(Nuoren) opettajan varaventtiili

Kivaa

Amsterdam on meille jo ennestaan tuttu kaupunki ja toisella kerralla se vaikuttaa vielakin hauskemmalta ja kauniimmalta. Kiersimme tanaan yhdessa kasvitieteellista puutarhaa, jossa pupu laukkasi erikoisten kasvien perassa (mina tunnistan vain jaottelun kivi-, kasvi- ja elainkuntaan), muu aika on mennyt kaupunkia kiertaessa.

Yksi asia, joka hairitsee ovat amerikkalaiset turistit. Joka paikka on taynna jenkkeja, jotka puhuvat aanekkaasti, ihmettelevat miksi kadunkulman pikkukahvilassa ei voi maksaa dollareilla ('Really sweetie, I thought you can use dollars everywhere in the world') ja oliko Amsterdam Belgian vaiko Luxemburgin paakaupunki. Ja oli miten oli, 'there's lots of bigger one in the States'. Alan kannattaa selektiivista aborttia, kohteena aikuisena mahdollisesti tyhmat jenkit...

Toinen, mika arsyttaa on hollantilaisten pituus. Huomasin sen jo aikoinani asuessani hetken Koillis-Hollannissa, mitta lienenko vanhemmuuttani lyhentynyt, kun olo on kuin tanakalla pygmilla.

Huomenna jatkamme Brysseliin. Junalippujen osto olikin ihan oma urakkansa. Yritime ensin kansainvalisten matkojen lippuluukkua, mutta luulemamme luukku olikin koju, josta jaettiin jonotusnumeroita ko. luukulle. numeromme oli reilusti yli 800 ja menossa oli 512. Kassatati kertoi, etta keskimaarainen jonotusaika on tunti ja kaksikymmenta minuuttia. Emme jonottaneet.

Paatimme ostaa lipun normaalikassalta, koska ajattelimme, etteivat Benelux-maat niin ulkomaita toisilleen ole. Saimmekin liput, mutta koska aioimme maksaa kortilla, emme niita voineet lunastaa. Korttiostokset ylakerrassa kansainvalisella osastolla... Onneksi aina voi kokeilla automaattia.

Teimme niin. Syotimme kaikki tiedot koneelle ja se oli yllattavan helppoa. Mutta. Kortiksi kavi ainoastaan Maestro tai paikallinen alykortti, ei esimerkiksi visa. Seuraavaksi etsimme pankkiautomaatin, joita taalla on yllattavan vahan, nostimme rahaa ja menimme takaisin normaalikassalle. Saimme lipun, mutta jouduimme maksamaan seitseman euroa lisamaksua siita, etta maksamme kateisella. Jos olisimme maksaneet Maestrolla tai alykortilla tai jos olisimme menneet ylakerran kansainvaliselle osastolle, ei maksua olisi mennyt...

Kasittamaton kansa! Mutta silti taalla on kivaa. Etta myykaa siella Turussa koira, torppa seka asunto ja lahettakaa rahat tanne. Me ei tulla takaisin!

Terveisia Amsterdamista.

Jo automatkalla Helsinkiin tunnelma rentoutui. Paasin kosketuksiin sisaisen katrihelenani kanssa ja esitin pupulle turkkilaisvaikutteisen tanssin keskella keha kolmosen iltapaivaruuhkaa. Naapuriautojen kuskit olivat kiinnostuneita tapahtumasta.

Nyt olemme saapuneet homohotelliin, joka on pieni ja etaalta katsottuna silmia siristellen pittoreski. Kuvassa toka kerroksen kaksi ikkunaa ovat meidan.

Lehden mukana tuli pieni kortti, jolla Z-lehden tilaaja saa kivoja etuja. Kuten alepullon skumppaa dtm:stä. Tai alennusta keittiöliikkeestä Helsingistä. Tai...

Olemmeko me muualla asuvat ihan väärässä paikassa?

Lueskelin tänään uusinta Z-lehteä ja ihmettelin sen sisältöä.

Näilläkin palstoilla on käyty kovaa polemiikkia siitä, millaista maailmankuvaa lehden pitää välittää. Eipä minulla sinänsä ole mitään nykyistä lehteä vastaan, ksoka muistan nuoruudestani ne synkistelynumerot, mitä salaa luin pohjoisen pikkukylän kirjaston lukusalissa. Mustavalkoisia ahdistusvuodatuksia, kertomuksia kuinka Jami tappoi itsensä ja referaatteja siitä, kuinka joku viranomainen ei taaskaan.

