Tänään oli ulkona kylmää (kävin sen verran, että lähikaupassa), mutta aurinko paistoi ihanasti pilvettömältä taivaalta ja lämmitti ilmeisesti kovasta pakkasesta huolimatta talon seiniä ja kattoa, että sulaa lunta tippui alas.
Samaan aikaan ahkeroitsin itse "siittämisen", "synnyttämisen", "tulemisen" ja "luomisen" kanssa.
Rukous saa meidät keskeisen äärelle:
Kaikkivaltias Isän Sana, itselläsi täydellinen Jeesus Kristus, laupeutesi paljouden tähden älä koskaan eroa minusta, Sinun palvelijastasi, vaan ole aina minussa. Oi, Jeesus, lampaittesi Hyvä Paimen, älä heitä minua alttiiksi käärmeen kapinallisille hyökkäyksille äläkä jätä minua saatanan mielivaltaan, sillä minussa on olemassa turmeluksen siemen. Sinä, kumarrettava Herra Jumala, pyhä kuningas Jeesus Kristus, varjele minua nukkuessani himmenemättömällä valollasi, Sinun pyhällä Hengelläsi, jolla olet opetuslapsesi pyhittänyt. Anna, Herra, minullekin, kelvottomalle palvelijallesi, pelastus vuoteessani maatessa. Valista mieleni pyhän evankeliumisi ymmärtämisen valolla, sieluni ristisi rakastamisella, sydämeni sanasi puhtaudella, ruumiini kärsimyksilläsi, jotka eivät sieluasi voineet valtaansa saada. Varjele ajatukseni nöyryydelläsi ja herätä minut oikealla ajalla SINUA ylistämään, sillä Sinä olet ylen suuresti ylistetty, niinkuin myös iankaikkinen Isäsi ja kaikkein pyhin Henki - iankaikkisesti. AMEN!