Omnium fidelium

Näytetään bloggaukset heinäkuulta 2006.
Edellinen

Riittämättömyys

Yksi ihminen ei riitä kaikkeen. Se tuntuu ikävältä, jos ympäristö esittää vaatimuksia ja pettyy.

Tämä seikka korostaa omaa vajavaisuuttamme. Koenkin Kristuksen kuin auttavaksi kädeksi tällaisissa tilanteissa. Hän auttaa muita ja hän auttaa minua. Kristus kirkastuu minun vajavaisuudessani.

Pyrin tekemään parhaani.


Unikeon päivä

Olin tänään käymässä - Naantalissa. Kävin kahden ystäväni kanssa sytyttämässä kynttilän luostarinkirkkoon valitsemillemme pyhimyksille univaikeuksien voittamiseksi. Kyseessä ovat tietenkin seitsemän nukkuvaa pyhimystä (Efesoksesta). He nukkuivat kokonaista 208 vuotta keisari Deciuksen vainoista keisari Theodosiuksen päiviin. Uskon salaisuus!

Pyhimyksistä yksi oli se, joka haki muille syötävää ja juotavaa kaupungista (ennen nukahtamista ja nukkumisen jälkeen). Hän oli Malkus. ...

Kävimme syömässä ihanan lounaan ja sen jälkeen siirryimme uuteen paikkaan - kahvilaan. Rentouttava päivä kaikille kolmelle, luulisin. Toivon nyt, että rukouksemme kuultaisiin ja univaikeuksissa kamppailevat nukkuisivat hyvin.

Lähimmäisinä voimme palvella toinen toisiamme ja saavuttaessamme rajamme saamme rukoilla. Rukouksen suitsutus on Herralle ylistys. Hän hallitsee aina ja ikuisesti! Amen!




Tänään olen ollut sisällä suurimman osan päivää.
Huolta aiheutti lankapuhelimeni, joka hiljeni täysin kesken puhelun. Ajattelin paristojen loppuneen ja kävin ostamassa niitä.
Ostin myös seitä, jota ajattelin syödä tänään, vaikka periaatteessa olenkin vegetaristi. Periaatteellisuus on hyvä asia, kun periaate on toimiva ja sopiva.

Tarvitsisin itse paristojen latausta. Onneksi tiedossa on vallan mukava tapaaminen.

Kukaan ihminen ei sentään ole kaatopaikka. Tätä eivät kaikki tunnu tajuavan. Kurjassa tilanteessa rypeminen omasta tahdostaan on muutettavissa vain oman tahdon muuttumisella. Toki joitakin väittämiä muutoksen hyvyydestä voi esittää, mutta kaatopaikkana toimiminen ... Ei! Väärinkin se on.

Kristuksen puoleen kääntyminen on tahtomme ilmaus kutsun jälkeen.




Sukututkimusta

Olen tutkinut ahkerasti Inkerinmaalla vaikuttanutta von Spandekow-sukua. Joitakin päiviä sitten mielenkiintoni heräsi jälleen, sillä sain sukua koskevan tiedustelun. Siinä mainittiin minulle tuntematon suvun jäsen. Harmillista, kun edes Jully Ramsay ei saanut suvusta koottua minkäänlaista yhtenäistä esitystä.

Hiukan oman sukututkimukseni ulkopuolelta minua on ihmetyttänyt Kymlander-nimisen suvun ilmestyminen useaan Kymenlaakson pitäjään 1790-luvulla. Usean yrityksen jälkeen olen pystynyt viemään suvun ainakin yhden sukupolven taaksepäin ajassa - Viipuriin.

On todella mukava saada tuloksia sukututkimuksessa. Juuret ovat tärkeitä - tärkeitä olla tietoisuudessa. Niistä muistuu mieleen monet suuret sukuluettelot pyhässä kirjakokoelmassamme. Niiden tehtäviä muiden joukossa on ollut eriyttää ja yhdistää ihmisiä.


