Kävimme eilen K:n kanssa kuvaamassa kaupunkia - historiallisia kohteita ja luontoa. Aloitimme tuomiokirkosta. Sisällä valaistusta oli kovin vähän, joten valokuvaamis-olosuhteet eivät olleet hyvät (tai ainakaan helpot). Joukko japanilaisia turisteja ryntäsi ohitsemme pidellen kameroitaan yhdellä kädellä ylhäällä. (Minnehän kiirehtivät seuraavaksi?) Joku viritti urkuja. Vahtimestari juoksi ympäriinsä. Ja kuitenkin tuo rakennus henki suurta rauhaa.
Rauhaa henki myös joen ranta toisella puolella. Kävelimme siellä ohi rautatiesillankin aina Raunistulaan saakka. Lintuja saattoi kuvata puiden oksilla hyvinkin lähellä. Jokunen lokki lensi jokea ylöspäin ohitsemme. Veneitä makasi rantapenkereellä.
Jälleen tuomiokirkon puolella etsiydyimme kahvilaan, jonne olin aiemminkin toivonut pääseväni tutustumiskäynnille. Omistaja tuntui heti ottavan meidät omikseen. Tunnetta vahvisti ihana rahka-puolukka -piirakka... (juu, antaudun heti...).
Rettigin palatsin ohi tultuamme nousimme Samppalinnan mäelle. Ylhäällä jokunen sadepisara osui kasvoihin. Taivaalle katsoessa ei näyttänyt kuitenkaan hälyttävälle. Suuri vihreys jaksoi nyt sen sijaan ihastuttaa. Kävelimme hiljakseen puistossa ja istuimme penkeillä. ...
Keskustelumme päätyi luomiseen ja Luojaan. "Minä luon vai Luoja luo?" Ei yhteistä säveltä. Odotellessamme K:n bussia kotiin näimme kadun toisella puolella peräänajon. Melkoinen rysäys - onneksi ei henkilövahinkoja. Juuri bussin tullessa alkoi kaatosade. Minulla ei ollut sateenvarjoa, joten jäin - melko pitkäksi aikaa - pitämään sadetta Stemman räystään alle. (Kiitos, Stemma!) Lopulta juoksin kotiin. Kotona olikin sähköpostiin jo tullut joitakin K:n lähettämiä kuvia. Kuvat hienoja - päivä antoisa.
