Sateenkaarihymnejä 2020-luvulla

  • Artikkeli
  • Ihmisiä ja ilmiöitä
  • Sami Mollgren
  • 2

Sateenkaarihymneiksi (englanniksi usein gay anthem) kutsutaan popmusiikin kappaleita, jotka ovat saaneet erityisen merkityksen sateenkaarivähemmistöjen keskuudessa. Ilmiö ei rajaudu yhteen genreen tai estetiikkaan, vaan muodostuu yksittäisten kappaleiden saamista kulttuurisista ja kokemuksellisista tulkinnoista eri kuunteluyhteisöissä.

Sateenkaarihymnit ovat 2000-luvulla kytkeytyneet laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen, jossa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat siirtyneet marginaalista osaksi länsimaista valtavirtaa, vaikka yhdenvertaisuus ei ole vieläkään toteutunut. Samalla vähemmistöjen kokemukset ja estetiikka ovat vakiintuneet osaksi populaarimusiikin kulttuurista maisemaa.

Tässä kehityksessä myös queer-käsitteen merkitys on laajentunut. Se viittaa paitsi vähemmistöidentiteetteihin myös estetiikkaan, normien rikkomiseen sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmaisun avoimuuteen. Sateenkaarivähemmistöihin kuuluvien artistien määrä on kasvanut, ja yhä useampi on noussut valtavirran näkyväksi nimeksi avoimesti omana itsenään.

Sateenkaarihymni ei enää välttämättä sisällä suurta kertosäettä, nousua kohti vapautumista, yhteisöllistä kokemusta symboloivaa tanssilattiaa ja juhlaa - ei julista, eikä sisällä "me vastaan maailma" -asetelmaa. Vähemmistöön liittyvä kokemus on läsnä, mutta sitä ei ehkä alleviivata. Se voi olla rivinväleissä, tunnelmassa tai samastuttavuudessa. Muutos kertoo laajemmasta kehityksestä: tarinan näkyväkin identiteetti ei ole enää välttämättä ensisijaisesti poliittinen kannanotto, vaan osa arkista tarinankerrontaa.

Nykyajan sateenkaarihymni ei välttämättä kuulosta perinteisessä mielessä sateenkaarihymniltä lainkaan.

Monimuotoistumisen myötä nykyisestä sateenkaarivähemmistöjen maailmasta ammentava musiikki on aiempaa vaikeammin yksiselitteisesti määriteltävissä, eikä se anna välttämättä leimaa jollekin artistille tai kappaleelle. Sateenkaariteemojen ja sateenkaariartistien läsnäolo on vuonna 2026 niin laajaa, että esimerkit ovat lähinnä poimintoja ja hajaosumia.

Tyylillistä ja tarinallista laajentumista

2000-luvulla sateenkaarivähemmistöjä käsittelevässä popmusiikissa on tapahtunut tyylillistä laajentumista, ja se voi edustaa lähes mitä hyvänsä genreä. Muutokset eivät koske vain esitystapaa ja näkyvyyttä, vaan myös musiikin tyylillistä ja tarinallista rakennetta. Sateenkaari ei ole enää oma lokeronsa, vaan se on läsnä pop-musiikissa kattavasti. Toki eri tyylilajeissa sateenkaari näkyy eri tavoin ja eri vahvuisesti.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Pitkään ilmiötä määrittivät ulospäin suuntautuneet, tanssittavat ja julistavatkin kappaleet – esimerkkinä diskon ja diivapopin perinne, tai camp-henkisyys. Niissä korostuivat vapautuminen, näkyvyys ja yhteisöllisyys. Gay anthemiksi nousivat kappaleet, joilla omaa identiteettiä tuotiin voimaannuttavasti näkyväksi ja jotka tuntuivat puolustavan sitä.

Kun sateenkaarivähemmistöihin kuuluminen on nykyään usein osa valtavirtaa, musiikin ei tarvitse enää kantaa edustamisen painolastia samalla tavalla.

Laajemminkin yleisön suhde musiikkiin ja musiikin kuluttaminen on muuttunut. Yhteisöllisyys on yhä useammin verkossa, sosiaalisen median alustoilla. Musiikin rooli verkossa on suuri. Tämän päivän merkitykselliset kappaleet eivät kasva enää yökerhojen tanssilattioilla, vaan internetin palveluissa. Jokin meemi voi synnyttää hitin yhdessä vuorokaudessa ja tuoda jollekin kappaleelle erityisen merkityksen yhtä nopeasti.

