutta päätin sitten luovuttaa. Onhan minulla pupu koko ajan muistuttamassa siitä että suostui se.


Valmista(ko?)

Tilanne tänään. Talo on maalattu ja vihdoin vihdoin vihdoin ja viimein saatiin väkerrettyä smyygilaudat ja laitettua karmilaudat paikalleen.

Se alkaisi olla valmista! Enää ei tarvitsisi kuin vaihtaa ulko-ovi, niin sitten ei ulkokuorelle tarvitsisi tehdä mitään muuta kuin pientä puuhastelua; maalata ikkunanpokat, lyödä naula sinne, toinen tänne. Eikä sisältäkään puutu kuin kattolistat yhdestä ja ikkunanpielilistat toisesta huoneesta. Sitten korjataan navetta, uhkailee pupu.

Tammikin on kasvanut.



Askel eteenpäin

Eteenpäin mennään. Oikeanpuolimmaisen kamarin sahajauhoeristys on vaihdettu selluvillaan ja tervalevyyn. Keskimmäiseen huoneeseen teetettiin puusepällä samanlainen ikkuna kuin muissakin huoneissa, ja kaikissa ikkunoissa on väliaikaiset pielet talvea vastaan.

Puutarhaa peratessa löytyi tammi, josta alettiin pitää hyvää huolta.


Taas kuvakavalkadi

Tänään palattiin maalta, molemmat flunssassa. Pupu jatkoi vielä helsinkiin ystävänsä kanssa, minä jäin kaupunkiin, kun pitäisi mennä huomenna harjoituksiin.

Tällä kertaa saatiin aikaiseksi tehdä ikkunalaudat. Siksi kiusaankin teitä jälleen kuvilla torpan muodonmuutoksesta. Tässä lähtötilanne ajalta, jolloin mitään ei ollut vielä tehty. Pupu vasta pähkäilee, saako tästä puutarhaa..


Alkoi

LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma LOMA loma.



Harjoitukset

Hullu menin lupautumaan mukaan näytelmään, kun nätisti pyydettiin, ohjaaja vaikutti mielenkiintoiselta ja teksti mielettömältä. Aikamoinen aikataulu; ensin töissä normaalin työpäivän ja sen jälkeen harkat klo 17-22.

Näytelmä on kyllä hyvä. En ole koskaan ollut mukana tekemässä Brechtiä!

Martin ei pitäne tekstistä..!


Kysymys

Edelliseen bloggaukseeni viitaten: ketä kiinnostaisi bloggaajatapaaminen ensi kesänä? Puoliskot mukaan.

Edit 12.2.: Ei siis puolisopakkoa. Ajattelin, että jos sellainen sattuu olemaan, ei tarvitse jättää minnekään nurkille norkoilemaan.

Edellinen