Omnium fidelium

Olin viikonloppuna Helsingissä. Kävin teattereissa. Näin: Alice i underlandet (Viirus), På fullt allvar (Lilla teatern - Oscar Wilden näytelmä) ja Jag är min egen fru (Svenska teatern, mini scenen). Olivat kaikki vähintäänkin kelvollisia, mutta viimeisimmässä edellämainituista Rabbe Smedlundin esitys Charlotte von Mahlsdorfista oli huikea ja mieleenpainuva. Esitys oli yhden miehen esitys (tosin kaksi avustajaa oli jatkuvasti näyttämöllä, toinen seurasi tekstiä ja toinen hoiti ääniefektit). "Charlotte" tuli yleisön keskellekin, mutta ei mitenkään provosoivasti tai vaativasti. Näytelmä eteni melko vauhdilla, vaikka "Charlotte" esiintyikin aina arvokkaasti. Monet kohtaukset olivat hyvinkin kiihkeitä (Rabbe ei säästänyt itseään) menemättä kuitenkaan pateettisen puolelle. Intensiteetti riitti loihtimaan paikan päälle atmosfäärin jostakin muualta, Saksasta, jota ei enää ole.

Aloitan päiväni Missa solemniksella.
En sen takia, että haluaisin kuunnella juhlamessua, vaan sen takia, että yhdyn pyyntöön: Kyrie eleison...

Bloggaajan, joka on haastettu, pitää kertoa kuusi asiaa, joista pitää itsessään ja elämässään. Ja mielellään vähän erikoisempia, kuin vain työ, mies yms... Tämän jälkeen pitää haastaa kuusi bloggaajaa (joko täältä tai ranneliikkeen ulkopuolelta) ja ilmoittaa haastetuille siitä, että hänet on haastettu ja että mistä saa lisätietoja. Kerro säännöt omassa blogissasi.

- Jumalan kutsu on käynyt ja on mm. toivon mahdollisuus meille (siis myös minulle).
- rakkaus, joka on ikuinen. Se on myös ruumiillistunut.
- tutkimuksessani lopulta tutkin ihmistä, jonka ymmärtäminen voi olla monelle muullekin hedelmällistä tulosteni johdosta.
- minulle on siunaantunut hyviä ja luotettavia ystäviä.
- toivon itsessäni olevani oikeudenmukainen ja tekeväni oikeudenmukaisesti, jotta omalta osaltani lisään hyvää maailmassa.
- suuret sävellykset, jotka tuovat rauhan. Minun kohdallani moni Beethovenin teos.

Luonteenpiirteeni jätän pohtimatta. Ne selvinnevät osittain ylläolevasta listasta ja ovat muutenkin muiden arvioitavissa.

Haastan:
Kalle
Rokkihomo
Mika
Kirsikkavaras
Smo
Markus

Olen miettinyt useita päiviä toiseutta. Se on ollut näiden päivien asialistalla ihan tutkimukseni puolesta. Tosin perspektiivi on ollut muinaisegyptiläinen. Tuolta ajalta on säilynyt tietenkin lähinnä vain eliitin kirjalliset jäänteet, joten niiden antama kuva ei ole koko kulttuurista. Silti on ajateltavissa, että papisto ja virkamiehet heijastivat yleisestikin kulttuurista ilmapiiriä.

Muinaisessa Egyptissä yhteiskunta pyrki sitomaan jokaisen yhteyteensä kaikinlaisin "ketjuin" ja tätä kuvastaakin moraaliset säännöt, joiden mukaan "annetaan, jotta itsekin voi saada". Tietynlaista hyötyfilosofiaa siis, joka näkyy kaikkein selvimmin kulttiin liittyvíssä temppelikuvauksissa. Temppeleissähän Uuden valtakunnan ajoista lähtien toistuvat jatkuvasti uhrauskuvat, joissa Egyptin kuningas uhraa "isilleen" ja "äideilleen" jumalille ja jumalattarille. Hän uhraa omat hyvät tekonsa, jotka on tehnyt jumalien pitämiseksi tyytyväisinä. Tyytyväisinä jumalat luovuttavat "pojalleen" lahjoja, kuten Niilin tulvan. Näiden lahjojen avulla kuningas voi taas tehdä uusia hyviä tekoja "vanhemmilleen". Edellisestä muodostuu täten prosessi. Tässä prosessissa kuningas on aivan välttämätön, sillä vain hän osaa rituaalit oikeassa muodossa ja vain hän saattaa välittää jumalien ja maanpäällisen välillä.