Sateenkaarihymneille tyypillistä samastumispintaa voi olla yhä useammin – usein rakkauteen liittyvissä – universaaleissa teemoissa. Sukupuolineutraali kerronta yleensä riittää, vaikka tunnistettavasti omaan viiteryhmään viittaava kerronta tietysti tekee tarinasta henkilökohtaisemman kokemuksen.

Muutoksen myötä myös balladit, rauhallisempi pop ja intiimi kerronta ovat saaneet keskeisempää roolia. Melankolia, rikkinäisyys ja kaipuu ovat nousseet keskeisiksi teemoiksi. Kappaleet käsittelevät ihastumista, epävarmuutta, yksinäisyyttä ja läheisyyttä tavoilla, jotka eivät aina tee identiteetistä pääasiaa, mutta joissa sateenkaarivähemmistöihin kuulumisen kokemus on silti läsnä. Ilmaisu on usein hienovaraista: tarinat jätetään avoimiksi, sukupuolia ei välttämättä nimetä ja tulkinnanvaraisuus on osa viehätystä. Tämä tekee musiikista samastuttavaa laajalle yleisölle, mutta samalla erityisen merkityksellistä niille, jotka tunnistavat kokemukset omikseen.

Erityisesti melankoliset ja hauraat laulut ovat saaneet vahvan aseman: ne heijastavat tunteita, jotka ovat historiallisesti olleet osa vähemmistökokemusta, mutta jotka eivät rajoitu siihen. Eräänlainen "hiljainen hymni" ei yhdistä ihmisiä voimaantumaan joukolla, vaan tunnistamaan itsensä toistensa kokemuksista.

Toki edelleen on paikkansa myös räiskyvämmällä sateenkaariteemalla, jossa on seksuaalista itsevarmuutta, leikkiä identiteetillä, ironiaa, performatiivisuutta ja hyperpop-estetiikkaa. Kuten myös nostatuksia, suuria kertosäkeitä, iloa vapautumisesta ja kannanottoja. Juuri tällaiset kappaleet tulevat selkeimmin tunnistetuiksi sateenkaarihymneinä.

Sanoituksissa voidaan yhä kuvata esimerkiksi ulkoisia paineita, kun kyse on samaa sukupuolta olevien välisestä suhteesta tai muuten avoimesti itsenään elämisestä. Yhteiskunnallinen keskustelu sateenkaarivähemmistöjen oikeuksista ja näkyvyydestä on edelleen osin jännitteistä, ja tämä heijastuu toisinaan myös musiikkiin. Vaikka avoimuus on lisääntynyt, kaikki eivät voi elää identiteettiään edelleenkään vapaasti, mikä näkyy toisinaan sanoituksissakin.

Kaikkiaan sateenkaarivähemmistöjen esittäminen popmusiikissa on monipuolistunut.

Näkyvyys ei ole kadonnut, mutta entisenlaisen näkyvyyden rinnalle on tullut arkisuus ja monisävyisyys. Sateenkaarihymni ei ole enää ainoastaan suurieleinen spektaakkeli, vaan myös pieni, henkilökohtainen hetki. Sateenkaaripoppi ei määritä yhtä tapaa olla näkyvä, vaan antaa tilaa erilaisille äänille, tunnelmille ja tarinoille.

Artisteja ja kappaleita

Lil Nas X nousi globaaliksi tähdeksi Old Town Road -kappaleella jo edellisellä vuosikymmenellä. Nyt 2020-luvulla hänen musiikkivideonsa ovat estetiikaltaan viitanneet avoimesti miesten väliseen kanssakäymiseen Kappaleet ovat esimerkiksi Montero (Call Me By Your Name), Industry Baby ja Thats What I Want

Troye Sivan on tullut indie-popista klubipopin näkyväksi hahmoksi. Kappaleita esimerkiksi Rush, One of Your Girls ja My My My!

Kim Petras on ensimmäinen avoimesti transsukupuolinen Billboard-ykkönen. Kappaleita: Future Starts NowHeart to Break ja Alone. Petrasin ja Sam Smithin yhteistyötä on kappale Unholy. Sam Smith kertoi vuonna 2014 homoseksuaalisuudestaan ja vuonna 2019 muunsukupuolisuudestaan. Kappaleita: I'm Not Here to Make Friends ja Stay With Me

Musiikin eri tyylilajien rajoja rikkova Janelle Monáe on kertonut panseksuaalisuudestaan ja ei-binäärisyydestään. Kappaleita Make Me Feel, Lipstick Lover ja Float. Rina Sawayama on kertonut panseksuaalisuudestaan. Kappaleita esimerkiksi XS, This Hell ja Comme des Garçons. Drag-taiteen ja campin inspiroima Chappell Roan käsittelee monissa kappaleissaan naisten välisiä suhteita. Kappaleita esimerkiksi: Good Luck, Babe! ja Pink Pony ClubRed Wine Supernova ja Casual. Tämän päivän R&B-artisteihin kuuluu Kehlani.

