(Nuoren) opettajan varaventtiili

"Perussuomalaisten kansanedustaja Mika Niikko sanoo, että hän haluaisi työnantajana tietää työntekijän seksuaalisen suuntautumisen.
- Totta kai. Jos tuo niitä omia arvoja työssään esiin, tai jos arvot ovat ristiriidassa yhdessä sovittujen pelisääntöjen kanssa, niin täytyy katsoa, että ne (työpaikan) arvot tulevat toteutumaan, Niikko toteaa." (http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011092914476778_uu.shtml?fb_ref=flb%3Bflb_y&fb_source=home_oneline)

-----------------------------------------------------

(Palaveri ennen firman avautumista)

NIIKKO
Niin, työvuorolistoissa ei varmaankaan ollut sitten mitään epäselvää.

TYÖNTEKIJÄT
Joo, ei.

NIIKKO
Tällainen vaan sitten lopuksi vielä, että mulle on kerrottu että Janne on alkanut homostelemaan.

JANNE
Mitä..?

NIIKKO
Pitääkö paikkaansa Janne.

JANNE
Ei...

NIIKKO
Kun nyt on Jannen arvot ristiriidassa yhdessä sovittujen pelisääntöjen kanssa. Kun just viime viikolla sovittiin, että että heteroita ollaan kaikki. Eikö Janne sovittukin näin?

JANNE
En mä ollu paikalla...

NIIKKO
Sitten täytyy Janne itse ottaa selville, että mitä on sovittu. En minä voi kaikille erikseen soitella ja varmistaa, että ollaanko hetskuja vai ei.

JANNE
Joo...

NIIKKO
Ja samallahan sovittin, ettei olla läskejä eikä rillipäitä. Että Riitan täytyy jumalauta saada tuota painoa alas, kun ei nyt ollenkaan mene firman arvojen kanssa yhteen tällainen. Ja Kirsillä on lasit vieläkin, vaikka just on sovittu ettei saa.

KIRSI
Sori.

NIIKKO
Työnantajalla on oikeus valita paras mahdollinen henkilö tehtävään ja miten käy? Yks heittäytyy homoksi ja toiset lihoo. Saatana!

Lapsena minua harmitti, kun koskaan en saanut tikkejä. Koskaan ei ollut käsi paketissa tai jalka kipsissä. Kun kaverit tulivat kouluun kainalosauvoja käyttäen, minä olin kateudesta vihreä. Muiden elämä oli selvästi ollut Räväkkää ja Riehakasta, minun sellaista laimeaa vain. Kirjastossa kävin ja partiossa. Sieltä mitään tikkejä saanut.

Minusta olisi ollut uskomattoman hienoa, jos ranne olisi kipsattu ja olisi saanut kantositeen, niin että kaikki olisivat huomanneet ja liikunnanopettaja sanonut, että muut pelaavat lentopalloa, mutta Aboa voi mennä vaikka penkille istumaan. Tai olisinpa saanut kunnon siteen päähäni, tikkejä poskeen ja hurjan tarinan kerrottavaksi; sellaisen jossa on autoja ja puhjenneita pyöränkumia ja pitkiä jarrutusjälkiä asvaltissa. Vaan ei. Minun elämäni oli latteaa ja lentopalloa oli pakko pelata, vaikka vihasinkin sitä sydämeni pohjasta. Silmälasejakaan en saanut, vaikka sellaiset olisivat olleet minusta hienot. Tänä päivänäkin haluan aina kokeilla jokaisen kaverini uusia laseja päähäni. Eikö nämä sopisi mulle just hyvin..?

Tällä viikolla sain myös elämäni ensimmäiset tikit, mutta niihin ei mitään kunniakasta liittynyt: työterveyslääkäri halusi nyppäistä irti jalkapöydästä luomen, jota kenkä hankaa. Neljä tikkiä silti sain. Kenellekään en ole kertonut tikkien laiton syytä. Salaa olen niistä kuitenkin iloinen ja iltaisin poistan laastarin ja tuijotan rakastavasti tikkejäni, jotka sain 30 vuotta liian myöhään.

Pupun tuttu pariskunta soitti ja kysäisi, saisiko tulla yökylään torpalle. Olivat autoilemassa meillä päin ja pupun puutarha kiinnosti, torppaakaan eivät olleet nähneet kuin kuvista. Lupasimme yösijan, tottakai. Hauskaa vaan kun ihmisiä tulee, sillä kyllä me ehdimme kahdestaan olla talven kylminä iltoina.

