Voiko (ja tuleeko) r a k a s t e t t u a a n oikaista ankaralla kädellä, jos hän ei ole hyvä?
Vaikea kysymys, uskoisin, ja vastaus riippuu varmasti jokaisen vastaajan arvomaailmasta ja siitä mihin perustaa arvonsa. Olen itse elämäni varrella törmännyt monesti pohdintaan tästä kysymyksestä.
Me haluamme kehittyä ihmisinä ja ainoa mahdollisuus kehittyä siinä missä on yhteisössä on saada muilta huomioita itsestään. Rakkaus antaa vastauksen p y y d e t t ä e s s ä, mutta vain pyydettäessä. Toinen kysymys onkin, tuleeko oikaista oma-aloitteisesti. Meissä jokaisessa on puoli, josta joku toinen ei pidä. Joudumme olemaan armollisia ja antamaan anteeksi näitä puolia. Voisimme toki ”hyväntahtoisesti” aloittaa muutoksen kertomalla epäkohdista. Rakkaus koskee kuitenkin juuri ihmistä kokonaan, hänen koko persoonaansa. Rakkaus ei velvoita parempaan, vaan se elää siitä, mitä kohtaamme toisessa. Juuri sitä on rakkaus, jolloin toinenkin kohtaa meidän persoonamme kokonaan – hyvine ja huonoine puolineen. Loppujen lopuksihan meillä on erilaisia käsityksiä hyvyydestä/pahuudesta ja eri mittareita niiden arvioimiseen. Emme voi tuntea toisen tietä: voimme vain katsoa itseämme (myös: toisessa). Tien kulkeminen on jokaisen oma tie, eikä siihen tule muiden oma-aloitteisesti sekaantua.
"Ja minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti" (Jeesus, joka on Kristus).