Biseksuaalisuudestaan puhunut Billie Eilish on tunnettu sukupolvikokemuksen kuvauksesta: musiikki käsittelee usein identiteettiä, ahdistusta ja ihmissuhteita nuorille samastuttavasti. Kappaleisiin kuuluu esimerkiksi Wish You Were Gay.

Avoimesti homo Olly Alexander on paitsi näytellyt, myös tehnyt musiikkia. Kappaleita: King, Desire ja Starstruck.

Norjalainen Girl in Red (Marie Ulven Ringheim) on noussut erityisesti lesbojen keskuudessa ikoniseksi artistiksi. Kappaleita esimerkiksi I Wanna Be Your Girlfriend, Summer Depression, Girls, we fell in love in october ja Serotonin.

Conan Gray puolestaan kertoo Vodka Cranberry -kappaleessa päättymässä olevasta romanssista, jossa toinen osapuoli on kaapissa. Hänen koko Wishbone-levynsä käsittelee samoja teemoja. 

Suomalaisia 2020-luvun sateenkaariartisteja edustaa esimerkiksi Benjamin Peltonen. Hän kertoi homoseksuaalisuudestaan esiintyessään Helsinki Pridessa 2021. Sitä ennen takana oli jo pitkä ura somevaikuttaja lauluja julkaisseena artistina. Kaapistatulonsa jälkeen Benjamin on julkaissut useita homoteemaisia kappaleita: Gay, Hoida mut, Bensaa tulipaloon, Tommi (Seksipommi) ja Badabim.

Myös ALMA, Saara Aalto ja Tuure Boelius ovat edelleen aktiivisia. Biseksuaalisuudestaan kertoneen Erika Vikmanin Syntisten pöytä tai Häpeä on jo kenties adoptoitu suomalaisiksi homohymneiksi. Myös BESS ja Käärijä ovat merkityksellisiä suomalaisessa sateenkaarihymni-genressä. Lisäksi Vestapehmoaino ja Antti Tuisku on mainittu keskeisinä artisteina aihepiiriin liittyen.

Erilaisten musiikinjakopalveluiden myötä tarjolla on paljon (toistaiseksi) vähemmän tunnettujen artistien tekemiä sateenkaarivähemmistöihin kuuluvien elämästä kertovia kappaleita, jotka sosiaalisen median palveluiden myötä saattavat yllättäen tavoittaa suuren yleisön, ja päästä sitä kautta myös valtavirtayleisön tietoisuuteen ja radiosoittoon.

Sateenkaarihymnit-artikkelisarja

2 kommenttia

Toki hyvä ansiokas juttusarja muuten, mutta tuo "hymnit" on vain äärimmäisen huono termi juttusarjassa käsitellyille "lgbtiq+ anthems" -musiikeille (googlekääntäjämäinen), sillä englannin kielessähän on ihan erikseen, eri asiasta hymns-sana.

Englannin kielen sana anthem tarkoittaa (osin juhlallista), tiettyä ryhmää, aatetta tai valtiota edustavaa ja yhdistävää laulua, kun taas hymn viittaa yleensä hengelliseen virteen tai muuten uskonnollispainotteisesti ylistyslauluun.
Vaikka sanakirjat tarjoavat anthem -> hymni, niin suomenkielinen sana hymni viittaa eniten uskonnolliseen, hitaaseen ja virsimäiseen musiikkiin (hymn). Anthem taas on usein energisempi tai osin energisen romanttistunteikas, maallisempi ja yhteisöllisempi kuin hymn.
Englanniksi ei puhuta lbtiq-hymns -termillä noista lauluista, vaan juuri lgbt+ anthems.

Juttusarjan musiikit eivät siis kytkeydy juurikaan englanninkieliseen hymns-lokeroon ja osalla juttusarjan kappaleista se anthems-lokeroituminenkin on hieman venytelty. Valitettavaa toki, ettei "rikkaaksi kieleksi" väitetyssä suomen kielessä oikein taida vieläkään olla ytimekästä vastinetta tuolle anthems-termille ja suomen kielellehän ovat tyypillisiä varsin pitkätkin (yhdys)sana(ilmaisu)t, englantiin tai viron kieleenkin verrattuna.

Ehkä jokin Sateenkaari-teemalaulut tai Sateenkaari-voimautuslaulut kuvaisi noita osuvammin.

