Kuten arvelin, suurisuuntaisista suunnitelmistani toteutui vain osa. Mutta toisaalta näinhän on hyvä, että jäi sitä tekemistä sitten tälle ja huomisellekin päivälle. Ilta oli mukava, illallistemme Kosmoksen terassilla, oli ihanaa syödä ulkona, vaikka aurinko ei sitä terassia siinä vaiheessa lämmittänytkään. Pyöräily kotiin auringonlaskun jälkeen, mutta yhä valoisassa kesäyöksi taittuvassa illassa oli myös ihanaa, tosin siinä kohtaa kaipasin Nassua. Tuleminen tyhjään kotiin, vaikka kuinka tiesikin, että kotona ei ole ketään, oli sitten pannukakku. Oli niin paljon kerrottavaa, mutta se kaikki jäi nyt kertomatta. Ketä kaikkia ihmisiä tapasin sattumalta kaupungilla ja mitä kaikkea muuta päivän aikana oli tapahtunut. Päivä omaa rauhaa näyttää olevan aivan riittävä määrä. No, enää huomisiin ja minullahan on tätä puuhaa täällä kyllä. Tämä oma aika avaa myös silmäni siihen, miten onnekas olen, kun on Nassu.
Mutta se kesän valo, se kannattalee, alkukesä todellakin tuo sen tunteen, että kaikki on vielä edessä ja mahdollista, myös meille keski-ikäisille.
