(Nuoren) opettajan varaventtiili

Ihmeistä suurin

Ajattelin lähteä tänään baariin katsomaan teatteri Kantanäyn homokabareen viimeistä esitystä. Lava on täynnä tuttuja ja toivottavasti myös katsomo. Muutenkin on kiva mennä pitkästä aikaa ulos, sillä viime kerrasta on aikaa jo parisen kuukautta.

Hämmästys oli suuri kun pupu ilmoitti lähtevänsä mukaan. Hän ei yleensä jaksa lähteä iltasella minnekään, mutta tällä kertaa hän innostui liittymään seuraan. Olen paitsi ällikällä lyöty, myös hulppean tyytyväinen. Täältä tullaan, Suxes! Tervehtiä saa jos tunnistaa.




Olematon hyödyke

Myydäänkö missään kellonperiä? Tarvitsisin taskukellooni vitjan tilalta kellonperät, mutta kukaan myyjä ei oikein edes tunnu tietävän, mikä sellainen on.

Joskus aikoinaan olin Ylellä statistina ja siellä kostyymiini kuului liivi, jonka taskusta roikkui kaunis, koristeellinen kangassuikale, josta taskukellon sai vedettyä ulos taskusta. Kun oma taito ei riitä sellaisen tekemiseen, on pakko etsiä valmista.


Golden Sea Sands

Takana jo viisi paivaa taalla Thaimaassa. Mukavaa on ollut; ihmiset miellyttavia, siskon perheen kanssa kivaa, ruoka hyvaa ja rannat upeita. Kannykka ei ole toiminut kertaakaan, ja taydelinen puhelin- ja tekstiviestipimento on oikeastaan kivaa.

Siltikin mielessa tykyttaa ajatus siita, etta tata kestaa viela vajaat puolitoista viikkoa. Lomakohde on aika pieni ja sen nahtavyydet on koluttu puolessa paivassa. Pelkka rannalla makaaminen alkaa kayda akkia tylsaksi ja sisarentyttarelle ominainen kouristuksenomainen shoppailu ei oikein kiinnosta, koska en oikein tarvitse mitaan. Jos haluaisi lahtea kauemmas, vaikkapa Siang Main kulttuurin muistoja tutkimaan, pitaisi menna lentaen, mika taas on aivan liian kallista. Lisaksi hotellit ovat tulevien lomien takia siella taynna, minka varmistin, kun mietin, olisiko pupua pitanyt kayttaa katselemassa sademetsavyohykkeen kasveja.

Taytyy varmaan keskittya katsomaan lahiymparistoa ja kaikkea pientakin, mita taalta loytyy. Tai opetella olemaan vaan.





Curling

Erään ysiluokan mopo on alkanut keulia oikein kunnolla. Viime oppitunnin saldo: Kolme ei kyennyt istumaan paikallaan 45 minuuttia, viidellä ei ollut mukana oppikirjaa tai vihkoa, kahdella ei ollut kynää tai kumia, yhdellä ei edes koko laukkua. Kaksi myöhästyi vartin. Neljä oli unohtanut kirjansa kaappiin. Opettajan käydessä käytävässä yksi kuvasi luokkatoveristaan salaa kuvia, joita latasi luvatta Facebookiin. Otti pois vasta kun opettaja käski. Pidin luokalle kunnon keskustelun siitä, että nyt tienataan kevään yhteishakua varten arvosanoja. Että nyt pitää saada kaikille opiskelun perustaidot kuntoon, sillä jatko-opintopaikoissa ei opettajien mielenkiinto riitä monipolvisten verukkeiden kuuntelemiseen. Ei ketään kiinnosta, söikö koira kotiaineen. Se, joka ratkaisee on, se onko paperi opettajan pöydällä sovittuna aikana.

Ilmoitin tilanteesta wilma-ohjelman kautta kotiin; kerroin että heti joulun jälkeen alkaa tehostettu kurikampanja, josta olisi hyvä keskustella kotona lasten kanssa. Toivoin kotien tukea kurinpidolle, sillä minusta on kurjaa, jos oppilaan haave jatko-opintopaikasta kariutuu siihen, että arvosanat laskevat koska ei vaan huvittanut lukea kirjaa tai että ei muistutuksista huolimatta vaan jaksanut kirjoittaa työhakemusharjoitusta. Huoltajilta tuli positiivista palautetta - kaikilta paitsi yhdeltä, joka haukkui koulun ja opettajan ja hämmästeli, miten opettaja tohtii edes epäillä etteikö lapsia kotona kasvatettaisi. Huoltajan palaute oli todella kiukkuista ja aiheetonta; en missään vaiheessa tekstiäni epäillyt kotien toimintaa, vaan pyysin tukea omalleni. Lopetus oli mielenkiintoisen outo; haukuttuaan koulun ja opettajan linjaukset, lapsen saamat sanktiot ja muut, hän toivotteli hyvät ja rauhalliset joulut.

Hämmästelin sitä, että huoltaja oli vastannut wilma-viestiini niin, että hänen oma tekstinsä oli mennyt kaikkien tämän luokan huoltajien nähtäväksi, mutta mietin, josko hän halusi muiden ottavan kantaa tilanteeseen. Tänä aamuna tuli sitten uusi viesti, jossa huoltaja kauhistuneena toteaa viestin näkyvyyden ja pyytää minua auttamaan häntä, jotta saisi viestin poistettua ohjelmasta. Minulla ei siihen ole käyttäjäoikeuksia, mutta huoltaja vaati ottamaan yhteyttä atk-tukeen. Kokeilin soittaa sinne kertaalleen, mutta en päässyt läpi.

Mitä luulette, mikä on opettajan mielenkiinnon aste soittaa uudelleen?