Omnium fidelium

Tänään oli huutoa ja valitusta kuin pistetty sika uimahallissa. Niin, kuka oli huutaja?
Kaikki paikalla olleet tietävät, että se olin minä.

Kiitän kaikkia suuresti avusta. Teitä oli lukuisa joukko, jotka aivan fyysisesti autoitte tai henkisesti tuitte - vaikka huusin ajoittain - lähes suoraa huutoa. Kipu vain oli VALTAVA - en kestä kipua kovin hyvin, mutta voin vakuuttaa, että tämä kipu on hirveää.
Olen kiitollinen.
Nyt olen kotona - kipu on hirveä ja romahdin jo kerran tuskasta lattialle, mutta kulkeminen onnistuu.
Asialle on tehtävä jotain.

Lueskelin ja tulin surulliseksi.

Missä on intohimo? Pitääkö sitä etsiä ulkopuolelta, muiden tarjoamana?
Intohimon puute on anteeksiantamatonta.

(onko minulla nuttura tiukalla?)

Heräsin tänään vasta klo. 12.40. Kuuntelin ruotsinkielisen jumalanpalveluksen Pieksämäeltä - aivan, Pieksämäeltä!

Keskustelua kirkon ajallisesta (ja vähän ajattomastakin) olemuksesta hyvien ystävien kanssa.
Mikäli kirkosta eroavat kaikki ne, jotka kokevat kirkon liiaksi vanhoihin tapoihin ja säädöksiin takertuneeksi, saamme kirkon, joka näyttäytyy täysin aikaansa ankkuroitumattomalta.

Kirkko on (myös) instituutio ja siten järjestelykysymys. Kirkon voi järjestää monin tavoin.

Kirkko on myös näkymätön. Kristityn elämä ei ole kiinni seurakuntayhteyden järjestämisestä - kunhan järjestämme maallisessa vaelluksessamme seurakuntayhteyden, eikö?

Predestinaatio (Ennaltamääräminen) ohjaa minua ajattelemaan, että pelastuvat ovat jo valitut Jumalan suunnitelmassa. Työ on kuitenkin tehtävä. Jos muuri on murtuakseen, niin se murtuu.

Hyvää yötä teille kaikille ja Sinulle! (Minun pitäisi jo olla nukkumassa...!!!!) ja Kiitos vuodatukseni kuuntelemisesta ja kiinnostuksesta.

Tänään keskustelin silmieni pilkkeestä ja sen ongelmallisuudesta. Joskus viestini vakavuus ei mene perille, jos hymyilen. Ystävällisyys ymmärretään väärin tai ymmärrys puuttuu kokonaan - vain karkean selkeät muodot ymmärretään.
Vaikeaa. Molemminpuolin.

...
On ajatuksia ja yrityksiäkin olla joku toinen kuin on.
EI!

Tänään, seitsemän nukkujan päivänä, teimme P:n (Konstanze-serkkuni) ja Y:n (Amélie-sisareni) kanssa piquenique-retken Kuusiston linnan raunioille. Kierrettyämme linnan esipihoissa kapusimme lopulta ylös keskipihalle ja löydettyämme hyvän istumapaikan ryhdyimme syömään ja juomaan eväitämme. Keskustelu kävi vilkkaana lukuisista aiheista. Aurinko paistoi ja mieli oli korkealla. Yritimme hahmottaa linnan kappelin paikkaa - ilmansuunnasta - idästä - olimme varmoja, tosin maastossa erehdyimme vähän sen suunnasta. Pidimme katolisen hartaushetken (latinaksi) paikan päällä. Lopulta kiersimme päälinnan eri säilyneissä osissa.
Kuusiston linnasta kävelimme Kuusiston "kartanoon" (oikeastaan sotilasvirkatalo). Tie vei aivan ihanan, luonnonkauniin lehdon läpi. Kartanossa saimme erittäin ystävällisen vastaanoton - joimme iltapäiväkahvit.

Elämä voi olla rikasta!

Quelles immensités des hauteurs, immensités des profondeurs! Nos vices et nos grâces!

Du
immer und ewig

Du weisst es und das ist gut.

Keine Gefangennahme. Deine Bedeutung.

Wie glücklich und wie traurig bin ich - deinetwegen.
Wenn Du glücklich bist, bin ich glücklich für Dich und dies ist das "immer und ewig".
Du!
...

En bra predikan (för att inte tala om predikanten!) och en vän därtill gav även en trevlig stund kyrkokaffe.

Kristus finns mitt ibland oss. Kärleken för samman. Den förenar i oss till ett rike, Guds rike.
Mera än så behöver kärleken inte göra - den griper oss innerst inne till att överskrida alla gränser.
Vad annat än livet, som är kärleken, kan detta faktum utgöra; livet, som inte har gränser?!

Ja, tacka Herren Gud, vår store Konung,
som vill oss samla alla i sitt rike
i godhet som makt förutan like
Lovsjung vår Herre!

O Jesus Kristus, Du Guds Son, den smorde
lös oss från synd och gör oss fria, rena
så till Guds lov vi glatt kan oss förena
Lovsjung vår Herre!

Nukuin viime yönä (ja päivällä) lähes kahteen ja se aiheutti aikataulujen muutoksia ja pahaa mieltä. Todella ikävää.

Kävin kuitenkin aikomukseni mukaan uimahallissa ja siellä tapasin useita tuttuja. Tunnelma oli melkoinen. Uimahallissa on todella mukava käydä - siellä ei juuri koskaan ole tylsää.
Palattuani kotiin soitin yhtä vanhaa LP:täni retro-soittimessani. Manhattan Transferiä .... ajatelkaa!

Nyt rauhoitun renessanssimusiikin parissa.

Välttämättömyyden ruoska viuhuu ilman läpi
ja juoksen
vaikka sydän pakahtuu

Sinun on kuitenkin mittani. Kiitos siitä.

Kepeä seuralainen on poissa
painavat raskaat silmät -
viety odottamatta pois.
Mikä katkera kohtalo!

Ilman elämänsä tarkoitusta
vailla seuraa
katse lasittuneena

itken, itken
tuskaani
hylättynä
itken

Kaikkialla läpitunkematon yö
levittää vaippaansa
Kuuletteko?
KUINKA RAKASTINKAAN!
Mikä katkera kohtalo!