Kauneuspilkku

Tulipa sitten käytyä Tukholmassa. Syyslomailua melkein neljä päivää. Kaupunki ei ole minulle tai Nassulle mitenkään übertuttu, joten nähtävää ihan turistimielessäkin riitti paljon. Nassu on siellä piipahdellut työasioissa, itse muutaman lyhyemmän lomamatkan verran.
Tykätään molemmat käydä museoissa, kävellä kaupungilla ihan vaan taloja ja paikkoja katsellen jne. Tällaiselle turistille Tukholman on hyvä kohde, museoita on keskustassa vähän joka kulmalla, joten valinnanvaraa on ja rakennukset monin paikoin varsin komeita.
Keskiaikamuseo ja Vaasa-laiva jäivät mieleen positiivisesti. Molemmat ainakin yrittivät tuoda menneisyyden lähemmäs nykyihmistä, kokemuksellisesti. Moderna museet ei häikäissyt, kaupunginmuseo vaikutti sekavalta, joten ei pelkkää suitsutusta museo-osastolle. Oudoin nähtävyys organisoinnin puolesta oli Drottningholmin linna. Koska saavuttiin harmillisesti opastuskierrosten välissä, päätettiin mennä tutkimaan huoneita omin päin. Yllättävää oli, että omin päin tutkiskeluun ei ollut mitään osviittaa tarjolla, karttaa, audio-guidea tms. Yllättävin löytö oli yhdessä salissa tyrkyllä ollut turistikrääsä, linnanpuotia sinä vaan mainostettiin. Sattumalta kun kuuli opastuskierroksen selostusta, eipä sekään asiantuntevuudellaan huimannut. Tuli sellainen olo, että kuningatar tarvii kiireesti lisää rahaa uuteen kiristykseen ja sekin turistikrääsä sit kaupan hyllylle.
Kaiken kaikkiaan Tukholma on kyllä hyvä kohde pitemmälle tai lyhyelle visiitille. Matka lentäen on lyhyt, useimmat asiat toimivat samalla logiikalla kuin meillä ja englannilla pärjää hyvin, jos ei halua paikallista kieltä puhua. Nähtävää ja koettavaa riittää useammallekin vierailulle.
Joskus aiemmin olen huomannut, että paikalliset maahanmuuttajataustaiset henkilöt eivät aina saa selvää suomalaisesta ääntämisestäni, ehkä kielessäni on myös joitakin finladismeja, jotka eivät avaudu heille. Tällä kertaa ongelmia ei ollut, ehkä satuin asioimaan vaan syntyperäisen ruotsalaisen kanssa tai sitten juuri siinä kohtaa puhuin englantia.
Suurin ero katukuvassa ei ehkä ollut kuitenkaan erinäköisten ihmisten määrä, vaan se, että autot pysähtyivät odottamaan AINA hyvissä ajoin ennen suojatietä (sekään ei taida olla skydsväg vaan övergångsställe) toisin kuin meillä, missä jalankulkija saa odottaa.

Nassun veljenpoika tuli vaihdosta ulkomailta ja mukana tuli da-taa, poikaystävä. Olen samaan aikaan ihan vähän kateellinen ja iloinen ja jotenkin tunnen, että olen osaltani edesauttanut sitä helppoutta, jolla asiaan suvussa suhtaudutaan. Klassinen esimerkki siitä, että kun tuntee henkilökohtaisesti homon veljenä, poikana jne. on helpompi sitten kohdata se seuraava "outo". Itseeni voin olla tyytyväinen sikäli, että suhtautuminen on mennyt näin enkä ainakaan ole onnistunut pahentamaan ennakkoluuloja.
Se pienen pieni kateus tulee tietysti siitä, että uudella polvella on helpompaa kuin itsellä, mutta niinhän itsellä taas on ollut helpompaa kuin edeltävällä. Kuinka moni suvun vanhoistapojista ja –piioista kuului seksuaalivähemmistöihin, jää arvailujen varaan.

Kuinka moni vielä onkaan kaapissa vastentahtoisesti ja vaikka olisikin omasta halustaan, niin kaapissa olo kertoo mielestäni kuitenkin siitä, ettei homous ole yhteisön normistossa hyväksyttävä asia. Jopa ehkä siinä määrin, ettei itse halua ns. "kuulutella taipumustaan".

