Olen yrittänyt saada painoani alas. En ole koskaan mikään kuikelo ollut, mutta kyllä joskus nuorna poikana ollessa omasin hetken aikaa messevät absit. Hankin ne Hollannissa työskennellessäni, sillä mitään tekemistä ei työn jälkeen ollut, vaan illat tuli treenattua milloin mitäkin lihaksia. Tupakoinnin lopettamisen jälkeen paino ponnahti ylös aika nopeasti, eikä sille silloin tullut tehtyä mitään.
Nyt yritän.
Olen muuttanut ruokatottumuksiani (ja siinä samalla pupunkin) paljon terveellisimmäksi, ja varsinkin alkoholia on tullut vähennettyä viikonlopuista reippaastikin. Olen aina syönyt mielelläni kaikkea kasvispitoista, mutta nyt huomaan töissäkin valitsevani useammin kasvisruoan. Syynä ei ole mikään ideologia, vaan ehkä se, että pienemmälle porukalle tehty kasvisruoka on yleensä paremmin maustettua kuin tuhannen oppilaan makkarasoppa.
En ole jaksanut käydä aikoihin Elixiassa kuntoilemassa, vaikkakin jäsenmaksu helähtää tililtä kuukausittain. Keväästä pitäen olen tavannut hölkätä noin kolmesti viikossa, ja tällä hetkellä teen noin kymmenen kilometrin kierroksia. Pitää vain katsoa, kuinka pitkälle syksyyn jaksan juoksemista harrastaa; jäätyvästä loskasta kärsivä Turku kun ei ole kaikkein juoksuystävällisin kaupunki. Ehkä vietän taas talven Elixiassa painoja nostamassa. (Ehkä hankin elämän.)
Huhtikuusta alkaen paino on tipahtanut vasta yhdeksisen kiloa, mutta olen siitä kovin tyytyväinen. Vielä seitsemisen kiloa lisää, ja se riittää minulle. Sitten keksitään uusi projekti.