Omnium fidelium

Nouskaa! Mahtava ja juhlallinen ääni kuuluu - kaikkiin koteihin, kaikille teille ja aina hautojen syvyyksiin saakka. Nouskaa, elävät ja kuolleet vaivoistanne, pimeydestänne. Ääni kutsuu! Ei ole enää yötä, nyt ikuinen päivä alkaa. Sillä on viimeinen päivä, kokoamisen päivä, Jumalan suuri päivä!

Korkeudet ja syvyydet katoavat, taivas saapuu. Valtaistuimelle istuu Hän. Ja jakaa Hän oikeudenmukaisuudessa. Mikä riemu/mikä itku!

Nouskaa kaikki, jotka annoitte kyllä ikuiseen rauhaan ja riemuun, nyt Herran valtakuntaan!

Kun kohtaamiset ovat yleistyneet ja kun sanattomuudenkin muuri on jo murrettu...näin pitkän ajan jälkeen, niin - kuitenkaan - ihmettely ei ole vähentynyt. Ihmettelyn hively kaikkialla sisäpuolella; se, joka saa rientämään odotuksen tuntein, puoleksi aavistellen, puoleksi ei.
Woi sitä näkyä, kun tulee palkituksi; ei se ole omaa, vaan toiselta tullutta. Sisällä hehkuu ja välähtelee. Tunne siitä, että välähtelyt ovat aivan selvästi harmonisia, on huikea ja voimallinen - kun kaikki - vielä - sisällä. Ja kuitenkaan ei aivan. Tiedän sen.

Idag var jag på Forum Marinum med en släkting. Trots att det regnade och var rätt så ruskigt åkte vi med hennes bil mot hamnen och det där liggande museet. (som en trevlig liten anekdot kan jag nämna att bilen är välsignad...!)
Först blev det att gå in till forskningssidan. Forskningspersonalen hade redan stängt, men släppte oss ändå in! De var säkert glada att de gjorde det - för vi hade en överraskning för dem. En liten påse och däri något med flera färger. Jo, faktiskt en akterflagga för ett skepp - och från ryska tiden! Lite hade tiden visserligen tärt på flaggan, men inte så mycket att färgerna skulle ha varit bleka. Begeistringen bland personalen var stor och flaggan fotograferades.

Sedan fortsatte vi till museet. Väldiga samlingar, som jag ingenting visste om. I min ungdom hörde jag nog till sjöscouterna, men sjölivet har aldrig intresserat mig så värst. Annorlunda har det varit med de tidigare generationerna. Vad angår sjöfart, så donerade älskade mamma föremål till Lovisa sjöfartsmuseum. Där finns bl.a. en signalkanon av oss.

Museet stänger klockan 18.00. Vi var nära på att bli innestängda. Personalen var dock ännu så vänliga att vi fick gå och titta på "Daphne", Göran Schildts berömda båt som han seglade med på Medelhavet. Den ligger nu inne i restaurangen.

Nu var vi hungriga. Idén var att åka till en liten restaurang nära mig, där det finns ett rum tillägnat marskalken. Dit åkte vi även och blev serverade god mat. Som kronan på dagen kunde jag presentera ett brev som min gammelgammelfaster skrivit professorn i dogmatik och etik G.G. Rosenquist. Brevet fanns bevarat i brevsamlingen vid Åbo akademis bibliotek. Det bästa var absolut innehållet i brevet. Men om det kanske en annan gång.

Saunaparlamentissa pohdittiin autotonta keskustaa. Suurten kaupungin keskustan ulkopuolella olevien ostokeskusten vetovoiman vaikutusta kaupungin keskustan liike-elämään.

...

Kunpa metsät ja niityt huutaisivat! Kunpa purot, järvet, meret huutaisivat! Kunpa tuulet huutaisivat!
(kuunnelkaamme!)

...et vitam venturi saeculi, amen!

Kuuntelen juuri Beethovenin valloittavaa messua C-duurissa. Tälläkin hänen sävellyksellään on jotenkin käsittämätön taito nostaa vastustamattomasti mielialaa. En tiedä, jos se erityisesti on ollut tarpeen. Tunnelmani on ollut lähinnä sekalainen johtuen mm. hyvin erilaisista viesteistä ystäviltä. Yhtäältä elän yhden avioerossa, toisaalta toisen matkassa etelän aurinkoon ja toisaalta vielä kolmannen valmistumisessa.
Samalla tulen itse kannetuksi.
Hyvyys on varmuudella annettu mukaan.

... in nomine Domini...

Tänään on ollut yksi aktiivisimmista päivistäni pitkään aikaan ja olen siihen pääosin tyytyväinen. Olen opettanut ranskaa (ystävälle) tavaratalon kahvilassa (unohdin sinne sateenvarjoni - eikö muuten ole pelottavaa...) ja hakenut itselleni uuden pankkikortin. Tapasin lyhyesti yhden tuttavani, josta tapaamisesta oli etukäteen sovittu. Tapaaminen jäi hyvin lyhyeksi, sillä kiirehdin seuraavaksi bussille TD:n ohjauksella (Kiitos!) ja Turun kristilliselle opistolle. Siellä kävin elämäni ensimmäisillä herännäisseuroilla. Olipa mukava tavata T:n, P:n ja K:n. Kiitän TD:a myös hansikkaani löytämisestä.
Kotiin sain kyydin hyvin sympaattiselta henkilöltä (kiitos TD huomaavaisuudestasi!). Kotona en sitten keksinyt muuta Ranneliikkeen keskustelujen tarkistamisen jälkeen kuin (pohdin tosin puolisen tuntia) lähteä Suxesiin. Siellä tapasinkin yllättävästi (!) Ka:n, T:n, Kr:n, S:n, A:n. Teekupillisen jälkeen riensin kotiin ja tekstailin rakkaan sisareni Amélien kanssa. Hänellä oli tänään syntymäpäivä.
Yhden henkilön ahdistus huolettaa minua suuresti! Tuntuu siltä, että saan vastaanottaa paljon kiukkua. Kuljen rinnalla - tuntuu pahalta.

