(Nuoren) opettajan varaventtiili

Kröh

Olen jo toista päivää sairaslomalla. Sain maanantain vastaisena yönä jostakin flunssanpoikasen niin, että aamulla oli tosi vaikea puhua yhtään. Pakko oli kuitenkin vääntäytyä töihin viemään koepaketteja ja muita tärkeitä papereita. Sen jälkeen tulin kotiin ja panin maate.

Viikonloppuna oltiin kotosalla niin, että perjantaina kävin baarissa, lauantaina kavereiden kanssa katsomassa kaupunginteatterin Romeo ja Julia ja sunnuntaina ajoimme Hämeeseen mun veljen luo juhlimaan kummipoikani kolmivuotissynttäreitä. Että minä pidän siitä nassikasta. Tai oikeammin niistä nassikoista; kaikista sisaruksieni lapsista. Kaffepöydässä vanhin sisareni kysyi, eikö meille nyt sitten niitä lapsia hankita ja minä irvistin ja yritin selittää, kuinka jompikumpi meistä, pupu tai minä on selvästikin maho, mutta samalla tuntui aikas pahalta. Voi kun elämä olisinkin niin helppoa.

Pidän suunnattomasti siitä, että maassa on lumi. Koko Turku on kaunis ja varsinkin meidän kaupunginosamme, Portsa eli Port Arthur on idyllinen tähän aikaan vuodesta. Toivottavasti lumi pysyisi maassa tänä vuonna, sillä edellistalvista loskahelvettiä en kyllä kaipaa.

Vakuutustarjouksia on tullut jo Tapiolalta, Veritakselta ja Lähivakuutukselta, Pohjolaa vielä odotellaan. Aikamoisia eroja näyttää olevan. Kallein tarjous on 37 % tyyriimpi kuin halvin. Omavastuu on muilla noin 150 euroa, yhdellä 300 euroa. Torpan päärakennuksen vakuuttaminen maksaisi kahdella firmalla noin 46,80 - 52,40 euroa, mutta yhden yhtiön mielestä siitä pitäisi maksaa vuodessa 156 euroa.

Lisäksi ehtojen ja maksimikorvausten määrän vertailu on vaikeaa - mutta ei mahdotonta. Kyllä tässä taas parin tunnin työstä saa aikaan kivat säästöt.

Tuntuu oudolta, että tänä viikonloppuna ei mennäkään mökille. Tähän aikaan auto on yleensä jo pakattuna ja vesikanisteri täytettynä, koira pissatettuna ja Aboa odottamassa, josko Hortus piankin saapuisi kotiin, että ehditään ruokaostoksille. Mutta tänä viikonloppuna jäätiinkin kotiin. Tänään pitäisi mennä teatterin pikkujouluihin, huomenna katsomaan yhtä näytelmää ja sunnuntaina ajaa kummipojan synttärille.

Olipa sellaistakin juttua, että Aboaa käytettäisiin tänä viikonloppuna poikien baarissakin mutkat. En olekaan käynyt Turun homoskenessä sitten viime tammikuun (vai oliko se vuosi sitten marraskuussa, en muista). Että jos näette siellä kovasti pelokkaan ja eksyneen näköisen miehen, niin se olen sitten minä.

Homon kosto on jos ei nyt hirveä, niin ainakin nopea. Eilen kirjasimme pupun kanssa kaikki vakuutustietomme, liikennebonuksemme sekä muut tiedot word-dokumentiksi, ja tänään kiersin neljä eri firmaa ja pyysin niistä vakuutustarjoukset.

Kovin innokkailta tuntuivat kaikki meidät saamaan.

IF:n Helsingin pään vakuutusvirkailija ei sitten vastannut yhteenkään soittopyyntööni, vaan menin selvittelemään asiaa Turun konttoriin, jossa asiakaspalvelu on ollut kivaa. Sieltä soitettiin Helsinkiin, ja viekailija vastasi heti puhelimeensa. Hän kuulosti yllättyneeltä, kun luuri annettiinkin minulle.

Olin hyvin rauhallinen ja kyselin häneltä, miksi vakuutukseeni oli tullut sellainen rajaus, mistä aiemmin kerroin. Hän etsi tiedot ja kertoi, että syynä on se, että lääkärin papereiden mukaan olen kertonut, että minua on närästänyt ajoittain. Että heidän yleisen käytäntönsä mukaan silloin ruoansulatuselimistö rajataan aina pois.

Haloo! Että kun joskus närästää, rajataan puolt elimistöä ulos vakuutuksen piiristä. Onneksi en kertonut, että joskus työpäivän jälkeen jalat ovat tuntuneet väsyneiltä (tuki- ja liikuntaelimet katoavat vakuutuskartalta) tai että ranteeni ärtyi ennen nikkelipitoisesta rannekkeesta (iho lähti listalta että naps). Kun kyselin, onko päätökseen mahdollista vaikuttaa mitenkään, virkailija totesi, että ei.

Ymmärrän kyllä, että rajoja ja rajoituksia pitää olla, mutta se, että vakuutuslääkäri tekee omia laajoja olettamuksiaan neljän rivin diagnoosin perusteella, on väärin. Onneksi minä olen se, joka maksaa.

Enkä maksa enää tähän firmaan.

Laskimme pupun kanssa, että meillä on yhteensä 13 eri vakuutettavaa kohdetta (auto, koira, me itse, torppa ja piharakennukset jne). Eiköhän joku meidät ota asiakkaikseen ihan mielellään.