Forts. KP

Gustav Björkstrand: "Jag kommer självfallet att följa kyrkans lag och ordning. Kyrkan har inte godkänt välsignelse av par av samma kön och jag accepterar naturligtvis den ståndpunkten. Jag kommer följaktligen inte att ge kyrklig välsignelse till par av samma kön."
Min kommentar: Formellt. Lämnar dock dörren öppen för nya lösningar.

Martin Fagerudd: "Det tänker jag inte, eftersom jag anser att inget annat förhållande kan jämföras med äktenskapet, som har en unik ställning i hela mänskligheten".
Min kommentar: ytterst diskriminerande!

Anders Laxell: "Välsignelsen är alltid Guds, inte kyrkans. Just nu utreds det hur kyrkan skall förhålla sig till par av samma kön. Jag vill som biskop vara med och påverka slutresultatet."
Min kommentar: Träffande fakta. Inställningen ---? (Vag optimism).

Helene Liljeström: "Frågan kring vigsel och välsignelse av par av samma kön är under utredning i vår kyrka. En präst är skyldig att följa kyrkans ordning, och kan alltså inte i detta skede viga ett sådant par. Om kyrkomötet i framtiden besluter att gå in för en sådan vigsel, förändras situationen givetvis. Personligen stöder jag gärna, att homosexuella personer lever i varaktiga relationer där kärlek och respekt råder."
Min kommentar: Aktivt diskuterande med nya uppgifter och personlig inställning som är positiv.

Henric Schmidt: "Som präst i den ev.-luth. kyrkan i Finland finns inte den möjligheten! Jag anser dock att ordet "ätenskap" borde användas endast för ett heterosexuellt förhållande. Vi borde kunna finna ett bättre begrepp för andra parförhållanden."
Min kommentar. Definitionsproblem löser inte denna fråga och kan inte heller se svaret till frågan om en eventuell välsignelse-möjlighet.

Bo-Göran Åstrand: "Jag vill värna om äktenskapet mellan man och kvinna utan att fördenskull ha en fördömande inställning till de homosexuella. Jag tror, att bakom frågeställningen om välsignelse för par av samma kön finns en större fråga, nämligen hur kyrkan kan visa att den ger rum och värde åt denna grupp människor. Vad det betyder i praktiken kommer att diskuteras ingående i kyrkomötet de kommande åren och vilka lösningarna för vår kyrkas del kommer att vara vet vi inte ännu."
Min kommentar: Djupare insikter, men gömmer sig även bakom kyrkomöten.


Piispan vaalit revisitata

Kyrkpressenin uusimmassa numerossa (13.7.2006 nr. 28 s. 8) jatkuvat kysymykset Porvoon hiippakunnan piispaehdokkaille. Monet "kuumat" kysymykset ovat esillä. Otan esille samasukupuolisten parien kirkollisen siunaamisen. Kysymys kuuluu: Tänker Du ge kyrklig välsignelse till ett par av samma kön? Exakt samma välsignelse som när ett heterosexuellt par gifter sig?
(olisipa hauska tietää siunauksen samuus!!!???)

Jokaisen ehdokkaan vastaus on omanlaisensa. Henrik Perret'n kanta on odotettava. Hän tosin lisää pastoraalisen näkökulman vastaukseensa: " Nej. Kyrkan kan inte välsigna det som Gud inte välsignar. Välsignelse är inte något som kan skapas genom ett kyrkomötesformulär. Men detta är bara "halva" svaret. Homosexuella människor skall kyrkan inte avvisa, utan ta hand om. Jag har flera homosexuella vänner som jag vill att ska förbli mina vänner, som är viktiga för mig."
Siis Jumala ei siunaa ihmisen rakastavaa liittoa...? En usko, että kukaan ajattelekaan kirkolliskokouksen päätöksen luovan siunaamisen mahdollisuuden. Sen sijaan kirkko avaisi liitolta sulkemansa oven. Näin ei kirkko esiinny kaksilla kasvoilla: yhtäältä hyväksymällä ihmisen olemuksen (olemuksen, joka ei saa täysin toimia, sillä:), mutta toisaalta kieltämällä olemuksen konkreettiset ilmaisut. Rakkaus sisällä, mutta ei saa näkyä muotosyistä.

Edellinen