Olin eilen uimahallilla, jossa tunnelma (varsinkin lopussa) oli todella iloinen! Niin mukava yhteisö, että en voisi helpolla kuvitella pystyväni olemaan ilman sitä
(siitäkin huolimatta, että kaikki kokemukseni eivät ole siellä olleet myönteisiä).
Sain iloita ihmisistä, sanoista ja hymyistä!
Ystävällisyys ja yhteisöllinen suhtautuminen on mukavaa, antoisaa, täyttävää.

Kävin jumalanpalveluksessa sunnuntaina. Lähdin sen verran myöhään kotoa, että sain kiirehtiä. Ehdin juuri messun alkuun.
Istuin innokkaana penkille ja seurasin messua melkoisella reippaudella, sillä en ollut ollut oman seurakuntani jumalanpalveluksessa pitkään aikaan. Saarnateksti koski armollisuutta. Kirkkoherra kävi tekstin läpi tehden hyviä huomioita. Kännykkäni soi. ...
Niin. Kännykkäni soi kesken saarnan. Hätäisesti sain sen taskusta ja suljettua. Olin unohtanut koko laitteen mukanaolon.
Armo tuntuisi nyt hyvälle. Kiusaantumiseni tilalle nousikin voimakas armossa-olon kokemus. Tervehtiessäni takana istuvaa tämä hymyili erittäin kauniisti.
Seuraavan päivän sairaalaanlähtö ei tuntunutkaan ollenkaan raskaalle enää.

....

Katsot minua odottaen - minä en sano mitään, kuljen ohi ja olen jo uusissa ajatuksissa.
Oletko millainen nyt, ei kiinnosta.
...
Tuntuuko pahalta, vaikealta tällainen?

Lähimmäisen näkemisessä energiaa kuluu. Energisoidumme kuitenkin itsekin. Kiitollinen hymy antaa itsellekin kiitollisuutta.
Maailma on valtava työkenttä; ikävää ja pahaa, jota kohdata. Kärsimisen tuottaminen lähimmilleen avaa portit itsensä vahingoittamiselle. Se avaa portit turhuudelle ja tyhjyydelle.
Turhaa ja tyhjää elämä onkin - ellei ole rakkautta, ellei ole sitä rakkautta lähimmäisiä ja itseään kohtaan joka a i d o s t i näkee toisen hädän, heikkouden, onnettomuuden ja o n a r m o l l i n e n itseään ja toisia kohtaan. Armollinen sillä tavoin, että ei vaadi täydellisyyttä, ei tue "huonompien" syrjäyttämistä.
Yhteiskunnan vääryydet eivät ole oikeutettuja. Alistuminen on puolen valintaa. Pahuuden valinta vahvempana oikeutena maailmassa lisää pahuuden valtaa. Se lisää omaa pahoinvointia ja tuhoaa lopulta.
Saatan ajatella valita muita pahuuteni kohteiksi, ryöstää muilla olevaa. Pahuudessa ei voi enää valita. Pahuuden käyttö hallitsee, ei pahantekijä. On harhaa kuvitella hallitsevansa. Pahuus synnyttää pahuutta, joka ei ole kahlittavissa. Ihminen ON heikko ja vajavainen olio. Joutaisimme kaikki eliminoitaviksi, jos heikkoutemme olisi kriteerinä elinkelpoisuudelle.
Minä olen jokainen lähimmäinen.

Olin eilen pääkaupunkiseudulla - itse asiassa Espoossa. En ole koskaan aiemmin tutustunut koko kaupunkiin. Nyt näin vanhan komean Espoon kirkon, joka nyt on tuomiokirkko. Sen lisäksi näin jotain, josta ensin ajattelin saapuneeni johonkin Valhallaan - jumalten suureelliseen kotiin. Kyseessä oli Espoon seurakuntayhtymän talo.
Uutta huomiotaherättävää arkkitehtuuria. Ulkoiset ja sisäiset korreloivat toisiaan? Dynaamista osaamista ja tuloksellista ihmisläheisyyttä...
Toivo on suuri aarrearkku.

Weisst Du, Schätzchen, ich habe Dir ein Gedicht geschrieben. Darin versuche ich meine Gefühle (ja, tatsächlich meine Gefühle und nicht etwa meine Liebe zu Dir - wenigstens nicht direkt - zu erörtern).
Allerdings geht das Ganze u m meine Liebe zu Dir. Wenn Du auch widersprechen würdest, so handelt es u m Liebe. Ich behaupte mit aller Kraft.
Ich beschreibe darin meine Schmerzen; meine immensen (möchte ich sagen) Schmerzen, weil Du nicht da bist, mit mir nicht unser Leben teilst.
Es brennt innerlich.
Die Schmerzen, die die Hoffnung bringt. Die Hoffnung...
dass Du einsehen würdest.
dass das Böse hinter uns liegt und schon gelegen hat.
Die Liebe wird diese erreichen!
Du, meine Liebe!