Tänään päästiin tähän asti. Vanhan takan ympäreille on muurattu uusi kuori, seinät on levytetty ja rapattu. Lopullinen tasoitus tapahtuu sunnuntaina, hionta maanantaina ja sen jälkeen siirrytäänkin jo tapetointiin. Mikäli tapetit suostuvat Italiasta saapumaan.
Tänään kabareen esitykset teatterilla kello 17 ja 19. Tervetuloa!
Olen jättänyt jo kolme soittopyyntöä IFin pomoille, kaksi palvelupäällikölle, yhden jollekulle muulle. Kukaan ei ole vastannut.
Muistattekohan kun tympäännyin IF-vakuutusyhtiöön ja vaihdoin toiseen? Episodi jatkuu vielä.
Kun 18. joulukuuta allekirjoitettiin uusi sopimus Lähivakuutuksen kanssa, saman tien pantiin viesti IFiin edellisen vakuutuksen lopettamisesta. 5. tammikuuta minulle tuli vielä 400 euron lasku IFiltä, jonka vahingossa meinasin maksaa, kun luulin, että se on sellaista aikaa, jolloin olimme vielä sen lafkan asiakas. Kuitenkin tarkastin päivämäärät - ja kas, sehän oli aivan uusi lasku.
Soitin IFiin ja kerroin, että vakuutusturvamme on irtisanottu heiltä jo joulukuun puolivälissä. Virkailija kiisti tämän ja sanoi, ettei Lähivakuutukselta ole tullut mitään ilmoitusta asiasta. Kerroin, että olin kyllä itse läsnä, kun se lähetettiin. - No, sille minä en mahda mitään. Sun täytyy ottaa sinne omaan yhtiöösi yhteyttä, vastasi IFin täti. Kun sen tein, kertoi työlääntynyt lähivakuutukselainen, että näin IF aina tekee; vaikka sinne laittaa kirjeen, soittaa tai sähköpostittaa, ne eivät tee mitään, vaan jatkavat vakuutussuhdetta kuin mitään ei olisi tapahtunut. Uusi irtisanomisviesti laitettiin menemään IFiin.
Parin viikon päästä sain taas uuden laskun IFiltä. Kun kyselin, miksi helvetissä sain sellaisia, he kertoivat, että vain koiravakuutukseni oli irtisanottu. Että jos on jotakin epäselvää, minun tarvitsee ottaa yhteyttä Lähivakuutukseen... Ja taas sieltä laitettiin uusi viesti. Tätä pallottelua jouduttiin käymään useamman kerran. Ainoastaan auton lakisääteisen liikennevakuutuksen irtisanominen meni sukkana läpi, koska se tapahtuu ajoneuvorekisterin kautta, joten sinne IF ei ilmeisesti uskaltanut väittää viestien kadonneen.
Sain seuraavaksi vielä karhukirjeen eka laskusta, ja soittaessani firmaan he sanoivat sen olleen 'vahinko'. Viimein saapui ilmoitus irtisanotuista vakuutuksista se viesti, jonka mukaan olin maksanut 141 euroa liikaa rahaa, joka palautettaisiin hetimiten. Heillä ei vain ollut minulle minkäänlaista tilinumeroa.
Ei ollut? Siis sitä tilinumeroa, johon he olivat maksaneet vakuutuskorvauksia mm. varastetusta polkupyörästä ja muusta vastaavasta. Soittaessani taas IFiin virkailija yhtäkkiä huomasikin, että heillähän olikin numeroni. Varmuuden vuoksi hän naputteli numeron uusiksi, 'jotta se varmasti koneella olisi'. Varmuuden vuoksi laitoin tilinumeron heille myös postiversiona.
Ja mitä saapui tänään? Ilmoitus Nordealta, että heille oli saapunut IFiltä maksumääräys. Koska IF oli ilmoittanut Nordeaan, että heillä ei ollut minun tilitietojani, homma oli hoidettu maksumääräyksenä, joka minun täytyy käydä itse jonottamassa pankista.
Mitähän vakuutusyhtiö luulee tällä kaikella voittavansa? Kun vakuutusyhtiölojaaliuteni on joka tapauksessa kadonnut jo aikaa sitten ja kun joka tapauksessa aion kilpailuttaa vakuutuksiani säännöllisin väliajoin, luulevatko he nostavansa osakkeitaan osoittamalla minulle, kuinka hankalia he voivat olla? Eivätkö he ymmärrä, kuinka äkkiä he pelaavat itsensä ulos tarjouskilpailuista? Oliko toiminnassa muitakin motiiveja kuin kosto?
Nyt oli kirvesmies saanut liotettua pois vanhan vinyylikohotapetin ja kuorittua sekä irrotettua takan paikaltaan. Tänään käytiin myös rautakauppakierroksella tuhlaamassa kolme sataa euroa kipsilevyihin, laasteihin, harkkoihin ja muuhun vastaavaan.