Kirjoittelin 30.10.2008 hakemastamme sairaskuluvakuutuksesta. Asia nytkähti eteenpäin. Pupun hakemus meni sukkana läpi, vaikka hänet on useampaankin kertaan leikkauspöydällä purettu osiin ja koottu uudelleen. Vakuutusyhtiö Ifin tiukkaan seulaan jäin kiinni minä. Olin merkinnyt terveysselosteeseen sen, että olin käynyt työterveyshuollossa flunnsein takia sekä kerran äänen väsymisen takia, mikä käsittääkseni on aika lailla oletettava ammattitauti opettajalle. Asiaa tutkittiin vuosi sitten kertaalleen, mutta sitten oireet menivät ohi ja asia unohdettiin.

Vakuutusyhtiöltä tuli kuukauden tuumimisen jälkeen hyvin töykeähenkinen kirje, jossa vaadittiin lääkäridokumentteja äänihuulijutusta tai muuten vakuutushakemukseni hylätään välittömästi. Otin jo hernettä nenääni, mutta päätin olla nöyrä kansalainen ja printtautin työterveyshuollossa omat dokumenttini ja lähetin ne Helsinkiin. Parin viikon tuumimisen jälkeen tuli päätös: vakuutushakemukseni on hyväksytty, mutta niin että korvattavien sairauksien ulkopuolelle rajattiin vatsalaukun, pohjukaissuolen ja ruokatorven ongelmat. Vakuutusmaksu pysyi kuitenkin samana.

Ja minä en ymmärrä.

Miten vakuutusyhtiö voi rajata pois ko. elimet, vaikka kyse oli äänestä? Ymmärtäisin, jos yhtiö ilmoittaisi, että ääniongelmat napsaistaan vakuutuksesta ulos, mutta se, että he rajaavat sellaisia asioita, joita lääkäri ei ole katsonut edes aiheelliseksi tutkia, menee yli minun oikeustajuni. Miten pohjukaissuoleni liittyy äänihuuliin? Joudun myös työssäni seisomaan paljon; kuinkas tuki- ja liikuntaelimet ovat vielä mukana?

Soittelin vakuutusyhtiöön ja yritin saada selvitystä, ja moni soittopyyntökin otettiin ylös, mutta kukaan ei soittanut. Yritän vielä maanantaina ja sen jälkeen meidän perheemme lähtee kilpailuttamaan vakuutuksia. Kun tarpeena on vakuutus mm. koiralle, autolle, talolle, mökille ja parille terveelle miehelle, luulisi ottajia olevan.

Tänään ruokalassa uskonnonopettaja kysyi, missä kaukana mun puoliso käykään töissä. Kun vastasin, hän päivitteli, että aikamoisen matkan mun vaimo joutuu päivittäin ajamaan.

Vaimo?

Kaksi kertaa aiemmin olen jo korjannut, että minun puolisoni on mies, mutta ilmeisesti asia on vaikea ymmärtää. Nyt en enää jaksanut. Tympäisi. Välitunnilla kaksi työkaveriani, jotka istuivat samassa pöydässä, sanoivat, että olivat molemmat huomauttaneet uskonnonopettajaa hetero-olettamuksesta. Meniköhän perille?

(Regressio päivässä pitää psykoosin loitolla)

Aboa on varannut pyyhkeellään paikan Elixian ykkössalista ennen Poweria. Hän tulee urheiluvälinevarastosta kantaen painoja. Vuorineuvoksetar (lue 7.10.2008) pitää Aboan pyyhettä kädessään.

Vuorineuvoksetar: Menit minun paikalleni.
Aboa: Minä olin täällä kyllä ensin.
Vuorineuvoksetar: Ajattelin että minä tulen tähän.
Aboa: Se on valitettavasti jo varattu.
Vuorineuvoksetar: Tämä on hyvä paikka.
Aboa: Niin on, ei tarvitse kantaa kauas näitä painoja.
Vuorineuvoksetar: Voithan sinä siirtyä tuohon viereen. (heittää Aboan pyyhkeen viereiselle paikalle)
Aboa: Ja nyt sinä narttu suksit vittuun. Koske vielä kerran minun tavaroihini niin läpsähtää niin että rypyt oikenee.
Vuorineuvoksetar: Löisitkö naista?
Aboa: En kun sinua.
Vuorineuvoksetar: Moukka. Ei mitään kunnioitusta.
Aboa: Painu helvettiin.
Vuorineuvoksetar: Kyllä vanhempia ihmisiä--
Aboa: Painu helvettiin. Meidän on ihan turha keskustella enää tästä asiasta.
Vuorineuvoksetar: Kyllä nykypäivänä--
Aboa: Painu helvettiin.
Vuorineuvoksetar: Sinä olet--
Aboa: Painu helvettiin.
Vuorineuvoksetar: Sinusta minä teen kyllä ilmoituksen. Minä eroan jäsenyydestä.
Aboa: Hei hei.
Vuorineuvoksetar: Ihmiset eivät tiedä asemaansa.
Aboa: Vieläkö sinä puhut? Hei hei.
Vuorineuvoksetar: Moukkia kaikki.
Aboa: Hei hei.

Obama voitti, mikä oli ainoa oikea vaihtoehto. Kuitenkin hehkuttelin mielessäni sitä skenaariota, että McCain olisi valittu pressaksi, ja että hän olisi kuollut pian vanhuuteen ja varapresidentti olisi päässyt valtaan.

Eikö se olisi ollut sille valtiolle ihan oikein?