Välillä täällä Helsingissä näyttää siltä, että seksuaalivähemmistön suurin ongelma on adoptioon ja lapsiin liittyvät kysymykset. Olen kuitenkin sitä mieltä, että todellinen tasa-arvo- ongelma on käytännössä ihan muualla. Se on niissä yhteisöissä, joissa ihmiset elävät uskaltamatta olla arjessa omia itseään. Eivät ehkä itsekään uskalla hyväksyä itseään sellaisina kuin ovat.
Puhutaan paljon vihapuheesta ja siitä miten asenteet ovat koventuneet. Eivät ne oikeasti ole koventuneet. Asenneilmasto on aina ollut Bulevardin pohjoispuolella kovempi. Nykyään vaan äänessä ovat myös ne, joiden mielipidettä ei tiedostusvälineet ennen ole käyneet kysymässä. Mullistuneen tiedonvälityksen myötä myös heidän äänensä pääsee julkisuuteen, pidettiinpä siitä tai ei. Siksi olen iloinen perussuomalaisten menestyksestä, koska eivät he ole keksineet näitä asenteita, he heijastavat sitä todellisuutta, jossa monet joutuvat elämään.
Siinä kontekstissa naisparien ns. hedelmöityshoidot eli keinohedelmöitys ovat todella marginaalinen asia, vaikka herättääkin voimakkaita tunteita.

Netti, tietoverkot ja muu sähköinen media on todella mullistanut monta asiaa. On syntynyt paljon uutta mitä ei nuorempana osannut kuvitellakaan, kuten vaikka nettiyhteisöt, keskustelupalstat ja blogit. Tiedonhaku on nykyään niin helppoa, omalta koneelta on mahdollista tutkia monenlaisia asioita tutkimusaineistoista juna-aikatauluihin. Monet verkkopalvelut oikeasti myös helpottavat ihmisten arkea, lisäävät avoimuutta yhteiskunnissa ja siten myös demokratiaa. Monet kyselevät ja jakavat tietoa juuri erilaisissa yhteisöissä ja palstoilla.
Toki netissä ja tietoverkoissa on ongelmansa ja lieveilmiönsä, osa vakaviakin, mutta silti, en haluaisi palata aikoihin entisiin, eikä sellaista aikakonetta ole nyt näköpiirissäkään.

Yksi ikävä piirre netissä on se, että usein kuka tahansa voi torpedoida ihan hyviäkin nettikeskusteluja blogeja jne. Vaikka kyse ei olekaan rikollisesta toiminnasta, on ikävää, että aina löytyy ilonpilaajia. On oikeastaan ihan sama kyseleekö joku palstalla seksuaalisuuteen, matkustamiseen tai vaikkapa autoiluun liittyvissä asioista. Aina löytyy joku, jolla on asiasta muka parempaa tietoa, joka tietää varmasti mikä kussakin tilanteessa on ainoa oikea vaihtoehto. Tietämättä kyselijän elämäntilanteesta, olosuhteista tai muustakaan paljoa mitään. Toisaalta sanavapaus koskee nettiäkin, suljetut yhteisöt ovat erikseen, eivätkä nekään aina ole mitään lintukotoja.
Niinpä kun kerron, että ollaan käyty katselemassa koiria kasvattajalla ja ollaan jonossa, josko saataisiin oma pentu, ei kasvotusten tuttujen kesken herätä mitään älämölöä. Mutta netissä kyllä, kun kerron, että olen allerginen koirille ja pennun hinnaksi tulee n 2000€. Yhtäkkiä on monta neuvojaa, jotka tietävät, että allergiset eivät pärjää koirien kanssa ja että 2000€ pennusta on hirveä ylihinta. Olen hullu joka leikkii terveydellään ja lisäksi joudun luopumaan koirasta kuitenkin ja siten lisään vain turhaa pentutehtailua ja kasvattaja rahastaa kaltaiseni typeryksillä.
No, tämä ei ole suomi24 eikä toisaalta koirapalsta, joten ehkä asian voi täällä kertoa.

Tänään vietettiin meikitöntä päivää, ei silti, että se koskettaisi minua juurikaan. Tosin jos meikiksi laskee geelin ja kosteusvoiteen – en osallistunut. Kuulinkin koko päivästä vasta töissä ollessani, joten oli vähän myöhäistä. Eilen oli yrittäjäpäivä.
Nämä erilaiset teemapäivät ovat tietysti yrityksiä saada ihmisten huomio jollekin asialle, kuten vaikkapa kauneusihanteelle. Onko nykyinen kauneusihanteemme terve ja tasapainoinen, lienee ollut tämän päivän sanoma.

