Turun yössä tapahtuu kaikenlaista - kuten takaa-ajoja.
Yllättäen suutelin rakastamaani ja hän lähti pakoon. Juoksin perässä ja näin etenimme ainakin kaksi korttelia. Hän huusi soittavansa hätäpalveluun tai huutavansa lähellä kulkeville ihmisille "Apua".
Seurasi yleistä halaamista.
"...niinkuin mekin anteeksiannamme niille, jotka" lausui nuori mies ja tuossa kohdin hänen äänensä särkyi. Hän tunsi sisällään kuin tulva olisi pyyhkinyt yli. Voisiko sitä olla niin täydellinen, niin vahva, niin rakastava ... vai ...?
Ei hän nyt kuitenkaan halunnut olla ylimielinen ja niinpä hän jatkoi rukousta.
Hän oli juuri kuullut toisen hänelle kohdistamat sanat: "Kuka tuollaista älykääpiötä jaksaa kuunnella!". He olivat keskustelleet viimeaikaisista vaatemuotivirtauksista ja hän oli monen aikaisemman kerran tapaan ihmetellyt ääneen toiselle tälle hyvin sopivaa pukeutumistyyliä.
Muut paikallaolijat olivat nauraneet.
Hän tunsi sisällään myrskyn rientäessään kotiin. Kotona hän etsi koko lahjapaperivarastonsa läpi löytääkseen haluamansa kuninkaansinisen lahjapaperin. Sillä hän tekemänsä - nyt pakettiin laitetun - teekannun peitti.
Tavatessaan myöhemmin samana päivänä tuon toisen hän antoi tälle lahjan.
Ja samalla - kenenkään sitä kuulematta tai näkemättä - oli siinä suuri joukko enkeleitä ja he lauloivat:
"Kunnia Jumalalle korkeuksissa!"
RIEMULLISTA VAPAHTAJAMME SYNNYINJUHLAA!
www.youtube.com/watch?v=7rnj9pV_xvs
(Pahoittelen aikaisempaa väärää linkkiä.)
Ja toistamiseen pahoittelen. Toivottavasti nyt toimii!?
Sinä, joka ilmeisesti lainasit sateenvarjoani - voisitko ystävällisesti palauttaa sen, kiitos! Ilahtuisin suuresti!
Ihminen ei ole täydellinen. Epätäydellisyydestämme johtuen olemme epäjohdonmukaisia - ainakin näyttäisi niin ulospäin. Sen pohjalta, mitä olemme, olemme johdonmukaisia. Itse asiassa täydellisesti niin.
Hän on valo valosta. Hän loistaa sanana - "minä rakastan Sinua!"
Vajaasta riittää nyt ammennettavaa.