Euroviisuista juttusarjan osa oli jäänyt aika vajaaksi (Jari Sillanpäänkin viisuilu mainitsematta), joten täällä enempi siitä:
Eurovision Song Contest - All LGBT Participants Since 1956 ... up 2022
https://www.youtube.com/watch?v=BqRkLDHzDOI

Juttusarja on rajoittunut vielä vain Eurooppaan ja Jenkkilään, enimmäkseen, mutta aiheen lauluja ja musiikkeja on toki tehty pitkään muuallakin, Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa, Lähi-idässäkin, sekä erityisesti tällä vuosituhannella Intiassa, jossa Bollywood-elokuvissakin lgbt+ -roolit ovat yleistyneet, sekä musiikkeja, Pride-tapahtumista esityksiä ja Intiassa tehdään viljalti lgbt-aiheisia nettisarjoja ja lyhytelokuvia, joita hindi-kielisinäkin pystyy katsomaan nykyään, niihin lisättyjen enkku-tekstitysten tai youtuben hindi->englanti -automaattitekstityksen tultua myös.
Tässä lhbt+ -musanäytettä Intiasta:
https://www.youtube.com/watch?v=fZBI2EXXxaQ
https://www.youtube.com/watch?v=ou47zt6YtCg
Intialaissarjan taustamusiikkia, siellä kuuluisalta laulajalta
https://www.youtube.com/watch?v=9R3qF-j5gZ4
ja osa eräästä lhbt-sarjasta osanäytettä:
https://www.youtube.com/watch?v=sp7fzyICYww
ja toisestakin https://www.youtube.com/watch?v=e2GMVOmugxw

Villi veikkaukseni, että juttusarjan jokin seuraava osa saattaa kertoakin tekoälyjen tuomasta runsaudensarvesta Sateenkaari-anthems -musiikeissa. Niitähän nimittäin putkahtelee monia ihan päivittäinkin, eri puolilta maailma, kun tekeminen onnistuu jopa ihan lauseella, parilla kuvaillenkin.
Tämäkin saattaa olla kokonaan A.I.:lla tuotantoa:
https://www.youtube.com/watch?v=AXggKsoD9Zk
Voimalauluistahan voisimme tietysti suomeksi puhua. Mutta nyt valittuna on muinaiseen kreikkalaiseen ylistyslaulujen perinteeseen liittyvä käsite hymni, jolla toki on laululliseen hengelliseen ylistämiseen liittyvä merkitys. Ei kaikki tule englannista. Vai olisiko sateenkaarivirsi hyvä? Ei kai pieni hengen kosketus syntiä liene?

Näkökulma juttusarjassa on (ollut) länsimainen ja paljolti pride-ilmiöön liittyvä. Yksittäisten laulujen osalta valikoinnissa merkitsevää on ollut laulun saama eräänlainen tunnustettu ”asema”, ja siten tietysti valinta on kohdistunut artistiinkin. Näissä on punninnan varaa.

Nyt tämä sateenkaaren väristen voimalaulujen musiikillinen ilmiö on selkeästi ollut muutoksessa: julistava juhlistavuus on luovuttamassa tilaa yksilöllisille arjen tarinoille, joihin muut voivat samastua.

Länsimaisen pop-kulttuurin ulkopuolen sateenkaarilaulut ovat toisen sarjan tarina, varmasti mielenkiintoinen sellainen.

AI on oikein kiinnostava maailma. Itse asiassa tästä on jonkinlaisessa jutun teon prosessissa jokin, jossa aihetta lähestytään visuaalisen materiaalin tuottamisen kautta. Täyttääkö koneen luoma, virikkeeksi kuvaa kaipaavan täydelliseksi promptaama unelman visualisoiva tuotos sen tilan, jonka ennen täytti ihminen, vaikka ehkä vain kuvassa. Voiko luomakuntaa edustava ihminen enää kilpailla AI:n kanssa, kun AI antaa sen mitä siltä osaa ja uskaltaa pyytää? Entä kun siinä päästään 3D-asteelle, ja tuotos ei olekaan enää ruudun vankina? Entä kun vapaasti seisova 3D-tuotos saa liikkeen mukaansa? AI samoin laulaa syvimpien tunteiden laulusi juuri toivomallasi tavalla ja haluamillasi sanoilla (olen tätä laulujuttua kokeillutkin, jonkin verran). Kuva ja ääni lauluineen ovat joka tapauksessa inhimillisyyden syvintä päätyä. Entä kun päästään ajatusten luvun asteelle? Jääkö toinen ihminen kakkoseksi? Onko se ihmisten välisten jaettujen kokemusten loppu? Vai päästäänkö kommunikaatiossa ihan uudelle tasolle? Paljon kysymyksiä, mutta niukasti vastauksia.