Paljon tästä kuulostaa samalle kuin Kristuksen asema kristinuskossa. Tosin Kristuksen kohdalla kysymyksessä on kertakaikkinen pelastusteko ja hänen kohdallaan tieto ei ollut se oleellinen pointti. Hän ei myöskään tuo maallista hyvää.

Muinaisessa Egyptissä toiseus oli asettumista yhteiskunnan ulkopuolelle, yhteiskunnan velvollisuuksista välittämättä oleminen, vastuunsa unohtaminen. Sen seurauksenahan Egyptissä tärkeä yhteistoiminta (Niilin tulvien hyväksikäyttö) vaarantui.

Huudan toisissa ja olen kuin piikki heidän lihassaan.

Kävelin kerjäävän naisen ohi. AUTS! Hoidan omia asioitani ennen kuin muiden. AUTS! Valitsin itsekkään uran. AUTS! Olen itseriittoinen. AUTS!

Olen kuitenkin edistynyt tiellä. Nyt vain seitsemän edellistä vahvempaa demonia on haettu kiusaamaan. Pääsenkö huutamaan kovempaa?

Jumalan armo on ihmeellistä.

Uskomisessa on kysymys e n e m m ä s t ä kuin tietämisessä. Jos älylle tekee vaikeaa uskoa joitakin kristinuskon totuuksia, niin eihän ihmisessä voida rajautua vain älyyn.
Minua vaivaa paljon se nykyisin paljon näkyvä piirre, että ihmisillä on todella VAIKEUKSIA ylittää lähimmän konkretian rajoja. Tarkoitan rajoja, joita he ovat itselleen asettaneet eli rajoja, joiden takana heillä vielä on mahdollisuuksia.
Uskossakaan ei saisi puhua enää neitseestä syntymisestä - se loukkaa kuulemma älyä.
Niin, kai se loukkaa, mutta hullutushan ja loukkauskivi usko onkin. Se on lapsenkaltaista uskoa hyvään ja oikean voittoon. Juuri uskossa nuo ovat mahdollisia toteutua. Ei tätä voi älyllä perustella.
Uskon mysteeri on muka selitettävä... ja PAH - sanon minä! Eikö anteeksianto(kin) tapahdu k a i k e s t a h u o l i m a t t a? Onko tämä suljettava alue ihmisen toiminnassa, koska se ei vastaa luonnon logiikkaa?

Ihmisen syntisyydestä ei ole myöskään muka hyvä puhua. Emmehän me tarvitse armoa.

Voi minua itsekästä ihmistä! Voisinpa kuollettaa kurjan luontoni, joka pyrkii korskeilemaan milloin tuolla, milloin tällä.
Tähän on armosi tuonut ilon ja rauhan.
Ilon ja rauhan, joka on jokaisella homolla ja lesbolla täydellisesti hyväksyttyinä Jumalan omien kasvojen edessä. Näkeekö kukaan nyt nuo kasvot täydellisesti?

Monenlaisia portteja, joille muukalainen saapuu kolkuttamaan.

Olinkin kolmistaan tutustumassa Turun uuteen kirjastotaloon - vaikka yksi meistä olikin "toinen" kuin oli alunperin suunniteltu. Kirjastotalo on mielestäni aivan fantastinen! Kolme kerrosta ja kaikissa on ajateltu käyttäjäryhmiä aivan viimeisen päälle.