Kun ei muutenkin olisi kiire ollut, niin aloitettiin kellarin remontti. Koko huoneelle ei ole tehty mitään muuta kuin kannetu kahden ihmisen huonekalut sisään. Koko ajan ollaan odoteltu, että jompikumpi seinänaapureista myisi oman asuntonsa, jotta voitaisiin katsoa, olisiko meillä varaa lunastaa se ja yhdistää asunnot. Asumme siis noin satavuotiaassa puurakenteisessa työläiskasarmissa, mikä ennen on muodostunut pelkistää hellahuoneista, mutta jonka asunnot on nyttemmin laajennettu myös vinttiin ja kellariin. Meillä on siis kolmikerroksinen kaksio.
Kun nyt kymmeneen vuoteen ei kumpikaan naapureista ole osoittanut merkkejä myymisestä, ja kun entisen omistajan seinään liimaamaat vinyylitapetit alkavat olla jo kuvottavassa kunnossa, lienee aika myöntää, että joskus pitää hyväksyä vallitsevat olosuhteet ja kotiutua siihen, missä on. Nyt sitten aloitettiin laajahko pintaremontti, joka kattaa paitsi tapetoinnin ja sellaisen, myös parin seinän ylimääräisen mutkan oikaisemisen ja pienen takan jonkinlaisen muokkaamisen.
Kovin homma oli huoneen tyhjentäminen. Kaikki huonekalut ja muut piti kantaa jonnekin, ja nyt asunnon jokainen huone on todella täynnä. Vintin makuuhuoneen sängystä luovitaan portaikkoon parin nojatuolin poikki ja keskikerroksen keittiössä syödään pyykkitelineen katveessa. Uskomaton on sen romun määrä, mitä ihmisille on keräytynyt kaappeihin ja laatikoihin. Kannamme kierrätykseen ja UFFille kaikkea mahdollista vanhoista stereoista Cokinin järjestelmäkamerasuotimiin. Mitä enemmän tavaraa kantaa pois, sitä ikävämmin vihlaisee tieto siitä, kuinka etuoikeutettu on. Tässä minä poistan asunnostani sellaista tavaraa, joka jossakin muualla olisi pieni omaisuus. Hävettääkin jopa vähän.
Olin teatterilla kuvaamassa pornahtavaa musavideota vappukabareeta varten. Iho on öljyinen vieläkin. Toivottavasti oppilaat eivät koskaan saa nähdä lopputulosta.
Pupun kukkamaa on paljastunut lumen alta. Siivottavaa ja putsattavaa on paljon, ja minun pitäisi taas laitella kukkapenkkien ja käytävien väliin lautaa ja kattaa maat hakkeella. Jostakin pitäisi vielä löytää kiviä niin, että käytävien kiveystä saisi jatkettua.
Pääsiäinen oli ja meni.
Pupun ystävä oli kylässä koko pääsiäisen, mutta hän ei tuntunut yhtään ulkopuoliselta tai liialta, vaan juuri sopivalta. Oli kivaa, että oli seuraa.
Aloitin pääsiäisenä aitan katon korjaamista. Tässä kuussa pitäisi tulla tilatut päreet ja niitä varten aloitin naputella ristikkoa kattoon. Haluan nimittäin jättää alushuovan päreiden alle ja siksi jätän huovan ja päreiden väliin tuuletusraon. Mutta minkälaisilla nauloilla päreet pannaat paikalleen? Ja mistä pärenauloja saa?
Perjantai-aamulla soi puhelin. Kun vastasin, minulle tuntematon ääni esitteli itsensä, kertoi olevansa sen- ja-sen Rotary-klubin puheenjohtaja ja kyseli, olisinko kiinnostunut tulemaan heidän toimintaansa mukaan. Hämmästelin hieman tällaista jäsenhankintaa, mutta hetken äimisteltyäni mies selitti käyneensä Kuusamossa ja tavanneensa isäni, joka oli antanut yhteystietoni. Olin jotenkin ällistynyt, enkä osannut sanoa miehen kyselyyn mitään. Vaikka isäni on ollut rotari vaikkas ja kuinka kauan, minulle ei ole koskaan oikein selvinnyt, mitä he tekevät. Syövät päivällisen yhdessä joka torstai? Pitävät esitelmiä? Harrastavat hyväntekeväisyyttä? Inhoavat puolisalaa Lionsien äänekästä varainhankintaa? Niin ainakin isäni.
En jotenkin osaa ajatella itseäni sen ikäiseksi tai oloiseksi ihmiseksi, en osaa käyttää pikkutakkia, en vapaa-aikanani kuunnella, jos minua ei kiinnosta. Ja ennen kaikkea: en varata kalenteristani jokaista torstaita nyt ja aina. Se, mikä kuulosti kiinnostavalta oli, että klubi oli monikulttuurinen, englanninkielinen ja oli ottanut naiset mukaan toimintaansa. Ikähaarukka oli aika laaja, mistä pidin myös. Mielestäni mikään ei ole pahempaa, kuin linnoittautua omanikäistensä pariin. Perspektiivin saa niin helpolla laajemmaksi.
Onko kenelläkään tietoa tästä ryhmästä tai aatteesta? Tuomitsenko liian kärkkäästi?