Niin se on näkynyt Espanjassa uskontokurimuksesta (kristinuskomuksesta) ja äärioikeistolaisuudesta vapautuminen. Vielä 1970-luvullaha Espanjssa LGBTIQ-ihmisiä vainottiin, pidätettiin ja heitä kohdeltiin järjestelmällisesti raa'illa "kuntoutusleireillä" ja psykiatrisella hyväksikäytöllä Espanjassa äärioikeistolais-kristillis-diktatuurin Francisco Francon hallinnon aikana (1939–1975). Diktatuuri piti homoseksuaalisuutta, sukupuolen epäsovinnaisuutta ja transidentiteettejä uhkina perinteiselle kristilliskatoliselle ja fasistiselle moraalijärjestykselle.
Francon hallinnon harjoittaman HLBTIQ-ihmisten vainon keskeisiä näkökohtia olivat:
Irtolais- ja vaaralait (Ley de Vagos y Maleantes): Alun perin kerjäläisiin kohdistunutta lakia muutettiin luokittelemaan homoseksuaalit nimenomaisesti "vaarallisiksi" ja sallimaan valtion pidättää heidät määräämättömäksi ajaksi ilman oikeudenkäyntiä.
Kuntoutusleirit: Pidätetyt lähetettiin usein pakkotyöleireille, kuten pahamaineiseen Tefían (Fuerteventura) tai Huelvan laitokseen, jossa he kestivät äärimmäistä fyysistä työtä, kidutusta ja vakavaa psyykkistä hyväksikäyttöä.
Psykiatrinen kidutus: Hallintoa tukevat lääkärit hoitivat homoseksuaalisuutta mielenterveysongelmana. Uhrit altistettiin konversiohoidoille, mukaan lukien sähköshokkihoidoille ja pahoinvointia aiheuttavien lääkkeiden pakkoannoksille.
Salaiset poliisitiedot: Hallinto ylläpiti laajoja salaisia poliisitiedostoja epäillyistä homoseksuaaleista, mikä johti rutiininomaiseen kiristykseen, työpaikkojen menetykseen ja sosiaaliseen eristämiseen.
Diktaattori Francon kuoleman jälkeen vuonna 1975 lakeja uudistettiin virallisesti, ja ensimmäinen Pride-marssi järjestettiin Barcelonassa vuonna 1977. Espanjassa niin äärioikeistolaisuus kuin kristinuskomuksenkin harrastaminen ovat vähentyneet paljonkin. Espanjasta on sittemmin tosiaan tullut yksi sosiaalisesti edistyksellisimmistä maista LGBTIQ-oikeuksien suhteen.
Francon hallinnon harjoittaman HLBTIQ-ihmisten vainon keskeisiä näkökohtia olivat:
Irtolais- ja vaaralait (Ley de Vagos y Maleantes): Alun perin kerjäläisiin kohdistunutta lakia muutettiin luokittelemaan homoseksuaalit nimenomaisesti "vaarallisiksi" ja sallimaan valtion pidättää heidät määräämättömäksi ajaksi ilman oikeudenkäyntiä.
Kuntoutusleirit: Pidätetyt lähetettiin usein pakkotyöleireille, kuten pahamaineiseen Tefían (Fuerteventura) tai Huelvan laitokseen, jossa he kestivät äärimmäistä fyysistä työtä, kidutusta ja vakavaa psyykkistä hyväksikäyttöä.
Psykiatrinen kidutus: Hallintoa tukevat lääkärit hoitivat homoseksuaalisuutta mielenterveysongelmana. Uhrit altistettiin konversiohoidoille, mukaan lukien sähköshokkihoidoille ja pahoinvointia aiheuttavien lääkkeiden pakkoannoksille.
Salaiset poliisitiedot: Hallinto ylläpiti laajoja salaisia poliisitiedostoja epäillyistä homoseksuaaleista, mikä johti rutiininomaiseen kiristykseen, työpaikkojen menetykseen ja sosiaaliseen eristämiseen.
Diktaattori Francon kuoleman jälkeen vuonna 1975 lakeja uudistettiin virallisesti, ja ensimmäinen Pride-marssi järjestettiin Barcelonassa vuonna 1977. Espanjassa niin äärioikeistolaisuus kuin kristinuskomuksenkin harrastaminen ovat vähentyneet paljonkin. Espanjasta on sittemmin tosiaan tullut yksi sosiaalisesti edistyksellisimmistä maista LGBTIQ-oikeuksien suhteen.