Useampikin nainen, jota radiossa teemaan liittyen haastateltiin, kertoi, että sunnuntaisin jättää kokonaan meikkaamatta. Että se on osa sunnuntaipukeutumista. Tämä siis tuntui olevan ihan normaali tapa Nyky-Suomessa; työssäkäyvät naiset pitävät sunnuntaita meikittömänä verkkaripäivänä, jolloin enimmäkseen hiippaillaan kotinurkissa.
Näin ollut varmaan jo pitkään ja ehkä aiheesta on tutkimuksiakin, siis siitä, miten sunnuntain status on muuttunut pyhäpäivästä todelliseksi lepopäiväksi. Eli ehkä olemme nyt lähempänä sitä raamatullista ihannetta, kuin vielä muutama vuosikymmen sitten, kun pyhänä puettiin parhaat vaatteet ja mentiin aamulla kirkkoon, uskottiin kirkon sanomaan tai ei. Tai ainakin kylille pyhäpuvussa.
Isovanhempieni syntyessä olimme osa Venäjän keisarikuntaa. Kun vanhempani syntyivät, oli voimassa Tarton rauhan raja ja Suomeen kuului niin Laatokan Karjala ja Karjalan kannas kuin Petsamokin.
Minulle Suomen kartta on aina ollut se, mikä vieläkin on voimassa, mutta veljenpoikani on oikeastaan koko ikänsä asunut EU-Suomessa.
Maailma ja Suomi on muuttunut muutenkin kuin pyhäpuvun osalta.

Pitää keskittyä asioihin, joihin voi vaikuttaa. Sulkea elämästä ne, joihin ei oikeasti voi vaikuttaa. turha käyttää energiaansa sellaiseen mille ei kuitenkaan voi mitään.
Siitäkin huolimatta, että olen jo pitkään, pitkään tiedostanut tämän, lyön päätäni seinään, karjalan mäntyyn ja Helsingin sementtiin aina välillä.
Viimeisemmäksi taloyhtiön ullakkorakentamishankkeessa, joka ei oikeastaan muuta elämääni mitenkään. Se, että minä näen asian jollain tapaa, ei todellakaan tarkoita että muilla olisi samanlainen näkemys tai että minun näkemykseni olisi sen oikeampi.

Minusta on ollut kivaa maksaa euroilla silloin kun käyn ulkomailla, 10 eurovuoden jälkeen muissa Pohjoismaissa esim. Tanskassa ja Ruotsissa hinnat tuntuvat jotenkin oudoilta ja lyhyellä matkalla on helposti pihalla hintatasosta yleensä. Minusta ei silti ole kiva ajatella, että verorahoillani maksetaan tukia maille, jotka ovat hoitaneet taloutensa huonosti. Ei vaikka ymmärrän, että se tuskin on yksittäisen kansalaisen vika. Mutta näiden maiden hallinto on joko tehoton, korruptoitunut tai molempia ja sellaisten järjestelmien tukeminen ei tunnu fiksulta. Niinpä minä äänestäisin eurosta eroamista. Sanotaan, että meidän vientiteollisuutemme on hyötynyt eurosta ja tämä varmaan on totta. Silti ei teollisuuden menekki ja hyvinvointi voi olla ainoastaan valuutasta kiinni, miten Ruotsi ja Tanska pärjäilevät kruunillaan? Kuvittelen, että yhteiskunta ja elinkeinorakenteemme on kuitenkin aika samankaltaisia.
En haikaile myöskään Euroopan liittovaltion perään, jossa päätöksenteko etääntyy entisestään meistä kansalaisista. Tosin monet poliitikkomme ovat jo niin etäällä, että ero ei ehkä ole kovin merkittävä. Tuleekin sellainen olo, että tietyt poliittiset piirit ajavat meitä väen väkisin liittovaltiota kohden, koska se palvelee heidän henkilökohtaisia intressejään. Toki Liittovaltio tarvitsisi lisää hallintoa ja sinnehän olisi hyvä mennä liksaa nostamaan ja päästä varhaiseläkkeelle.
Suuruuden ekonomiaa yritetään nyt vääntää joka tasolla, niin kunta kuin valtiotasolakin. Silti yksikään tällainen uudistus esim. kuntaliitos ei ole johtanut mihinkään säästöihin. Yksi esimerkki suuruuden ekonomian epäonnistumisestosta on HUS, joka päinvastoin on lisännyt kustannuksia. Mutta, jos ei kannata liittovaltiota ja euroa, on heti persu, joka vastustaa kaikkea kehitystä, kansalaisoikeuksia ja kaikkia myönteisiä asioita.
En minä halua kieltää maahanmuuttoa, maastamuuttoa, yhdenvertaisuuden kehittämistä jne. En vaan näe mitään syytä miksi meidän pitää etunenässä olla sitoutumassa tähän ns. vastuunkantoon. Miksi meidän pitää ottaa vastuuta ongelmista, joita emme ole aiheuttaneet ja ongelmien aiheuttajat eivät itse tunnu asioistaan vastaavan. Tulee vain sellainen olo, että muutama tyyppi haluaa päästä "päättäviin pöytiin", niin kuin takavuosina hoettiin ja hieman säälittävästi kuvittelevat, että heille tulisi tämän kaiken jälkeen enemmän ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Ei se niin käy. Kun me olemme maksaneet laskut, olemme edelleen pieni mitätön kansa Euroopan laidalla, eikä johtajillamme ole sen enempää kavereita tai vaikutusvalta. Heillä on ehkä vähän enemmän rahaa, mutta meillä muilla rutosti vähemmän.
Ennen oli sellainen käsite kuin valtiopetos. Välillä tuntuu, että nykyisen valtiojohtomme voisi asettaa syytteeseen halustaan tuhota Suomen valtio.