Olimme M:n kanssa sitä ennen jumalanpalveluksessa. M:lle se ei ollut äidinkielellä, mutta hän lauloi virsiä ihan hyvin ruotsiksi. Takaamme kuului kirkkoherran hieno lauluääni - hän ei tänä sunnuntaina ollut palveluvuorossa, joten saattoi - varmasti rentouttavana - jättää papillisen osan muille.

Illalla olimme kristillisessä piirissä, jossa pidin esitelmän kuvien kera matkastani Egyptiin. Sen jälkeen saatoin rakkaan ystäväni M:n junalle.
Kristillinen piiri ja sen jatkot olivat ihanat. Toivottavasti jatkossa saisimme lisää kävijöitä. Nyt suunnittelemme Turun kirkkopäiviä...

Kiitän Kallea hyvästä haasteesta!

Olemme selvästikin hyvin tiivis blogiyhteisö.

-----------------

Olen viikonloppuna menossa katsomaan Turun uutta kirjastotaloa. En yksin...kolmistaan!

Glädjer mig åt Monica Pensar-Granroths fina insändare i Kyrkpressen!
Hon gör detta som ett genmäle till Emeleus skrivelse i Kp nr. 6, där Emeleus bl.a. skrev "ändtarmen är för känslig för sexuellt utnyttjande". Emeleus hävdade därtill, att detta gäller män.
Monica hävdar å sin sida och "å det bestämdaste att kärleksfull aktersex är både män och kvinnor förunnat".

Inga kroppsdelar skall utsättas för utnyttjande - de ska alla behandlas med aktning.
Utnyttjande med onda förtecken - "en penetration av kvinnans intima öppningar utan kärlek och respekt eller mannens öppningar är en våldshandling".
Monica hävdar även att sex är förmer än för fortplantningens skull.
Härmed önskar hon, att Emeleus upphör med penetrationsfokusering och bögsexfantasier. Övergrepp och ojämlikt handlande skall förkastas. Kärlek i dess många uttrycksformer respekteras.

Dessutom fanns Paul von Martens insändare "Saken är avgjord". Han emotsätter sig vigning av par av samma kön. Han tolkar exkluderande Jesu ord: "Har ni inte läst att Skaparen från början gjorde d e m [mitt förtydligande] till man och kvinna? Därför skall en man lämna sin far och sin mor för att leva med sin hustru och de två skall bli ett."
Svårt att förstå att detta ställe i Bibeln används som regel. Bibeln är inte något regelverk. Jesu svar gäller de redan gifta, som vill ha skilsmässa d.v.s. heterosexuella par.
Andra Jesu ord beaktas inte av honom.

Minut haastoi Karl af Hällström
- seuraavaan peliin:

Pelin säännöt:
Jokainen pelaaja aloittaa miettimällä kuusi ihmeellistä/erikoista asiaa itsestään. Bloggaaja, joka on haastettu, kirjoittaa blogiinsa nämä miettimänsä kuusi asiaa JA pelin säännöt. Lopuksi hän valitsee kuusi uutta bloggaajaa ja tekee heidän nimistään listan.
Sen jälkeen tulee hänen vielä kirjoittaa näiden valitsemiensa uusien haastettujen blogien kommentteihin maininta siitä, että heidät on haastettu ja että heidän tulee lukea haastajan blogi lisätietojen saamiseksi.

- nimitän yhtä vanhemmistani "ei kukaan"-nimityksellä.
- syön perunat kuorineen.
- keksin siskolleni suuren määrän lempinimiä, joista osa oli aivan sopimattomia.
- en käytä tietynlaisia vaatteita niistä muistamieni asioiden takia.
- olen elänyt selibaatinkaltaisessa olotilassa 10 vuotta.
- pitäessäni joskus päätäni äidin sylissä kuuntelin salaa ääniä hänen vatsastaan sekä sanoin hänen vatsansa olevan alkukotini.

sleepygay
kesäpoika
rokkihomo
mika
kauneuspilkku
alesso

Toivottavasti löydätte myös Ranneliikkeen ulkopuolisia haastettavia!!!!