Mieli hiukan muuttui, kun vieraat tulivat. Heillä ei ollut mukanansa yhtään mitään. Ei ruokaa, ei juotavaa, ei lakanoita, ei pyyheliinoja. Ei mitään. Saati sitten että kumpikaan olisi tarjoutunut saunaa lämmittämään, perunoita kaivamaan tai salaattia pesemään.

Minä olin jotenkin ihan pihalla koko tapahtumasta. Mikä hotelli meidän torppamme on; tullaan valmiiseen pöytään, saunotaan, nukutaan ja aamulla häivytään. Ei niin, että rahaa kaipaisin, sellaisen tarjoamista pitäisin moukkamaisena, mutta osaisivatko aikuiset ihmiset tuoda edes maitopurkin tullessaan?

(Oppilaat lukevat luokassa novellia, yksi ei.)

Aboa: Oletko sä jo lukenut?
Oppilas: Joo.
Aboa: Mitä pidit?
Oppilas: Se oli jotenkin outo. Loppui kesken.
Aboa: Kesken? Luitko sä koko tekstin?
Oppilas: Joo.
Aboa: Sitä oli monta sivua.
Oppilas: Oliko?
Aboa: Etkö sä huomannut että se jatkui?
Oppilas: En.
Aboa: Etkä sä ihmetellyt, että eka sivun viimeinen sana päättyi kesken kaiken tavuviivaan ja koko lause jäi vaillinaiseksi?
Oppilas: En.

Voisiko kukaan olla rakastamatta miestä, joka viiden kilometrin jälkeen kääntyy takaisin mökille viedäkseen autoon kiivenneen muurahaisen takaisin pesälleen?

Itse kasvatettu vesimeloni oli maukas! En edes tiennyt, että sellaisia voisi kasvattaa Suomessa. Onneksi tuli mentyä naimisiin puutarhanhoidon MacGyverin kanssa.

Pupu kasvattamia kurpitsoita

Kolme viikkoa työtä takana. Uudet seiskat vaikuttavat tosi mukavilta ja rauhallisilta verrattuna kahteen aiempaan ikäluokkaan. Edellisvuonna yksi seiskaluokkalainen jopa sammui luokkaan ja kun uoltajaan otettiin yhteyttä, häntä ei asia isomminkaan kiinnostanut. Lapsi piti lopuksi luovuttaa sosiaaliviranomaisille, sillä koulussa ei ole oikein paikkoja nukuttaa lasta ja huoltaja kieltäytyi hakemasta jälkikasvuansa kotiin.

Tämän vuoden seiskoissa ongelmia tuottaa vain se, että eräs alakoulun opettajista ei ole luetuttanut lapsilla kirjoja. Opetussuunnitelman mukaan jo kolmannella luokalla pitäisi lukutaidon riittää kokonaisteoksen lukemiseen, mutta yhtä opettajaa ei asia kiinnosta. Siksipä meille saapui seiskalle 28 lasta, joiden ei ole koskaan tarvinnut tarttua kirjaan. Tokihan osa oli itse käynyt kirjastossa lainaamassa luettavaa, mutta varsinkin luokan pojat ovat kauhuissaan, kun opettaja ilmoitti, että yhteensä 18 teosta käydään läpi ennen ysiluokan päättötodistusta.

Aina kun tämän samaisen opettajan luokallinen tulee meille, kuulen oppilailta samat tarinat. Opettaja on tuonut luokan taakse itselleen sohvan, jossa hän käy ottamassa nokosia oppituntien aikana. Opettaja on antanut kirjalistan, josta saa lukea jotakin jos haluaa. Opettaja ei jaksanut opettaa kielioppia. Opettaja kävi baarissa sillä aikaa kun oppilaat pelasivat kentällä pesäpalloa. Alkuun en kiinnittänyt huomiotani näihin puheisiin, sillä oppilailla on usein tapana koettaa viehättää uusia opettajia haukkumalla entisiä. Kuka tietää, mitä minustakin ovat lukio-opettajat saaneet kuulla? Mutta kun samat tarinat kuulee kymmenen vuoden aikana kolmelta - neljältä ikäpolvelta, alkaa epäilys herätä.

Miten tällaisen luokanopettajan toimintaan voisi puuttua? Yksittäisenä riviopettajana on kovin hankala käydä kyselemässä alakoulun opettajan työtavoista, mutta jotain on pakko tehdä.