Olen addiktoinut blogista, jonka epäilen ja toivon olevan fantasiaa. Kukaan ei oikeasti käyttäydy niin kuin se ihminen, joka sitä kirjoittaa, eihän? Mutta siltikin, voiko se olla totta? Maailmassa on paljon itsekeskeisiä ihmisiä, joille minä, minä ja minun tarpeeni menevät aina edelle. Joille suhde toiseen ihmiseen on itse asiassa kuin asukokonaisuus, jota pitää päivittää. Ja epäilemättä, kun päivittäminen ei enää auta ja omat tarpeet ovat kasvaneet, on aika siirtyä, johonkin "tasokkaampaan". Odotan jokaista uutta blogausta jonkinlaista pelonsekaista innokkuutta ja inhoa tuntien.
Jos kirjoittaisin fiktiota, tästä blogista saisi todella hyvän roolihahmon, itse asiassa valmiin kässärin. Ehkä tämä onkin joku käsikirjoittajan harjoitustyö, jolla testata rekatioita…
Kaikkihan me tietynlaisia narsisteja olemme, jotka tänne kirjoitamme, mutta…seuraava jaksoa odotellessa.

Suljin hotmailini , jonka jälkeen ikkunaan ilmestyy aina MSN-uutisia. Joka päivä siellä on useita kuvagallerioita milloin milläkin teemalla. Itse asiassa joka päivä on joku julkkisteemainen ja sitten niitä muita, kuten vaikkapa eläimiä. En useinkaan selaile niitä, vaan suljen myös selaimen. Nyt tuli vilkaistua otsikon 40 upeaa nelikymppistä alta sitten näitten tähtösten kuvia. Idea varmaan oli, että he näyttävät niin nuorilta, kukapa uskoisi.