Ymmärrän kyllä - ehkä ymmärsin silloinkin - että se oli arkipäivää, mutta silti. Nykyisen kaltainen, iloinen lehti olisi auttanut huomattavasti enemmän omaa seksuaalisuutta pohtivaa poikaa. Että voi olla ihan tasapainoista, kivaa. Jopa hauskaa!

Tällä kertaa ihmettelin, kuinka koko lehti tuntuu aika pitkälle keskittyvän pääkaupunkiseutuun, ikään kuin missään päin Suomea ei tapahtuisi mitään. Luonnollisestikin Helsingin alueelle on muuttanut paljon seksuaalipakolaisia, mutta tarvitseeko nyt ihan oikeasti tehdä juttu, jossa baaririennoistaan kertovat ihmiset luettelevat ne samat ravintolat ja yökerhot? Kai nyt ihmiset käyvät ulkona muuallakin?

Ehkä mietin vieläkin sitä 80-luvun alaikäistä poikaa, jolle Helsinki oli jumalattoman kaukana olevaa todellisuutta. Sille pojalle olisi tehnyt hyvää saada tietää, että iloisempaa todellisuutta voisi löytää Rovaniemeltä, Oulusta, Kuopiosta, Jyväskylästä (muu, mikä_______). Että voidakseen elää ei tarvitse muuttaa Helsinkiin. Että voisi olla ylpeä ja pride ja proud ihan joka paikassa.

Krapulainen ystävättäremme oli vähemmistöseksuaalina juhannuksenvietossa. Torpassa oli minun ja pupun lisäksi yksi homo ja yksi lesbo. Siksi ystävättäremme saikin kuulla kaikenlaisia heterostereotypioita, kuten kuinka kaikki heterot tykkää synnyttää saunassa.

Krapulaisen ystävättäremme miesasiat ovat edistyneet aiemmista bloggauksista. Nyt kyseessä on ero "poikaystävän" ja 'poikaystävän' välillä. Pelkkää poikaystävää hän ei tohdi käyttää, koska silloin kuulemma taivas putoaa. Lisäksi hän pelkää lukijoiden saavan väärän kuvan itsestään, koska häneen viitataan aina krapulaisena ystävättärenä.

Avarretaan siis ihmiskuvaa. Totuuden vuoksi kerrottakoon, että juhannuksen aikana hän oli myös humalassa, nukkui, saunoi ja sytytti maastopalon.

Muutenkin juhannus meni hauskasti. Ruokaa oli aivan jumalattomasti ja melkein kaikki tuli syötyä. Nyt kotona alkaa kova pesu ja pakkaaminen keskiviikon matkaa varten.

Eilen pestiin pupun kanssa kaikki matot. Ne laitettiin ulos kuivumaan, mutta illalla ne piti kantaa sisään sateen tieltä.

Siksipä asunnossa vallitsee tällä hetkellä mäntysuovan tuoksuinen, subtrooppinen ilmasto. Sisällä kosteusprosentti on niin suuri, että jos sylkäisisin kattoon, alkaisi todennäköisesti sataa.

Huomenna kavereitten kanssa torpalle jussia juhlimaan, ensi viikolla lähdetään Hollantiin ja Belgiaan. Ehkäpä vien pupun siihen hollantilaiseen pikkukylään, jossa nuorna poikana olin töissä.

Matkalla torpalta kotiin edessä ajoi hauska auto. Toivottavasti ylläpito ei pidä tätä mainoksena..

Kymmenentuhannen lukijan raja meni rikki juuri äsken. Mä hämmästele kauhiast ja ole kui puul päähän lyäty. Kyllä te jaksatte lukea minun pikkusieviä maaseutukuvauksiani. Mistäs tiedätte, ettei MTK maksa minulle sponssirahaa jokaisesta bloggauksesta?

Pupun kasvimaallakin alkavat orastaa... ööh.. jutut. Siellä on niin paljon kaikkea, että minulla ei ole aavistustakaan, mistä kaikesta sitä joutuu talvella ruokaa tekemään. Minulle ilmoitetaan vain iloisena, että kyssäkaalit ja mustajuuret ovat hyvässä kasvussa ja minä joudun miettimään, mitä hittoa niistäkin saisi ruoaksi laitettua.

Koen kasvimaa-ahdistusta.

Tänään tultiin landelta katsastamaan postia, kastelemaan kukkia ja viettämään kaupunkilaiselämää. Koira ainakin nauttii lämmöstä ja jännittävistä tuoksuista.