En tiedä onko tähdillä itsellään sama harha kuin kuvia valinneilla. Kuvissa tosiaan oli 40 vuotiaista yli 50-kymppisiin, kuten Madonna ja kaikki todella näyttivät ikäisiltään. Toki kuka milläkin tapaa korjailulta, mutta todellakaan ei tullut oloa, että onpa hyvin säilyneitä. Tissiä riippui siellä ja täällä, toiset olivat kirurgien jäljiltä, no, kuin puukolla veistettyjä. Vaikka näillä daameilla rahaa on enemmän kuin varmaan useampi osaa numeroita, niin ei se raha tai design-vaate tyylitajua takaa. Muutama oli toki kaunis ja jotenkin kauniisti ikäisensä, useampi, kuten vaikkapa Sarah Jessica Parker näytti vaan kuihtuneelta, kulahtaneelta ja pahalta.
Sama harha on varmaan itselläkin. Kun pitkään olin babyface ja todellakin aina luultiin nuoremmaksi – mikä ei aina ollut suinkaan positiivinen asia – sitä helposti jää illuusioon, että näin olisi aina ja ikuisesti. Parturin peili on yleensä se, josta minua katsoo, joko isä tai sitten keski-ikäinen mies.
Ei vanheneminen minua sureta ja ikähän on kuitenkin vaan numero, todellakin. Eikä minusta oikeastaan ole väliä, miten pukeutuu tai millainen tukka on jne. tai että näyttääkö ikäiseltään ja pukeutuuko ikänsä mukaisesti. Pääasia, että viihtyy sellaisena kuin on. Yleensä sellainen itsensä kanssa sinut oleva ihminen näyttää hyvältä ilman design-vaatteita ja suurta panostusta ja varsinkin ilman kirurgisia toimenpiteitä. Onkin sääli, että yhä nuoremmat niin sanotusti korjaavat ulkonäköään, harvalla ne korjaussarjat ovat johtaneet kauniiseen lopputulokseen. Useimmilla kun ruokahalu kasvaa syödessä ja varoittavia esimerkkejä on juorulehdet ja netti pullollaan. Silti ns kauneuskirurgia on kukoistava pisnes. Ikuinen nuoruus on harha, oikeat nuoret erottivat aina wannabe nuorista, miksi siis edes yrittää.

Miksi ne niin sanotut lemmenlukot piti irrottaa paikaltaan ja sulattaa möykyksi, eikö olisi voinut sulattaa mitä tahansa lukkoja? Jos minä ottaisin heidän taideteoksensa ja sulattaisin sen, niin se olisi varmaankin rikos, miksi taiteilijat eivät nähneet sitä siltaa lukkoineen teoksena, siksikö, että se oli kopio ja syntynyt kansalaisten toiminnasta?
Miksi Suomi ja muut euromaat eivät vaadi vakuuksina liikepankkien osakkeita kaikista apumiljardeista. Nyt kun on aivan yleisesti tiedossa ja ääneen sanottu, että ulkomaisia pankkejahan tässä tuetaan, niin voihan pankeilta vaatia vakuuksia, niin kuin ne vaativat meiltä muilta.
Kuuluuko markkinataloudessa riskit todellakin yhteiskunnalle ja voitot sijoittajille? Miksi suomalaisten veronmaksajien rahojen kanavoimista ulkomaisille liikepankeille sanotaan vastuun kantamiseksi?
Eikö kokoomuksen mainostoimisto ole keksinyt Jyrkille uutta hokemaa?
Miksi Suomessa kaikki isot puolueet ovat vuosien aikana antaneet kansallisvarallisuuden valua yksityisten sijoittajien käsiin, mm .energia yms. yhtiöt.
Miksi Madonna vilauttelee ja miksi sen pitäisi kiinnostaa ketään?

Kuten arvelin, suurisuuntaisista suunnitelmistani toteutui vain osa. Mutta toisaalta näinhän on hyvä, että jäi sitä tekemistä sitten tälle ja huomisellekin päivälle. Ilta oli mukava, illallistemme Kosmoksen terassilla, oli ihanaa syödä ulkona, vaikka aurinko ei sitä terassia siinä vaiheessa lämmittänytkään. Pyöräily kotiin auringonlaskun jälkeen, mutta yhä valoisassa kesäyöksi taittuvassa illassa oli myös ihanaa, tosin siinä kohtaa kaipasin Nassua. Tuleminen tyhjään kotiin, vaikka kuinka tiesikin, että kotona ei ole ketään, oli sitten pannukakku. Oli niin paljon kerrottavaa, mutta se kaikki jäi nyt kertomatta. Ketä kaikkia ihmisiä tapasin sattumalta kaupungilla ja mitä kaikkea muuta päivän aikana oli tapahtunut. Päivä omaa rauhaa näyttää olevan aivan riittävä määrä. No, enää huomisiin ja minullahan on tätä puuhaa täällä kyllä. Tämä oma aika avaa myös silmäni siihen, miten onnekas olen, kun on Nassu.

Mutta se kesän valo, se kannattalee, alkukesä todellakin tuo sen tunteen, että kaikki on vielä edessä ja mahdollista, myös meille keski-ikäisille.